IRC-Galleria

29.1.2013

Meillä oli tänään ensimmäinen tapaaminen. Väkivaltaa lähisuhteissaan kokeneiden naisten vertaistukiryhmä, jossa tullaan työskentelemään luovia menetelmiä käyttäen. Kaks kirosanaa entisessä elämässäni: vertaisryhmä ja luova toiminta. Jostain olen yli päässyt, kun ne ei enää olekaan kirosanoja, ne on uusia asioita. Ne on oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, jotain, josta voin oppia jotakin, kun kohtaan kaiken avoimin mielin.

Mä olin ensin taas tikkujäykkänä jännityksestä, kun pidettiin sellasta piiriä, jossa vähän tutustuttiin. Mutta en sentään ollut enää kauhusta jäykkänä niissä kohdissa, joissa huomio kiinnittyi muhun. Olikin ihan hyvä olla.

Vähän päästiin harjoitusten makuun. Ne ryhmän vetäjät laitto lattialle ison kasan valokuvia erilaisista portaista, joista jokainen sai valita omansa. Mun silmään iski heti sellainen kuva, jossa oli todella pitkät portaat, molemmin puolin tukevat kaiteet ja portaiden yläpäässä valoisaa ja aurinkoa. Mitä se symboloi mulle? Missä mä olen? No mä olen siinä portaiden alkupäässä, matkan alussa, ihmisten ympäröimänä ja apua saavana. Näen tulevaisuuteni toiveikkaana ja valoisana, minullakin on mahdollisuus olla onnellinen.

Toisessa harjoituksessa me oltiin ensin ringissä silmät kiinni, hengitettiin syvään ja tunnusteltiin omaa kehoa, olotilaa. Sitten siirryttiin ajattelemaan eri kehonosia yksi kerrallaan ja annettiin jokaisen vuorollaan vapaasti liikkua. Sillä tavalla kuin kehosta tuntuu, että se haluaa liikkua. Käytiin koko keho läpi. Sen jälkeen sama musiikin kanssa silmät kiinni. Keho sai liikkua just sillä tavalla kun siitä tuntui. Tuli jotenkin tosi vapautunut olo. Lopuksi jokainen sai kolmella sanalla kertoa, mitä ottaa ryhmästä tänään mukaan. Päällimmäisenä mulla oli mielessä mielenrauha, tyyneys ja hyväksyntä.

Mulla kai alkoi herätä joku hyväksyntä omaa kehoani kohtaan. Kehoa, jota mä olen varmaan jollain tavalla vieroksunut ja pitänyt jotenkin vieraana ja etäisenä. Mähän olen lapsesta kuullut kuinka ruma ja läski mä olen. En ole ikinä ollut innostunut mistään tanssijutuista, mutta ton ihan piene harjotuksen jälkeen oli sellanen olo, että just tommonen tekee mulle hyvää. Ihmiselle, joka on kokenut aina oman kehonsa olevan jotenkin huono ja viallinen.






http://valoakohti.blogit.fi/