Vakavanha Wäinämöinen verkkoja veteli, tämä aikojemme alun, aikamoinen epeli. Kantele tehtynä hauen leukaluusta, sai sulasointuja syntymään hauen suusta. Kalevalan kaukahilla Wäinämöinen lyriikkansa loi, metsien katveissa ja kunnailla yhä Hänen riiminsä soi. Sulje silmäsi Suomen luonnossa ja kuuntele tuulta, niin voit yhä kuulla Partaukon heittävän huulta. Sammon taikaa tarjos Kalevala, kerro jälkipolville, ei tää oo valekala. Joukahainen, Ainomieli, vakavanha Wäinämöinen, uroteot Kalevalan, eivät jouda romureppuun, porteille Unholan.