IRC-Galleria

Vavahdutti hartioita
tuskan alkujuuret,
jotka ryvetti,
kitumaan laittoi,
niskan taittoi katki,
ei päästänyt irti
otteestaan.

Valaisi mustuutta
auringon kajo,
joka pilkisti,
heräämään pakotti,
mieltä sakotti rajusti,
ei säästänyt se
laskuissaan.
02/13


Virhemarginaali
sydänten töissä
on joskus niin
helvetin suuri,
että se ennemmin
pakottaa kaiken palasiksi,
erilleen
kuin liittäisi ne yhteen,
hioisi saumat
tiiviisti yhteen,
tekisi yhden
kokonaisen kuvan,
jota toinen toisellansa
täydentää.
02/13


Eletyissä elämissä
jokaisella tuskansa,
pettymyksen kyyneleet,
rikkoutuneet peilikuvansa,
suolatut haavat,
jotka kirveltävät,
epäonnistuneet kaavat
elämän hetkiin,
mätääntyneet eväät
tärkeimpiin retkiin.

Ei minua tee se
mitä tietä
minä olen kulkenut
vaan se vahvuus,
jolla kannoin
itseni silloin,
kun olen polulta
jonnekin poikennut.
02/13