IRC-Galleria

"Espoon hiippakuntaan kuuluvassa Hyvinkään seurakunnassa oli saarnaajavieraana Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) pastori Ari Norro. Vartin ennen messun alkamista sakastiin saapui pastori Petra Pohjanraito. Norro kieltäytyi välittömästi työskentelemästä naisen kanssa."

"Olin järkyttynyt tapahtumasta. Hyvinkääläinen Sley:n maallikkoedustaja sanoi jo sakastin ovella, etten ole tervetullut paikalle. Tuntui myös hirvittävän ikävältä, kun kollega kieltäytyi työskentelemästä kanssani. Sleylle oli informoitu tulostani, ja he olivat lukeneet asiasta lehdestäkin. Tilanne sakastissa oli siksi aivan absurdi, kertoo Petra Pohjanraito."

"Hän (Sley:n toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski) ei suostu työskentelemään naispappien kanssa, kuten eivät juuri muutkaan Sley:n papit."

K&k 14.3. 2007

Miten ne kehtaavat?? Olkoonkin, että kysymyksessä on vain toisenlainen Raamatun ja kristinuskon tulkinta, kuten Seppo Simola pääkirjoituksessaan toteaa. Kumpikaan tulkinta ei ilmeisestikään ole "sen raamatullisempi" kuin toinenkaan, mutta näinä maailman aikoina, eikö tavoitteemme olisi toimia yhdessä, yhteisten asioiden puolesta, sen sijaan että asettelemme rajoja ja kiellämme toisiamme toimimasta? Miten helvetissä (pahoittelen ilmaisuani, tai ehkä en) nämä ihmiset voivat nähdä niin suuren ja ylittämättömän railon siinä, kuka Jumalasta ja uskosta on kelvollinen puhumaan? Miksi mies voi toimia pappina, mutta nainen ei? Eikö Jumala voi puhua naisen kautta?

Tällainen käsittämätön kiistakapula loukkaa minua henkilökohtaisesti naisena, teologina ja kristittynä. Sley:n pappien on tällaista varmasti vaikea käsittää, miehiä kun ovat, ja sellaisina seurakunnissaan kaikkivoipia. Järkeni ja uskoni toimii kuten muidenkin ihmisten, ja minun Jumalani lienee sama kuin heidänkin. Silti minä en saisi uskosta ja Jumalan läsnäolosta ja armosta seurakunnalle puhua. Koko ajatus pyörryttää.

Missä raja menee? Mitä tarkoittaa naiseus? Munasarjoistako saarnaaminen on kiinni? Sanovat, että kyseessä ei ole kiusanteko naisille. Kaivetaan esiin Raamatun syntinen Eeva, ikiaikaiset patriarkaaliset mallit, naisen hyssyttely ja alistaminen, heikomman telkeäminen hellan ja nyrkin väliin. Naiseudesta vedetään esiin jokin puoli, joka on epäkelpoa, ei-hyväksyttävää ja kenties likaista. Vedotaan Raamatun kohtiin, joille jokaiselle löytyy samasta kirjasta myös vasta-argumentti. Tiettyjä kohtia vain halutaan painottaa, mutta miksi? Pitäisikö meidän naisten nyt paeta vuorille, ja vain rukoilla kovemmin, että joskus kelpaisimme Jumalan tai miespappien silmien eteen? Jos naispappien kieltäminen jumalanpalveluksista ei ole naisten kiusaamista, niin mitä se on?

Sukupuolissa on erona muutama hormoni ja sen tuottamat ulkoiset merkit. Revitään munasarjat irti ja leikataan rinnat. Kasvatetaan naisillekin elin, jolla kelpaa rehvastella kirkon (tai Sley:n) piirissä. Siinä vaiheessa, kun naiselle alkaa selkäkarva kasvaa, saa kai sitten alkaa Raamatustakin puhumaan.

Kuukautiskiertoko teitä pelottaa, Sley?