IRC-Galleria

Missä kohdassa
elämän näyttämöllä
uskaltaa luopua
roolivaatteistaan,
tulla esiripun piiloista
ja näyttäytyä valossa?

Missä kohdassa
tätä elämää
uskaltaa kohdata
pahimman pelkonsa,
kelpaamattomuudestaan,
tulla nähdyksi, kuulluksi
ja asettua vaaralle alttiiksi?

Missä kohdassa
rakkaudettomuutta
uskaltaa näyttää
haavoittuvuuden,
tulla avonaiseksi
ja antaa lukea itsensä sanoiksi?

Missä kohdassa
ihminen uskaltaa
aloittaa elämisen,
missä unohtaa
tunteiden lukituksen
ja antaa mennä vaan?
Missä kohdassa?
04/13




Olen ajatellut olla
parempi ihminen,
elämänkolhujen ryvettämä,
mutta niistä oppineena,
henkisesti kasvaneena
menen hiljaa huomiseen,
sen teen.

Olen ajatellut olla
parempi ihminen,
suuntansa hukanneena,
mutta tien löytäneenä,
vähän eksyneenä
menen kohti kotia
sydämeni valoa.

Olen ajatellut olla
parempi ihminen,
virheiden murtamana,
syyllisyyttä taakkana
mä jatkan tästä eteenpäin,
korjaan hetken virheitäin,
lasken taakasta osan
jalkojeni juureen,
tallon pieniksi paloiksi,
sytytän tuleen.

Olen ajatellut olla
parempi ihminen.
04/