Silmät ilonkyynelissä
luin sanasi ystäväni
minä, joka olen vieraasta maasta
Niin kauan kuljin halki ajan
ilman sanoja, ilman sielun tulta
eikä kukaan nähnyt lävitseni
niin kuin sinä näit, ystäväni
Näit piilossa olevan sydämen
ja hymyillen herätit sen
tartuit käteeni ja vedit elämään