Riku 2 (25v.) ajoi meidät kotiin Atlantin rantaa pitkin ja esitteli samalla paikkoja. Se on portugalilainen mutta on asunu Canadassa sen verran pitkään että englanti on sen verran hyvää ettei portugalilaisuus kuulu siinä ollenkaan. Se puhuu taukoamatta, jonka vuoksi en aina jaksa kuunnella kaikkea mitä se kertoo. =D Se teki luonneanalyyseja parin tunnin tuntemisen jälkeen, mikä oli ainakin miusta vähän ärsyttävää.
Tänään nukutti taas pitkään. Kävin tarkastamassa ”aamukävelyllä” kahden aikaan uusia paikkoja läheltä asuntoa. Eräälle tielle kääntyessä huomasin pienen söpön koiran juoksevan kohti. Lähelle tultua se ei ollutkaan enää kovin söpö, sillä se haukku melko vihasesti ja näytti himoitsevan mun paljaita sääriä. Tielle ei ilmeisesti ollut mulla asiaa ja jouduin perääntymään samoja jälkiä takaisin. Vastaan tullut mies vaan käveli hymyillen ohi sillä aikaa kun vietin vaikeita hetkiä kulkukoiran kanssa. Kiitos! Onneksi ei ollut sen isompi koira tai ois voinu tulla pahaa jälkeä!
Riku 2 halusi näyttää meille muutamia hienoja paikkoja illalla ja käytiin mm. Euroopan läntisimmällä pisteellä eli Capo de Rocassa. Turistikierros oli ihan hyvä idea, mutta pimeällä ei hirveästi ympäristöä nähnyt. Oli vähän pelottavaa läntisellä pisteellä pimeässä kuunnella meren ääniä eikä nähnyt kuinka korkealla edes oli. Tuli kierreltyä kyllä kaikenlaisia pimeitä metsäteitä autolla sen kanssa vaikka ei olla tunnettu se kun vasta päivä...hengissä kuitenkin ollaan.