IRC-Galleria

Hupsista. Joulu on tulossa. Ihanaa, pipareita, kinkkua, suklaata, pitkään nukkumista...

Henkilökohtaisesti jätän väliin suklaan ja pitkään nukkumisen. En syö jouluna suklaata, koska ahdan itseni niin täyteen jouluruokia. Pitkään ei pysty nukkumaan, koska olen koiranomistaja. Rakkaani huomaa heti, jos epähuomiossa avaan silmäni ennenkuin haluaisin nousta ylös. Vinkki; jos silmät avaa, niin se on menoa. Ylös vaan, ulos ja lenkille.

On ollut vaikea pariviikkoinen. En ole tajunnut koko alkavasta joulukuusta mitään, sen huomaa jo siitäkin, etten ole kaivannut joulukalenteria. En ole muistanut avata äitini antamasta kalenterista ainoatakaan luukkua, mikä on tarkemmin ajateltuna oikein hyvä; kauniin kansikuvan takana luukkujen suojissa piileksivät pienet kuvat ovat joka tapauksessa rumia, sekä liian pieniä jatkuvaan ihailuun. Pidän siis luukut kiinni ja kalenterin kauniina koristeena.

Joululahjasesonki on ollut vauhdissa jo marraskuun ajan, joten jouluvalot ja -pukit, suklaarasiat ja iloiset rallatukset eivät enää kaupungilla sytkäytä. Tuntuu hengettömältä lähteä ravaamaan joululahjojen perässä. Käytetään rahaa, hankitaan toisillemme lahjoja, hmm... Muistaako kukaan että Kristus liittyy jouluun? Työkaverini, historioitsijaperttu sanoisi tähän, että OIKEASTI Kristuksella ei ole mitään tekemistä joulun kanssa, vaan joulu on vanha pakanallinen perinnejuhla ja Kristuksen syntymäjuhla on liitetty siihen vasta kun kristinusko on miekoilla valloittanut koko maailman ja muuttanut pakanalliset riitit ja rituaalit joko saatanallisiksi menoiksi tai kirkonpyhiksi. En siis aio puhua asiasta pertun kanssa. Kas niin. Mutta muistetaanpa silti, että ei ole syytä ostaa itseään perikatoon, tulee se vatsahaava vähemmälläkin. Niin ja joulu.

Tämä saattaa olla toive, joka ei koskaan toteudu. Toivoisin kuitenkin, että joskus tulisi joulu johon ehtisi valmistautua. Tehdä itse lahjoja, siivota perusteellisesti ilman minuuttiaikataulua... Nauttia siitä, että vuosi kääntyy loppupuolelleen ja uusi vuosi pyyhkii vanhan historiaan.