Sade viiltää maata pystysuoraan
kuitenkin samettisen pehmeästi
rikkoen järven tasaisen sinertävän pinnan
Istut sateen kastelemalla kalliolla
katseesi on suunnattuna järveä kohden
silmäsi itkunpunaiset
poskesi kyynelten kastelemat
Kyyneleet kimaltelevina pisaroina silmissäsi
pieninä puroina virtaavat poskillesi
puhdistaen samalla sisäisen
pahan olosi
Vedät jalkasi kehoasi vasten
kiedot tärisevät kätesi sääriesi ympärille
ja käperryt pieneen kerään
suojelevaisesti
Suljet silmäsi kyynelten kirveltäessä
päästät huuliesi välistä tukahdetun nyyhkäyksen
ja tunnet kuinka kipu värjää sydäntäsi
Huudat mielessäsi tuskasi taivaalle
painaen pääsi polvien suojaan
keinuttaen itseäsi hiljalleen
Mistä sinulle lohduttaja?