On mun kissa Vili. Ei kyllä paljooo pojalla säteile pääkopassa. Kauhean hellyydenkipeä se on, mutta sitte saattaa ihan yhtäkkiä olla kädessä kiinni. Sitte ihmetellään ku mami ei huomioi ja tehdään kaikenlaista pikkujäynää (pureskellaan ovien tiivisteitä, raavitaan sänkyä, hypitään kielletyille tasoille jne.)
Oon miettiny pitäiskö hankkia toinen kissa sille seuraks. Oikeesti, jos on kissa noin huomionkipeä, niin kyllä toinen kissa varmasti auttais siinä asiassa. Sais herra vähän tuota energiaansa suunnata fiksummin. Toisaalta, pelkään että sitten mulla on talossa kaks pikku täystuhoa. Tai sitten ne ei tulis ollenkaan toimeen keskenään.
Hankalaa on... Mutta en aio luopua tästä pienestä perslävestä, ehen. Osaa se joskus olla aika ihana ja hassu. Kerran se tuli herättämään tökkimällä tassulla nenää. Sitten kun raotin silmiäni alkoi mieletön puskeminen päin naamaa kunnon kehräyksen kanssa. Vilillä on myös mielenkiintoisia nukkumapaikkoja ja asentoja. En voi enää käyttää paperiroskistani, koska herra päätti ottaa sen nukkumapaikakseen.