IRC-Galleria

Mä haluun tästä eroon.
Tulisitko hakemaan?

Oon viimeaikoina nähny vaan sekavia unia ja painajaisia.
Nukkunu huonosti, heräilly yöllä sun muuta.
Turhauttavaa!

Janina ja jannu nukkuu<3
Söpöjä kääryleitä.:D

Vois iteki harkita nukkumista!

Eilinen oli taas aikamoista säätämistä!
Oli ihan hauskaakin, kiitos Miian <3 ja muut kivat.

Rubiini

Olet luonteeltasi voimakas, energinen ja impulsiivinen. Kokeilet innokkaasti kaikkea uutta, joten seurassasi ei taatusti tule tylsää. Olet aina menossa ja sairastut harvoin. Pidät koristeellisista, näyttävistä vaatteista ja koruista, tyyliäsi voisi kuvailla jopa kuninkaallisen arvokkaaksi. Tiedä vaikka olisit aito siniverinen! Pulppuava energiasi tarttuu myös muihin, ja esimerkiksi seurapeleissä ja urheilulajeissa sinun joukkueesi voittaa aina – seurassasi kun ei yksinkertaisesti voi epäonnistua! Tulet hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja olet esimerkiksi pidetty naapuri. Ihmissuhteissa kuten elämässä yleensä arvostat omaa tilaa ja vapautta.

Rubiinia pidetään vapauden, armeliaisuuden ja jumaluuden kivenä. Intiassa rubiini on kivien kuningas, ja siihen liitetään sellaiset käsitteet kuin arvokkuus, innostus ja voima. Rubiiniin yhdistetään usein myös haavoittumattomuuden myytti. Muinaisessa Burmassa rubiinin nimittäin uskottiin suojelevan kantajaansa nuolilta, keihään pistoilta ja miekan iskuilta, etenkin jos rubiini kiinnitettiin hampaaseen tai lihaan niin, että siitä tuli ”osa ihmisen kehoa”. Koruna rubiinin on uskottu varjelevan epäonnelta ja sairaudelta.

Tallinnan reissusta selvitty!!<3
Oli mukavaa..:)
Kiitos Tanja, Jossu, Henkka ja Heikki plus muut kivat immeiset.
Niin ja kiitos janinalle että kuskas meiät pois asemalta mahtavan lastin kanssa!:DD
Viinaa, viinaa.. namnam.
Pärjää ehkä vähän aikaa ;)

hmm. masentaa.

~Annoin kadota kysymysten, en kai tarvii niitä enää
Koskaan kuitenkaan en olisi niitä päässyt esittämään
Haluan olla niin paljon kaikkea ja kun lopputulos on ei mitään
Jää käteeni vain muutama murunen jotka surun viittaa yllä pitää
Yritän niin kovasti edes sanoiksi tätä tunnetta pukea
Miten siinä onnistun kun en keksi mitään sanoja
Kuka tietää mihin olen kaikessa pyrkinyt
Lopputulos kun on aina sama; murhenäyttely
And I wanna know where is my home~

Rammstein helmikuussa suomeen <3 Sinne siis.

Tahtoo taas uuteen paikkaan.
Uusia ihmisiä, uudet maisemat.

Mulla on ärsyttävä olo. Yritän uskotella itselleni kaikenlaista ja elän sen mukaan.
Vaikka oikeasti tunteet tahtois mun tekevän kaikkea muuta.
Olis kiva joskus antaa vaan tunteiden viedä ja kattoo lopputulos.
Mä uskon että se kannattaisi.
Mutta vaikka oonkin rohkea ym, niin se on ainut asia mitä en uskalla tehdä.
Elän kai tasapaksusti niin kauan kunnes korvista pursuaa tylsyys ja "realistisuus".
Mä vähän luulen että tässä maailmassa on harvinaisen vähän niitä ihmisiä jotka oikeasti tekevät sitä mitä haluavat. Koko sydämellään ja sielullaan.
Mä niin kovasti haluaisin olla semmoinen ihminen. Mä haluaisin tehdä aina sitä mitä päähän sattuu milläkin hetkellä. Mä haluan voida pitää yhteyttä ihmisiin joihin se on muka kiellettyä.
Mä haluan rakentaa jotain niin puhdasta ja onnellista ympärilleni mikä ei millään tule olemaan mahdollista monien muiden ihmisten takia.

Tässä tää avautuminen. Ei voinut jatkaa ärsyttävien yskänpuuskien takia.

Jaa, että muuttaisin takas kihniöön?
Enpä tie. Ei huono idea periaatteessa, taloudellisesti, MUTTA.
Jos jätän kuitenkin väliin.

hmm... ihanaa että kaikki asiat on kunnossa.
Onnellinen<3

Järkyttynyt.
Babylon.
Mä en vieläkään pysty käsittämään miten toi leffa sai mun olon tälläiseks.
Heti kun se loppu, ja vielä niin käsittämättömän surullisesti, mä pysähdyin.
Sen jälkeen itkin. Ja itkin. Ja pysähdyin. Istuin vaan sängyssä ja katoin seinää.
Tunteet oli ihan pinnassa ja en käsittänyt mitään.
Ajatukset ei pyöriny ja silti siinä samalla hetkellä ajattelin kaikkea niin helvetisti.
Oloo ei yhtään helpottanu se että janina oli nukahtanu siihe vieree kun kateltii sitä leffaa.
Toinen nukkui, mä oon ihan sekaisin.
Tai sitten oon ollut koko ajan sekaisin ja toi elokuva sai vaan kaikki ne sekaset tunteet pintaan.
Mut se oli niin raaka ja tavallaan niin todellinen.
Ja Vin Diesel, se vetää aina kymppisuoritukset!
Ja mä en käsitä, ennen pystyin kattomaan minkä tahansa leffan ilman kyyneleitä tai oikeestaan mitään tuntemuksia. Mut nykyään mä uppoon siihe elokuvaan kai vähän liikaa ja jään miettimään sitä moneks moneks päivää, ja muistelen sitä vie vuosienki päästä.
Vihree maili on yks mikä on pysyny aina mielessä. Samoin unelmien sielunmessu.
Ja nyt sitten tää Babylon. Ehkä mä vaan rakastan elokuvia jotka päättyy surullisesti. Niistä saa jotain ajateltavaa. Elokuvat jotka päättyy hyvin on niin ennalta arvattavia ettei niissä oo mitään mielenkiintosta. Mutta nää. Niin valloittavia taideteoksia, raakaa tosielämää. Vaikka no tässä babylonissa oli vähä semmostakin mitä ei oikeesti tässä elämässä ole, mutta silti se oli koskettava ja todenmukainen. Inhoon yleensä leffoja missä on jotain yliluonnollista (esim.potterit, taru sormusten herrasta ymymym..) Mut tää ei tosiaankaan ollut mikään semmoinen. En osaa selittää, mutta mulle tää oli todellista... En siis sano että luulisin tommosta olevan olemassa, mutta se olikin vaan sivukeikka. Kuitenkin. Rakastan elokuvia aidoista ihmisistä, aidoista tunteista, kivusta, realistisuudesta (kaikki ei pääty hyvin ym)..
Oon tavallaan vielä niin "shokissa" etten keksi enää lisää sanoja tätä kuvailemaan.
Ehkä ajattelen vaan liikaa asioita, mut sillä tavalla mä käsittelen elämääni.
Joskus se on hyvä asia, joskus helvetin huono..
Mut juu, nyt loppuu kirjustelu.. Jannu tuossa vieressä leikkii lelullaan..:)
ei väsytä taas yhtään... miksei ihmiset vois elää öisinkin..

Bye.

Tulisitko nyt vain luokseni?
Niin kovasti tahtoisin.
Miksi tämä on niin vaikeaa?
Ihmisiähän tässä vaan ollaan.
Et tiedäkään kuinka paljon olisin halunnut kädestäsi kiinni ottaa.
Olit niin lähellä, ihan vieressä.
Mutta. Miksi kuitenkin aina liian kaukana?

Jep. Plaa. Kuivaan tukka ja lenkille-->