IRC-Galleria

Mun elämä ei oo siitä helpoimmasta päästä, koko ajan taisteltu siit asti ku erotin nenän räästä. Satutettu on, itekkään en oo iskuja säästelly, heti ku opin kävelee oon iskuja päästelly. Aina luokan köyhin, mut aina luokan isoin, kun muut anto palautetta, mä nyrkeilläni kritisoin. Broidi kävi koulun ällillä, mä panostin säkkiin, veli tuli koulukiusatuks, mä tartuin päkkiin. Nyt veli huipulla, mä vasta puolities, mut veljen kiusaajat, ne juoksee mua karkuun niska hies. Silloin mä päätin, ei kukaan ala mulle aukoo, lyö vaik kirveel päähän, en tartte taukoo. Niin kauan taistelen, kun sydän pumppaa punasta, siinä heikompia hirvittää, osa tippuu jo junasta. Nyt on tietty ikä tuonu jo tietynlaista karismaa, ja kun on Poikakin, ei jaksa joka asiasta narista, ja sit on yks Tyttö joka on kaivanu musta esiin pehmeemmän puolen, siks välil pelkään elää, välil itken että kuolen. Tälle Tytölle mä oon ollu just hyvä näin, ja ekan kerran elämässäni oon alkanu kulkee eteenpäin. Oon alkanu nähdä elämäni valoisat puolet, ja unohtanut kaikki turhanpäiväset huolet. Pitkästä aikaa alkanu kattoo ihmisiä silmiin, pitäny aina välil nipistää itteään et onks tää filmii. Iso kiitos tästä kuuluu siis Hälle, Sait mut taistelee, en antanu voittoo hämärälle. Tää prosessi alkaa siis olla jo menestys, mut älä nuolase ennen ku tipahtaa, muistinverestys! Ennenkii on mulla takapakkii tullu, muista kuka asuu ihos alla, se sisäinen hullu. Mut tällä hetkel menee hyvin, siitä kiitän Häntä, ite tietysti olin se moottori, mut Sä Olit mun mäntä. Kiitos, Kiitos ja vielä kerran kiitos kaikesta, Olet Rakas <3

En tarvitse Sanojasi, jotta Sanoisit että rakastat. En tarvitse Kosketustasi, jotta tietäisin että Välität. Minulle riittää, kun Sanot, että Olet. Minulle riittää kun Lupaat, että Pysyt. Minulle riittää, mikä riittää Sinulle. Minä olen onnellinen, silloin kun Sinä Olet onnellinen. ja se riittää minulle.

Sä et oo mitään mulle, syljen suuntaas se on oikein sulle. Kaikkeni annoin, ehkä enemmänkin, en valittanut, vaikka tyhjin käsin jäinkin. Taistelutovereita, ystäviä muka. Kuka on pitänyt kenen puolta, kysyn vaan kuka?!? Ootko ikinä pitänyt muita kuin omia puolias, mietipä kuka on silloinkin ollu kuuntelemassa huolias! Paskasti teit ja haukuit vielä päälle, mut älä enää kokeile keppiäs tälle heikolle jäälle. Mun mitta on täynnä, mä en enää jaksa. Mä olin samarialainen, sä olit täys paska. Jätkä kysyy mihin hoppu, 20 vuoden palvelus on nyt loppu.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sanonnassa sanotaan. Vanhat muistot avataan, kunnes jälleen tavataan. Rakkaat muistot Teistä mulle jäi, mut nyt mun on mentävä uusia haasteita päin <3

Ei päivääkään. Ei päivääkään, etten ajattelisi Sinua. Aamulla kun herään, Olet ensimmäisenä mielessä, illalla kun suljen silmäni, Sinun kuvasi on viimeinen, jonka näen. Unessakaan Et anna minulle rauhaa, vaan Kiertelet minua kuin kissa kuumaa puuroa. Olet mukanani jokaisena hetkenä, hyvänä ja huonona, ilossa ja surussa. Tunnen Sinut kosketuksena ihollani, tunnen Sinut tuulenhenkäyksenä kasvoillani, lyönteinä sydämessäni. Olet ilma jota hengitän, Olet aamun ensimmäiset auringonsäteet, Olet kesäinen ilta joka hyväilee minua ja tuudittaa minut rauhaisaan uneen. Olet jotain, mikä minulla jo on, mutta mitä minä en voi koskaan saada. Olet kaunis ajatus.Unelma. Sitä Sinä Olet.

Jälleen kerran itseni uneen itkin, tappion katkeraa kalkkia taas tänäänkin litkin. Muille onnea vaan suodaan, kun taas minulta se viedään, kuinka kauan tätä enää siedän? Katkeruudessako kärvistelen lopun ajan, tiedän jossain vaiheessa vastaan tulevan rajan, ajatukseni ovat aivan hujan hajan, kateus on tehnyt sydämeeni majan. Jos en tähän tilaan pian lohtua etsi, saattaapi tää hyvinkin olla villen viimeinen sketsi, koska ei kukaan jaksa yksinäisyyttä loputtomiin saakka, onko tämä nyt kiitos siitä, tämäkö on syntieni taakka?

Voi kun Sinusta Naisen saisin, heti kihlaisin ja heti naisin, aikojen loppuun Sua rakastaisin. Parhaat puoleni Sulle näyttäisin, jokaisen Toiveesi heti täyttäisin. En pettäisi ikinä Luottamustasi, En lähtisi Viereltäsi koskaan. Jokaisen yön, Untasi valvoisin, kaiken antaisin, Sua palvoisin, tästä hetkestä Elämämme loppuun, mut hei, ei oo mitään syytä hoppuun ;D <3

Sun kauniisiin silmiin mä rakastuin, hentoon Ääneesi ihastuin, vaikutuksen Teit muhun tavallisuudella, Et esittänyt mitään, vaan Ällistytit mut tavalla uudella. Kauneutesi vetää vertoja tunturipurolle, Aiheutit oikeasti sydämentykytyksiä tälle pojalle jurolle. Nyt kun ilta tuo on takanapäin, suljin silmäni ja muistellen Kuvaasi katsomaan jäin, sillä kauniit Kasvosi edelleen edessäin näin.

Anna anteeksi, tekoni nää, koitan olla satuttamatta Sua enempää. Ja anna anteeksi, mitä sanoin silloin, ajattelemattomuuteni vaivaa mua yhä vieläkin illoin. Anna myös anteeksi siitä, mitä sanomatta jäi. Tiedän, ei sanat aina riitä, mutta asiat vois olla paremmin päin. Anna myös anteeksi hetkistä niistä, jolloin Susta tuntui et Vapauttas riistän. Anna myös anteeksi ajoista jolloin olin mut en ollut siellä, olin paikalla mutten ollut läsnä, en sitä kiellä. Anna myös anteeksi kaikesta mitä Jaksoit ja mitä Kestit, tiedän kyl ei kukaan jaksa kattoo tommosta ikuisesti. Anna vielä anteeksi että tässä kävi näin, mut onneks Sulla kaikki käänty hyväks, mut mä tyhjän päälle jäin. Siitä mä puolestaan tahdon kiittää Sua, vaik se oli vaikeeta se kasvatti mua. Nyt mä oon vahvempi ja ehjempi ja voin taas kattoo peiliin, tarvitaan painavempii syit et morkkikses tartun enää leiliin. Joten mä siis koko sydämestäni kiitän Sua tästä, ku Näytit mulle tien ja Estit mua mätänemästä.

Vakavanha Wäinämöinen verkkoja veteli, tämä aikojemme alun, aikamoinen epeli. Kantele tehtynä hauen leukaluusta, sai sulasointuja syntymään hauen suusta. Kalevalan kaukahilla Wäinämöinen lyriikkansa loi, metsien katveissa ja kunnailla yhä Hänen riiminsä soi. Sulje silmäsi Suomen luonnossa ja kuuntele tuulta, niin voit yhä kuulla Partaukon heittävän huulta. Sammon taikaa tarjos Kalevala, kerro jälkipolville, ei tää oo valekala. Joukahainen, Ainomieli, vakavanha Wäinämöinen, uroteot Kalevalan, eivät jouda romureppuun, porteille Unholan.