Kun ei nukuta, mä puhelimeen huolia hukutan. Osa totta, osa tarua, elämäni on välillä aika karua. Harva saa mua hymyilemään, mut vielä harvempi itkemään, harva tuntee mut oikeesti, vaikka monet onkin kovia mun asioita kitkemään. Mulla on paljon kavereita mut ei monii ystävii, harva sitä paitsi käsittää mun pyörittämää systeemii. Mä oon hyvästä perheestä tullu paha poika, elävämpi esimerkki siitä et ei se hyvä aina voita. Mut kirjoittaminen auttaa mua jaksamaan, monen päivän rännin verot pystyn sillä maksamaan. Eiks kaikki suuretkin taiteilijat kirjota krapulassa parhaita runoja, no niin teen mäkin vaik mul ei oo tästä vielä mitään tuloja. Vaikka kyllä tällä hetkellä mä oon oikeesti kännissä, just yritän täs selvitä kolmen päivän rännistä. Ja sit ne sanoo hei poika sulla on ongelma, ja mä sanon et itelläs ja taas saadaan silmäkulmaa ommella. Juominen on vaan mulle pakokeino tästä elämästä, voin olla joku toinen ja lakata pelkäämästä.
Olemisen sietämätön keveys.