Ilta pimenee, mutta tähtiä en näe.
Kaupungin valot peittää tähtien tuikkeen alleen.
Jos olisin kotona,
katselisin parvekkeelta tähtien tuiketta.
Kuuntelisin yön hiljaisia ääniä, ja olisin vain.
Mutta täällä musiikki pauhaa,
ihmiset juovat ja ovat iloisia.
Tunnen olevani ulkopuolinen.
Pari kertaa yritän keskusteluun liittyä,
mutta siinä kuitenkaan onnistu en.
Päätän olla hiljakseen,
kun enhän minä näitä ihmisiä tunne.
Tunne ja tunne.
Kyllä tunnen, mutta en entuudestaan.
Outo kaupunki ja uudet ihmiset.
Kaipuu maalle alkaa yltyä.
Kauan sieltä pois halusin,
mutta nyt kaipaan takaisin.