Aina kun saapuu yö, mun sydän kiihkeämmin lyö. Eikä laske nukkumaan, vaan pakottaa mut valvomaan. Kanssa muiden tiheälyöntisten, mä sitten taivasta tarkkailen, näiden pimeän otusten, joiden kasvoja tunnista en. Näin ulvomme kuutamoon, nyt murheemme kuultakoon.