IRC-Galleria

Istuskelen koulun tietokoneluokassa ja oottelen Heinia. Pitas taas suunnitella asiakkaan fysioterapiaa, tosin ei siita oo aiemminkaan ollu hyotya kun Pate ja Inkku tekee kaiken omalla tavallaan, onhan se Inkun lopputyo. Toivottavasti Patellekkin on selvaa etta taa on nyt vika kerta mulle ja Heinille olla sen asiakkaan kanssa..ettei se vaan oleta etta jatketaan asiakastapaamisia vaikka meidan varsinainen harjottelu loppukin. Me ollaan ainakin tan paivan jalkeen lomalla!..tai itseopiskelujaksolla.=P Jokatapauksessa luvassa on varmaan tenttausta Paten suunnalta. Niihin kysymyksiin on aina niin helppo vastata.

Menin eilen 2 paivan poissaolon jalkeen takas harjotteluun. Vointia kysyttiin varmaan 100 kertaa paivan aikana. Paasin kaymaan siella hammaslaakarilla viisaudenhampaan takia. Istuin suu auki tuolissa ja seurasin kauhulla kun hammaslaakari, hammashoitaja ja yksi fysioterapeutti kurkkii yhtaaikaa mun suuhun kauhistellen ja pudistellen paata. sitten ne puhuu huolestuneen nakosina keskenaan pitkaan. Siina sitten odottelin josko joku haluais kertoa mullekkin mita niin maan kamalaa sielta suusta sitten loyty.. sain tietaa etta poskeen pain kasvava viisaudenhammas on repiny posken ihoa paljon ja se on ihan tulehtunut.Sain antibiootin, sarkylaaketta ja jotain puhdistavaa geelia suuhun. Koska sain tarkastuksen ilmaiseksi, laakari sanoi tulevansa Suomeen tullessaan koputtelemaan mun ovelle vastapalvelua hakien.=P

Eilen sain tietaa huonoja uutisia Suomesta, aiheena puhelinlasku. Suomen liittymaan oli kertyny laskua mukavat 131e ja kun siihen lisaa portugalin liittymaan ladatun n.100e voi laskea etta oon puhunu ja tekstannu 2 kuukauden aikana yli 200e:lla. Joten minulta on turha odottaa viesteja ja soittoja Suomeen pain enaa huhtikuun aikana. En vastaa Suomen liittyman puheluihin, koska mulle tulee vastaanottomaksua. Joten odotelkaa ensiviikkoon kun saan Teemun portugalin liittyman kayttoon, sitten saa soitella tannepain (mulle ei tuu vast.ottomaksua);)

Illalla suussa alko kasvaa kipu entisestaan, mutta en ois osannut kuvitellakkaan mita kipu oli sit aamulla! Ilmeisesti purasin eilen mojovasti kieleen kun puhuin liikaa (parempi ois olla puhumatta kun hammas hankaa poskeen muuten) ja tulos oli se, etten kyennyt pahemmin aamulla puhumaan kuin syomaankaan. JEs! Vietin siis viimeisen harjoittelupaivan tyylikkaasti mumisten. Sain kunnian pyoritella ultraa eraan entisen presidentin vaimolle nain viimeisena harjoittelupaivana..uuje!

Nyt odottamaan huomisia Jennin synttarijuhlia! =)

Ti: Kävin kääntymässä Oeirasissa ja kertomassa ohjaajalle, että taidan lähteä saman tien kotiin kuumeisen olon takia. Vietin koko päivän nukkuen max. 38,7 asteen kuumeessa kärsien myös viisaudenhampaan aiheuttamasta kivusta. Onneksi Heinin leipomat korvapuustit helpottivat oloa illalla. Ricardokin kävi niitä maistelemassa.

Ke: Lämpöä on peräti 35 astetta, flunssanen ja väsynyt olo vaivaa ja hammasta särkee. Vaikka Ricardo olisi voinut viedä miut hammaslääkäriin, päätin silti vielä yrittää Burana 600mg-kuuria muutaman päivän hampaan hoidoks. Päivä kului taas sängyssä, nyt jaksoin sentään avata koneen ja kuunnella uutta levyä! ..Sekä miettiä hieman asiakasselostetta. Tällä viikolla täytyy tehdä seloste (Antille suomeks, Patricialle enkuks) ja oppimispäiväkirja valmiiks sekä katella vähän Valtterin tehtäviä. Ensi kuussa olis korkea aika uhrata (itse asiassa aika paljonkin) aikaa opinnäytetyölle………. sekä pitää viikko hauskaa Saaran ja Sannan kanssa, käydä viikon lomalla Azores-saarilla, lomailla uudelleen Algarvessa, käydä tutkimassa Sintraa sekä muita lähialueita sekä ottaa paljon aurinkoa – sekä miettiä miten sullon kaiken tavaran rinkkaan ja matkalaukkuun.

Ulkona paistaa aurinko, ainakin täältä sängynpohjalta katsottuna. Toivottavasti aurinko alkais pikku hiljaa paistamaan vähän lämpimämmin sillä en oo ruskettunu täällä vielä melkein ollenkaan. Jotain rajaa jo rinnuksissa on (mutta ne ei oo niin tyylikkäät kun Teemulla..;) Oon useimmiten missannu ne rantapäivät erinäisistä syistä, kun muut on ollu rannalla..

T. Kalkkilaivan kapteeni ;)

Lehtikuva

Kauan odotettu viikko Teemun kanssa meni ihan liian nopeasti ohi. Vaikka jouduinkin viettämään harjoittelussa jopa kolme päivää ja kahtena päivänä tapaamaan vielä asiakkaan koululla, kerettiin nähdä ja kokea paljon. Säät ei taaskaan olleet parhaasta päästä, muttei se menoa haitannut.

Ekana iltana ei keretty paljoa touhuta, paitsi levitellä Teemun kamat kämppään ja päivitellä kuinka taxikuski kehtasi veloittaa Lissabon-Alcoitao-välistä yhteensä 60e kun se yleensä on 30e….Hieman suututti joo! Mutta sitä on turha enää miettiä..
Suunniteltiin sunnuntaille retkeä Sintran linnoihin ja kukkuloille, mutta tummien pilvien takia päätettiin lyhyen Estorilin rannan ihailun jälkeen ottaa juna kohti Lissabonia. Junamatka Estorilista Lissaboniin on jo itsessään ainakin aurinkoisena päivänä yks nähtävyys. Juna menee meren rantaa pitkin ja matkalle mahtuu muutama Lissabonin alueen nähtävyys.
Lissabonin päässä ihmettelin mihin kaikki autot oli kadonneet, mutta muutama satakunta juoksijaa ohitettuamme pääteltiin että menossa on Lissabonin Maraton. Juoksijoita kyllä riitti (15 000) ja silta nimeltään April 25 (tai jotain...) oli täynnä juoksijoita, näytti tosi hienolta! Keskustassa oli ihan erilainen tunnelma kun yleensä, ei liikennettä ollenkaan, musiikki pauhas kovalla ja naisia oli tanssimassa juoksijoiden iloksi kadulla.

Puikkelehdittiin juoksijoiden välistä Baixan kaduille. Kierreltiin kävellen ympäri katuja ja ihasteltiin katukauppiaiden maalauksia ja käsitöitä. Koska oli palmusunnuntai, kaikki kaupat oli kiinni (ne aukes sit illemmalla..). Mut hyvä niin, eipähän tullut tuhlattua aikaa niihin. Törmättiin sattumalta Rossio-hissiin(en muista senkaan nimea tarkkaan...), josta on paljon kuvia korteissa. Päätettiin hypätä kyytiin, kun kerran tänne asti ollaan tultu ja maksettiin 2,70e/nokka jotta päästiin hissillä ylös ihastelemaan Lissabonia ja merta. Juotiin pienet kahvit turistihintaan yläilmoissa, näpsittiin kuvia ja lähdettiin kävelemään kukkulalle, jolle hissi nousi. Muille tiedoksi, että ylös pääsee myös ilmaiseksi kiertämällä kukkulan kautta Rossiolle.

Rossion jälkeen oli aika pysähtyä kiroamaan kameraa, joka ei meinannut toimia vaikka vaihdettiin 4 eri patterit…sekä ostamaan postikortteja. Jatkettiin seikkailuja kaduilla ilman kartan tuijottamista ja päädyttiin piipahtamaan Hard Rock Cafeen (t-paita tai huppari ois lähteny mukaan jos hinnat ois ollu Hieman halvemmat..) sekä käveltiin nälkäiselle Suville liian pitkä ylämäki ylös isoon puistoon (Parque Eduardo jotain..), josta näki alas merelle saakka. Sen vieressä käytiin ihmettelemässä isoa kuoppaa keskellä kaupunkia, joka oli täytetty lammella ja mukavan näköisellä puistolla, jossa seikkaili lintua kukosta ankkoihin. Harvemmin kuulee kukon kiekuvan keskellä suurkaupunkia! =D Eduardon toisella puolella sijaitsevan ravintolan pihan altaassa taas sorsat sekä valkoiset että mustat joutsenet veti lonkkaa
.
Salmiakki ja Fazerin sininen ei enää pitäneet meidän nälkää loitolla, joten aloimme etsimään epäsiistin näköistä ravintolaa, josta Rikun mukaan saa parhainta portugalilaista ruokaa. Paikallinen paikka löydettiin ja mahat saatiin täyteen. Olin sen verran nälkäinen, etten jaksanu prälätä menua kovin pitkään vaan otin ravintoloitsijan suositteleman annoksen tietämättä mitä se edes oli. Siksipä sainkin epäilyttävän näköisen lautasen jonka lihapuoli edusti makkaroita kummallisimmasta päästä ja mm. possun nahka-läskipaloja. Sain kuitenkin mahan täyteen – niillä muilla lisukkeilla. Jälkkäriksi juotiin Moscatelia.

Viikon aikana pyörähdettiin myös Lissabonin ocenaariossa, joka on Euroopan suurin ocenaario. Se on kyllä käymisen arvoinen paikka, kalojen touhuiluja vois jäädä seuraamaan vaikka kuinka pitkäks aikaa. Paikassa parasta oli ehdottomasti saukot, jotka lötkötteli vedessä selällään huiskien hännällä vauhtia. =) Harmittamaan jäi iso mustekala, joka ei suostunu tulee onkalostaan pois vaan esitteli mieluummin pitkiä lonkeroitaan ja toista isoa silmäänsä niiden välistä.

Torstai aamuna lähdettiin porukalla (Teemu, mie, Heini, Riku, Hanna ja Jenni) kohti Algarvea eli Etelä-Portugaliin viettämään ”rantalomaa”. Menomatkalla ajettiin jopa kahdesti maailman 2. pisimmän sillan yli Lissabonin päässä. Lagosissa majailtiin Rikun vanhempien asunnolla meren rannalla ja käytiin katsomassa maisemia lähialueella. Maisemat oli parhaat täällä näkemäni tähän mennessä, harmi vaan, että jouduttiin Teemun kanssa lähtemään jo lauantaina pois (Teemun lento lähti su-aamuna), sillä seuraavana päivänä muut oli ottanu aurinkoa tosi upealla hiekkarannalla kallioiden välissä! Toisaalta oli taas erittäin mukava olla Teemun kanssa vaan kahdestaan, koska kahdenkeskistä aikaa tän 3kk aikana on aika vähän. Joten ei harmita yhtään.;)

Perjantai Lagosissa oli mulle tähän mennessä lämpimin päivä Portugalissa ja niinpä ranta kutsui hyvinkin nopeasti parvekkella syödyn aamupalan jälkeen. Rannalla ei varsinaisesti kerennyt ottamaan aurinkoa, koska isot aallot houkutteli ällöttävän suolaiseen veteen räpiköimään ja rannan simpukkameren tutkiminen vei oman aikansa. Suomeen onkin lähdössä ihan mukava satsi simpukoita ja koralleja Rooden ja muiden (lähinnä kuitenkin mun ja Teemun) iloksi. ;) Pilvet ajoi meidät kämpille valmistautumaan ruokailuun, mutta pilvien yllättäin poistuttua suunnitelmat vaihtui taas aurigonottoon parvekkeella. Reissun aikana syötiin pääasiassa Rikun ja Teemun tekemiä grilliherkkuja. Nam! Perjantai-iltana tutustuttiin myös Albufeiran ilmaisiin baareihin, joissa törmättiin pariinkin otteeseen ”näyttävään” transuporukkaan.. Perjantaina käytiin myös ajalemassa alueella, josta Madeleine hävis sillon joskus.. =/

Koska oltiin kotona siinä viiden aikoihin, lauantaina nukutti suht pitkään. Ei kuitenkaan menetetty paljon, sillä aurinko näyttäyty aamulla vaan vähän aikaa kunnes pilvet tuli eteen. Rikun kanasalaatin jälkeen oli mun ja Teemun aika lähteä kohti Lissabonia.
Bussimatkalla ihailtiin vihreitä kukkuloita ja pikkukyliä –sekä sadetta. Bussi ajo Lissabonissa meidän onneksemme April 25 sillan yli ison Jeesus-patsaan vierestä. Sillalta oli pienessä hämärässä hienot maisemat! Koska bussissa on aina tunnelmaa, päätin kohottaa sitä vielä hävittämällä portugalin liittymäni sim-kortin, jota ei löytynyt sitten mistään vaikka kontattiin bussissa pitkin lattioita. Huvittavinta on se että Teemu oli juuri saanut lukittua Suomen liittymänsä, koska yritti avata sitä sen portugalin liittymän PIN-koodilla. =D Tää tohelopariskunta ei voi lähteä näköjään mihinkään ilman toilailuja tai muistin aiheuttamia ongelmia.. Muistipeli vois olla hyvä lahjaidea meille, jos joku sattuu sitä joskus pohtimaan. =D

Päästiin omaksi yllätykseksemme ajoissa oikeilla metroilla, junilla ja busseilla kotiin siinä ysin jälkeen, jonka jälkeen käytiin vielä Cascais Shoppingissa syömässä (mm. pikkumustekaloja;). Pakkaamisen (..ja mullahan riitti tavaraa Suomeen vietäväksi ihan mukavasti..) ja muiden touhujen jälkeen päästiin nukkumaan kahden jälkeen. Unia ei pitkään keretty näkemään, kun herätyskello muistutti aamuviideltä Teemun lähdöstä.

Taxin lähdettyä pihasta ryömi jo tutuksi tullut ikävä takaisin kuvioihin ja päätin lähteä sitä pakoon takaisin untenmaille – joilta heräsin 14-15 aikoihin.

Nyt lähden vetämään jotain lääkettä naamaan, jottei eilen iskenyt flunssa pahene ja kovaa vauhtia poskeen kasvava viisauden hammas pääse tulehtumaan entisestään. Ikeneen sattuu jo melkein niin paljon, kuin viimeisimmän viisauden luovutuksen jälkeen ja syöminen on vaikeutunut. Toivottavasti voisin pitkittää hammasoperaatiota Suomeen asti…

Taas on kauan odotettu viikonloppu edessä. Viikonlopun odotus oli mulla tavallista suurempi, koska Teemu tulee huomenna! =)) Harjottelupaikassakin oli naiset siitä ihan innoissaan. En tiiä pitäiskö Teemua käydä sielläkin näyttämässä, hyppisivät varmaan riemusta jos kertoisin että sekin on fysioterapeutti. Niillä on vähän väliä pientä vihjailua siellä harjottelussa olevia portugalin poikia kohtaan, yks ohjaaja ilmeisesti joskus näyttää oman poikansa kuvan meille ja toisen arkkitehtipoika ottaa kuulemma yhteyttä Lahden tyttöihin.. Jos vaikka lähtisivät ulos sen kanssa. Yrittävät näköjään epätoivoisesti saada Suomen tytöistä seuraa omille pojilleen. =D

Oon tykänny tuosta harjottelupaikasta, vaikka ei tehdäkään siellä muuta kuin pyöritellään ultraa, katsotaan muiden fysioterapeuttien työskentelyä, jumppaillaan vanhusten ryhmissä ja välillä vedetään niitä portugaliksi. Työntekijät on mukavia ja huumorintajuisia unohtamatta hauskoja vanhuksia. Eräänkin pariskunnan touhuja on niin hauska seurata, ettei voi kun hymyillä aina kun ne näkee. Vaimo tyrkkii miestä tekemään harjoituksia jumpissa, käy siistimässä hiuksia, suoristaa paidan kaulukset jne eikä mies ole moksiskaan. Erittäin herttaista on nähdä ne kävelevän käsi kädessä ravintolaan ja ne pysähtyy aina vilkuttamaan meille jonossa vaikka ollaan just nähty jumpassa. Kaikenlisäksi ne on ihan saman näkösiä… =)

Vaikka meillä ei olekaan ollut kovin montaa potilasta, on meillä silti kerennyt olla potilaana (koko harjottelun aikana) mm. taitelija, jonka tekemä taideteos on Cascaisin satamassa, nainen, jonka isoisä oli muinoin ohjaamassa XX (tosi pitkä silta Lissabonissa) rakentamista sekä erään edesmenneen presidentin vaimo. Että ei huonommin! ;)

Sen verran täytyy noista harjottelupäivien (tai no joidenkin aurinkoisten) sisällöstä vielä vihjata, että saatiin eilen jo jotain rusketuksen tyyppistä iholle…….. ;)

Parin viikon ajan meillä on ollut harjottelun lisäks koululla yks potilas, jonka terapioissa ollaan oltu mukana. Ei itse päästä paljon tekemään, sillä se on yhden tytön case study, toisinsanottuna lopputyö. Asiakkaasta on silti hyötyä, koska joudutaan käyttämään aivoja (kerrankin) ja kertaamaan opittuja asioita. Kova hinku ois vaan saada oma asiakas ja päästä päättämään ja tekemään kaikki itse!

Meidän lomasuunnitelmat Azores-saarille alkaa pikku hiljaa etenemään. Mariana kertoi että sen kaveri voi hankkia meille lentoliput halvemmalla ja majoittaa luultavasti meidät sen luo 5 päiväksi. Tältä näkymin näyttää, että päästään paratiisisaarille hyvinkin halvalla (jos kaikki menee hyvin) mikä on erittäin hyvä, sillä muistelen hintojen Suomesta tuonne saarille olevan 4 numeroisia. Jos tuonne ei lähde nyt, lähden sinne luultavasti sitten kun voitan lotossa.

Täytyy tunnustaa etten ikinä voinut uskoa että alan tykätä portugalilaisesta kahvista (lue espressosta) sillä en juo Suomessakaan kahvia. Kun Suomessa juodaan kahvia isosta mukista, täällä juodaan niin pienistä kupeista että välillä on vaikeuksia pitää sitä kädessä. Jos kahvilassa sanot haluavas kahvin, saat espresson. Eli nää juo täällä aina espressoa kahvitauoilla mikä on monta kertaa vahvempaa kuin mitä Suomessa litkitään. Aloitin kahviloissa maitokahvilla (joissa ei kahvi maistunut) mutta oli pakko siirtyä espressoon, jotta pysyn hereillä harjoitteluaamuina. Tosin en tule koskaan tyhjentämään kahvin mukana tulevaa sokeripussia sen sekaan kuten paikalliset tekee. 1/3 pussiakin tekee kahvin jo liian makeaksi sen kokoisessa kupissa! Suomessa tuskin jatkan espresson juomista koska hintataso on sen verran korkeampi. Täällä espresso kun maksaa 0,30e! Hintatasosta vielä sen verran, että täällä voi parhaimmillaan saada kahvilassa kahvin ja leivoksen alle eurolla..lukuunottamatta turistialueita.

Nyt pitänee alkaa kauneusunille, koska huomenna koittaa suuri päivä! =)) Boa noite!

Kuluneen viikon (eli viime viikon) aikana on taas kerenny tapahtua niin paljon ettei oo kerenny konetta aukasta. Tutustuttiin viime viikon torstaina (eli 28.2) Rn´B tyyliseen baariin Lissabonissa niinkin myöhään, että seuraavana päivänä tehtiin viimeiset hommat hospitaalissa 2,5h yöunilla. Virkeitä näyteltiin, mutta ohjaaja kysyi silti Heiniltä että onko sillä kaikki ok… =D Painotan vielä, että Paradise Garragessa ei juotu sitten muuta kuin RedBullia ja tanssittiin joujouta muutaman fyssariopiskelijan kanssa. ;)

Seuraavana päivänä valmistauduttiin uuteen baarikierrokseen nukkumalla sillä aikaa kun aurinko porotti lämpimästi ulkona (kerrankin!). Mulla ei oo ikinä ollu niin hyvät unen lahjat että voin päivällä nukkua, joten uuteen iltaan lähdettiin edelleenkin vain 2,5h yöunet takana. Ilta jatkui Hannan ja Jennin kämpän kautta Cascaisiin jo tutuksi tulleeseen Hipsiin ja sieltä Coconutsiin, mikä olikin jo kunnon baari. Kulutettiin muiden fyssariopiskelijoiden kanssa tanssilattiaa neljään saakka (portugalilaiset luovutti pari tuntia aiemmin!) ja lähdettiin baarin omistajan (?) tarjoamien drinkkien jälkeen hipsimään kotia kohti. Ja väsymys paistoi kasvoilta ainakin kilometrin päähän…

Kirjotin aiemmin, että pe-iltana oli tarkotus lähteä kiertelemään baareja Riku 1 ja sen kavereiden kanssa. Ne kyllä tarttu mukaan Hipsistä ja päätyivät ilmaiseksi Coconutsiin kuten mekin, mutta seuraa ei liian paljon niille kyllä pidetty… Näytti vähän että ne on tullu väärään paikkaan eikä tanssiminenkaan yhtään niitä kiinnostanu. Ois Riku nyt edes karaokea voinu laulaa, mutta se on tarkotettu kuulemma niille jotka ei osaa laulaa tms.. Koska se on sillon hauskempaa. Rikun kanssa tuskin enää kohdataan. =D

Riku 2:sta taas sen verran että se vei meidät lauantaina Sesimbran kalastajakylään (parin tunnin ajomatka Alcoitaosta), jossa ihailtiin maisemia ja syötiin ei-turisti-ravintolassa niin suolaista kalaa, että tuli seuraavankin viikon suolakiintiö täyteen. Ravintolakäynti erosi siinä määrin tavallisesta, että kala jonka halusi syödä, valittiin kalatiskiltä valmistettavaksi. Riku ehdotti jotain kalaa, jonka suomennosta ei tiedetty eikä sitä löytynyt edes siitä tiskiltä, mut kokeiltiin silti. Seuraavana päivänä opittiin sanakirjasta, että oltiin syöty miekkakalaa. Ravintolareissu oli siinäkin mielessä mukava, sillä Riku opetti kuinka portugalilaiset syö salaattia (paljon öljyä, ripaus suolaa ja tilkka viinietikkaa) sekä opasti maistamaan talon valkoviiniä (joka oli niin nuorta että se maistui melkein vedeltä) sekä portugalilaista makeaa alkoholijuomaa nimeltä Moscatel. Lahden tytöille ei maistunu, mutta Joensuun tytöt joi viimeisetkin pisarat lasista.

Viikon aikana on tullut syötyä erilaisia portugalilaisia ruokia ja herkkuja. Sunnuntaina Mariana pyysi meidät syömään bacalhaoa, joka sisältää turskaa, peruna- ja sipulisilppua – ja paljon rasvaa. Oli hyvää! Perjantaina taas Riku 2 tuli laittamaan meidän kämpille portugalilaista ruokaa nimeltä feijoada, oiskohan suora käännös joku papupata tms.. Se sisälsi paljon papuja, porkkanaa, kaalia, sianlihaa ja chouricoa (joka on makkara, joka on tehty ”jätelihasta” jamii..), mutta mausteet siitä kyllä puuttu. Luulin että täällä syötäs suht mausteista ruokaa mutta sellasta ei oo vielä tullu vastaan. Rikun tekemästä Chili con Carnestakin puuttu tulisuus. Jälkiruuaksi syötiin queijadaksia, joka on pienen pieni leivos, joka maistuu ihan pullalta ja kanelilta sekä tyttöjen tuomia Pastel de Natoja.
Tänään taas syötiin harjottelussa ”tyypillistä portugalilaista leivosta” nimeltä XX, joka oli paras leivos mun mielestä täällä tähän mennessä. Asiakas oli valmistanu sen omien kanojen munista! Toivottavasti miullakin on joskus kanoja että saan tuoreita munia leivoksiin. Hehee. (Teemun takapiha on onneks aika iso, joten ehkä sinne koirankopin lisäks pieni kanahäkki aina kesäksi mahtuu..vaikka koirankopin yläkertaan. ;)

Lauantaina Riku kyyditti meidät Lissaboniin johonkin pikkubaariin, jossa päätettiin Jennin ja Hannan kanssa tilata kerralla kahdet drinkit, Orgasmin ja Morangoskan. Oli hyvää ja lopulta pystyi sanomaan, ettei ne ollut kovin vahvoja juomia tällä kertaa, onneks. Sieltä kiidettiin Havanna- nimiseen baariin tanssimaan (soittivat jopa 2 hyvää kappaletta). Kotimatkalla Riku tökkäs yllättäin auton parkkiin, pyys rahaa ja lähti juoksemaan jonnekkin. Siinäpä sitten tovi odoteltiin, kunnes se juoksee takas ”paosurissojen” kanssa (jotka on sämpylöitä, joiden välissä on sitä jätelihapötköä). Hotkittuani puolikkaan sellaisen jatkoin unia koko loppumatkan ajan.

Ollaan Heinin kanssa huomattu, että ollaan aikamoisia hörhömagneetteja täällä. Hörhöt on useimmiten miehiä, jotka tulee ilmeisestikin kamoissaan jotain höpöttämään meille. Tänään istuttiin harjottelupaikan kahvilassa opiskellen neuraalikudosjuttuja, kun lähistöllä istunut mies tulee kysymään että vakoillaanko tai valokuvataanko me sitä sekä kertoo jostain vaarallisesta ihmisestä joka on tosi vahva. Sanottiin sille, että ollaan FBI:n agentteja.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli muuten korkea aika huomata, että meillä on keittiön ja olohuoneen ikkunasta katsottuna merinäköala. Hyvä me! En katsokkaan keittiön ikkunasta ulos kun joka kerta kun syön keittiössä jotain – eli aika monta kertaa päivässä..

Vapaa-aika-osion jälkeen täytynee kertoa vähän myös harjottelusta –jonka takia täällä siis ollaan. Aloitettiin harjoittelu viime viikon tiistaina Oeirasissa, jonne mennään bussilla ja junalla. Eka viikko vietettiin todella huonokuntoisten vanhuksien kanssa, joiden käsiä ja jalkoja käytiin päivittäin liikuttelemassa. Viime viikosta opin sen verran, että en halua tehdä töitä niin huonokuntoisten vanhusten kanssa, koska toivoisin että asiakkaat voisivat edes pääasiassa puhua miun kanssa. Nyt toisella viikolla ymmärtääkseni ollaan dementoituneiden ja vähän parempikuntoisten kanssa ja oonkin viihtyny jo paremmin. Edelleenkään ei päästä tekemään muuta kun ultraäänen pyörittelyä ja pientä avustusta ryhmissä.. Tää paikka on kuitenkin mukavampi kun edellinen.

Mikke alko taas puhumaan yksikseen keittiössä. On ehkä parasta mennä tarkistamaan tilanne…

Kolmanneksi viimeinen päivä harjoittelussa sairaalassa. Ohjaaja sanoi tykänneensä meistä ja että uskoo meistä tulevan hyviä fysioterapeutteja. Jee! =P Pidettiin esitelmä kylmähoidoista fysioterapeuteille, hirmuinen pölinä alkoi kun näytettiin avantouinnista kuva. Lupasivat kokeilla, jos käyvät Suomessa… =)

Kuultiin tänään musiikkia koulun pihalta. Käytiin katsomassa mitä siellä tapahtuu ja tapahtuma osoittautui uusien oppilaiden partyiksi. Lounasta oli maksua vastaan tarjolla, oluttakin näytti pari opiskelijaa juovan. Kello olikin jo 13.00 joten ihan asiallinen aika aloittaa. Ei vaan Suomessa kyllä moinen onnistuisi. Ollaan mietitty täällä miten paljon Suomessa on kaikenlaisia sääntöjä, ei saa tehdä sitä ja tätä… Mutta sitten taas tuntuu että hyvä niin, ehkä niillä säännöillä loppujen lopuksi ajatellaan vain meidän parasta. Jos Suomessa ruokakaupasta vois ostaa alkoholia tämän maan tyyliin ja näillä hinnoilla niin siitä ei varmaan kovin hyvää seuraisi meidän erittäin sivistyneiden juomatapojen vuoksi. Meillä ei myöskään saa mm. kuivattaa parvekkeella narulla pyykkejä, muistan monesta taloyhtiön säännöistä sellasta lukeneeni. Täällä roikkuu pyykkejä kaikkialla, minne vaan voi ripustaa. Tupakan osalta on tännekkin tullut laki ettei sisällä saa polttaa, onneks! Baarista lähdetään silti kyllä tupakan haju vaatteissa pois..

Ollaan Heinin kanssa shoppailtu täällä jo niin paljon, että se tietää jo mistä vaatteista ja kengistä tykkään. Se on löytänyt mulle jo mm. 3 kengät ja yhdet sortsit alennuksesta – ja oon tietenkin ostanu ne kaikki. Cascais shoppingissa ei olla nyt käyty pahemmin shoppailemassa sillä alennusmyynnit alkaa olla lopuillaan. Ollaan Cascais shoppingissa nyt lähinnä käyty (tai Heini…) moikkaamassa Continenten vartijaa..;) Heinistä ja miehistä tulikin mieleen, että Riku 2 laittaa sille vähän väliä viestiä, vaikka varsinaista asiaa sillä ei olekaan.. =P

Heini sanoi tänään, että meidän itse tekemä ruoka on ollut tähän mennessä parempaa kuin esim koulun ja sairaalan ruoka. Oon siinä aika samaa mieltä, sillä tänäänkin tehtiin mm. liekitettyjä ja savustettuja pihvejä! Saadaan välillä melkoiset liekit leimautettua tuolla kaasuhellalla. Jostain syystä saadaan aina aikaan myös hirvittävä määrä savua keittiöön. Asunto ei tainnut tuoksua kovin raikkaalta meidän ruuanlaiton jälkeen, sillä Mikke avasi olohuoneen ikkunan sepposen selälleen heti kun tuli kotiin… Ainiin, jälkiruuaksi mulla oli iki-ihana Hello Kitty- pääsiäsmuna. Sain Hello Kitty!-lelunkin, mutta miun harmikseni sillä ei ollu edes vaaleanpunaisia vaatteita päällä!!!

Voi olla että joudutaan ostamaan tänne jossain vaiheessa uusi astiasto, sillä ollaan aika lahjakkaita lasien rikkojia. Heini on tiskatessa hajottanu jo 2 ja mie toistaiseksi vain yhden lasin. Mutta eikös ne sirpaleet tuo onnea tai jotain… ;)

Saatiin muuten lisää tietoa alueesta jolla asutaan.. Portugalissa on jonkun verran köyhiä ihmisiä, jotka asuvat kuka minkäkin näköisessä hökkelissä tai selkeämmin sanottuna lautakyhäelmässä. Mikäli ymmärsin oikein, valtio (?!) rakentaa taloja, jotta ne ihmiset pääsisivät pois hökkeleistä kunnon asuntoihin pienellä vuokralla. Jotkut jo varmaan tajusikin, että meidän talot on juuri niitä asuntoja… Kyllä nää opiskelijoille varmasti kelpaa myös..

Sää oli tänään puolipilvinen… Ilmat ei oo sen yhden viikonlopun jälkeen ollu kovin ihanteelliset. Noin pitkät sateet ei ole kuulemma normaalia täällä, yleensä paistaa aurinko. Meitä informoitiin myös että rantakelit tulee yleensä vasta maaliskuun puolessa välissä..mutta ollaanhan me täällä rannalla jo oltu. =D

Ollaan parhaillaan valmistautumassa huomista esitelmää varten aiheesta Cold therapy. Torstaina on näyttö fysioterapian koulutusohjelmajohtajalle ja se tekee arvioinnin meistä. Me ei kyllä itse päätetä mitä tehdään asiakkaille, tehdään vaan ne samat jutut niille mitä aiemminkin. Kummankin tulee yhden asiakkaan kohdalta miettiä suunnitelma fysioterapiaa varten, jota ei kuitenkaan toteuteta. Miun asiakas ei puhu englantia ollenkaan. Tänään se piirsi luurankokuvaan kipualueet kehossa. Voin sanoa, että haastetta kyllä löytyy!

Ollaan tähän mennessä saatu muutamia portugalilaisia kavereita, joiden kanssa voi hengailla eri paikoissa. Riku 2 on kiinnostunu liikkumaan meidän kanssa (ilmeistä ja katseista päätellen erityisesti Heinin kanssa) enemmänkin ja näyttämään paikkoja. Ricardo 1 soitti eilen ja kysy jos se näyttäis baareja viikonloppuna ja kyllähän se meille käy! Sen kanssa on vähän kommunikointivaikeuksia välillä kun sekään ei ole erityisen hyvä puhumaan englantia ja ymmärretään toistemme viestit vähän väliä väärin. Googletin jos siitä sattuis löytymään vaikka julkkisjuoruja, mutta ei se taidakkaan olla niin julkkis kun löyty vaan yks kuva ja juttua joltain festivaaleilta. =D
Ollaan huomattu että miehillä on paljon samoja nimiä täällä. Toivottavasti ei tutustuta enää kovin moneen Ricardoon tai Joaoon, sillä näyttää vähän siltä että melkein kaikilla miehillä, jotka tiedetään on jompikumpi nimi noista.. =D

Pikkuhiljaa oon alkanu tottumaan poskisuudelmiin, mikä on yleinen tervehtimistapa täällä. Ensimmäisten viikkojen aikana tuli automaattisesti hypättyä metri taaksepäin kun joku lähestyi huulet mutrulla kasvoja kohti. Nykyisin se ei enää tunnu oudolta. Lähinnä pohdin kummalle puolelle pitää ensin pussata, ettei tuu törmäyksiä. =P Mutta edelleenkin tuntuu hassulta, että oli tekstiviestin lähettäjä joko nainen tai mies, lopussa lukee aina ”kisses”. Ahkeria pussaajia nää täällä. Onneks pääsen itsekkin pussailemaan 2,5 vkon päästä kun Teemu tulee. Toivottavasti vielä osaan, kun on niin pitkä aika viime pussailusta! ;) Viikonlopun jälkeen on ollu tavallista kovempi ikävä Teemua. =( Eu tenho saudades tuas!! (= I miss you! saudades sanalle ei ole käännöstä, sillä se tarkoittaa paljon enemmän kuin ikävä)

Lähdettiin eilen parin portugalilaisen opiskelijan ja espanjalaisten vaihtareiden kanssa irish partyihin. Seikkailtiin Lissabonissa bussilla melkoinen matka ei niin siistillä alueella, koska kuski unohti kertoa millon jäädään pois. En tiennyt yhtään mitä oli luvassa, oletin että ollaan menossa jonkun näköiseen Irish pubiin missä on ohjelmaa. Paikka olikin teatteri, jossa oli tyyppejä katsomassa kahta irlantilaista soittajaa. En osannu yhtään odottaa että paikka olisikin tuollanen. =D Musiikkia kyllä kuunteli ja seuraavat soittajat soitti vielä menevämpää musiikkia. Musiikki oli samanlaista kun Titanic-leffan alimpien kerrosten juhlien musiikki eli todella hyvää ja menevää. Ohjelmassa ei ollut varsinaisia tanssiesityksiä, vaan yleisö pääsi tanssimaan irlantilaisittain lavalla. Toivottavasti Vapaaopistolla olis tanssikursseja ens syksynä! ;)

Riku 2 (25v.) ajoi meidät kotiin Atlantin rantaa pitkin ja esitteli samalla paikkoja. Se on portugalilainen mutta on asunu Canadassa sen verran pitkään että englanti on sen verran hyvää ettei portugalilaisuus kuulu siinä ollenkaan. Se puhuu taukoamatta, jonka vuoksi en aina jaksa kuunnella kaikkea mitä se kertoo. =D Se teki luonneanalyyseja parin tunnin tuntemisen jälkeen, mikä oli ainakin miusta vähän ärsyttävää.

Tänään nukutti taas pitkään. Kävin tarkastamassa ”aamukävelyllä” kahden aikaan uusia paikkoja läheltä asuntoa. Eräälle tielle kääntyessä huomasin pienen söpön koiran juoksevan kohti. Lähelle tultua se ei ollutkaan enää kovin söpö, sillä se haukku melko vihasesti ja näytti himoitsevan mun paljaita sääriä. Tielle ei ilmeisesti ollut mulla asiaa ja jouduin perääntymään samoja jälkiä takaisin. Vastaan tullut mies vaan käveli hymyillen ohi sillä aikaa kun vietin vaikeita hetkiä kulkukoiran kanssa. Kiitos! Onneksi ei ollut sen isompi koira tai ois voinu tulla pahaa jälkeä!

Riku 2 halusi näyttää meille muutamia hienoja paikkoja illalla ja käytiin mm. Euroopan läntisimmällä pisteellä eli Capo de Rocassa. Turistikierros oli ihan hyvä idea, mutta pimeällä ei hirveästi ympäristöä nähnyt. Oli vähän pelottavaa läntisellä pisteellä pimeässä kuunnella meren ääniä eikä nähnyt kuinka korkealla edes oli. Tuli kierreltyä kyllä kaikenlaisia pimeitä metsäteitä autolla sen kanssa vaikka ei olla tunnettu se kun vasta päivä...hengissä kuitenkin ollaan.

Saatiin työkaverilta (46v. mies) kutsu tulla kuuntelemaan sen bändin esitystä perjantai-iltana Hips-nimiseen baariin Cascaisin sataman lähellä. Se soittaa kitaraa siinä bändissä.
Cascaisiin lähtö oli taas yhtä showta niinkuin ennenkin. Ei koskaan muisteta kummalta puolen tietä bussit menee mihinkin paikkaan ja niinpä viimeinen bussi ennen esityksen alkua ajoikin ohi toiselta puolelta tietä, jota seisoimme. Onneksi muistettiin, että bussi kiertää Cascais shoppingin kautta ja menee koulun edestä, joten piti yrittää keretä bussiin koulun pysäkiltä. Oli jo kiire, joten annettiin paikallisille pieni juoksunäyte baaritamineissa – tätähän varten me täällä muutenkin treenataan! Kun päivän toinen lenkki oli juostu ja pääsimme bussipysäkille, huomasimme ettei haluamamme bussi kulkenutkaan siitä. Lopulta päädyimme ajoissa Hipsin eteen taxilla.

Hips on pieni viihtyisä istuskelubaari, jossa voi yllättäen katsoa jalkapalloa ja muotia tv:stä. Olimme alkuun baarin ainoat asiakkaat, mutta yötä kohden porukkaa alkoi valua täyttäen koko baarin. Maisteltiin muutamia drinkkejä, joihin oli alkoholia laitettu kolminkertainen määrä Suomessa tehtyihin drinkkeihin verrattuna. Eipä tarvinnut tämän kokoisten tyttöjen montaa ostaa! Illan bändi oli nimeltään Trio sa Barreto (international covers). Bändin biisilistaan mahtui mukaan meillekin tuttuja kappaleita ja suosittujen portugalilaisten rock-bändien kappaleita. Bändin miehet piti meille esitysten välillä seuraa, tarjosivat Mojitot, myös pari portugalilaista biisiä omistettiin meille! =) Laulajalla oli aivan mieletön ääni!!! Se on julkaissut pari omaa albumia ja sen lauluja soitetaan pienemmillä radiokanavilla Portugalissa. Ei siis mikään superjulkkis mutta jotain kuitenkin. =P Kuunneltuamme pari kappaletta sillä mahtavalla äänellä höystettynä, olimme valmiita hankkimaan miehen levyt. Työkaveri toimittaa ne meille ensiviikolla – ilmaiseksi. Jes!

Bändin 70-luvulta aikakoneella toimitettu yli 60-vuotias jäsen oli valmis lähtemään jatkamaan toiseen baariin illan päätteeksi, mutta me nuoret 21-, 22-, 28- ja 46- vuotiaat olimme niin nälkäisiä ja väsyneitä, että jatkoille ei lähdetty. Sen vuoksi vaihdettiin laulajan kanssa numeroita, jotta se voi näyttää parhaat fadopaikat ja muut baarit meille myöhemmin – ja ilmoittaa seuraavista keikoista. Otin numeron siltäkin varalta talteen, jos Heinistä myöhemmin tuntuu että pieni lomaromanssin poikanen olisi kohdallaan, ellei se saa iskettyä Continenten vartijaa ennen sitä. ;)

Kohtelias työkaveri toimitti meidät hyvään ravintolaan pregoille (pihvi sämpylän välissä, tosi hyvää!) ja sieltä kotiin neljän aikaan. Matkalla saatiin sovittua, että se polttaa meille portugalilaista musiikkia levylle. Mekin ajateltiin tehdä Federikille (työkaveri) ja Riku 1:lle (laulaja) suomalaista musiikkia sisältävät levyt.

Oli paras ilta tähän mennessä ja hauskaa oli!!

Lauantaipäivänä piti lähteä muiden opiskelijoiden kanssa retkelle Sintraan, mutta retki peruuntui sateen takia. Illalla päästään tutustumaan muihin opiskelijoihin Iris partyissa Lissabonissa. Päivä on mennyt muutoin lötköillessä ja syöden pakastepizzaa, lihavartaan ja savukinkun makuisia sipsejä (?!) sekä karkkia.

Tällä viikolla on ollut harjoittelussa vähän rennompaa kun asiakkaat lopettelee kuntoutusjaksoa, ensi viikolla tulee uudet. Se onkin viimeinen viikko tuossa harjoittelupaikassa. Sen jälkeen siirrytään Oeiras-nimiseen kaupunkiin (vai olikohan tuo jonkun isomman kaupungin kaupunginosa..hmm..), jossa harjoittelu tapahtuu jonkin näköisessä vanhainkodissa tms. Ollaan kuultu jo melko mielenkiintoista juttua kyseisestä paikasta Lahden tytöiltä, jotka on siellä harjoittelussa.

Koska tapana on aina viedä harjoittelun päätteeksi jotain nannaa muulle henkilökunnalle, vietiin jo 1,5 vkoa aikaisessa suomalaista Presidentti kahvia, Fazerin sinistä ja Halvan salmiakkia – ennen kuin syödään itse kaikki. ;) Kahvi oli kuulemma todella hyvää, samoin suklaa (jotain olisi ihmisessä vikana jos ei siitä pitäisi!), mutta salmiakki ”maistuu vähän erilaiselle”… =D Näistä herkuista tulikin mieleen että tänne vierailulle saapuvat voi hankkia kaupasta ainakin seuraavia tuomisia:

Teemu:
3 Fazerin sinistä (1 miulle, 1 Heinille, 1 Oeiraksen harjottelupaikkaan)
3 Halvan isoa salmiakkipakettia (

---

”

---

)
1 kahvipaketti (näin alkuun ainakin)
2 pussia tuoretta ruisleipää
1 pussi Ilomantsilaisia karjalanpiirakoita

(lisäksi myöhemmin tulee lista muista tavaroista. ;)

Saara ja Sanna:
Kaikkia edellisiä 1 kpl paitsi kahvipakettia ja karjalanpiirakoita.

(Huom! Lista saattaa pidentyä)

Eilen oli vuorossa sairaalan esittelykierros. Oli vähän isompi paikka miltä ulospäin näyttää. Maanantaina fysioterapian osaston asiakkaat pääsee upouudelle isolle kuntosalille, johon tulee kaikenlaista vempelettä. Silloin kun kurkattiin sinne, siellä oli katossa ”kävelyteline”, jonka reitti oli aika iso verrattuna niihin mitä oon aiemmin nähnyt. Sairaalassa on myös ”autohuone”, jossa käydään asiakkaan kanssa läpi mitä muutostöitä tarvitsee autoon tehdä ja kuinka vamma tulee ottaa huomioon autoillessa. Erikseen on myös huoneet, jossa harjoitellaan päivittäisiä toimintoja esim wc:ssä käyntiä, sängyltä nousua, kokeillaan apuvälineitä jne. Nuo asiat otetaan onneksi hyvin huomioon täällä, monesti potilaat ei saata saada tarpeeksi opastusta noissa asioissa. Sairaalassa on myös käytössä kävelynanalysointi-laite, jossa asiakkaan jalkoihin kiinnitetään paljon lätkiä, joista tulee tietoa miten lihakset toimii eri kävelyn vaiheissa. Toivottavasti pääsen kokeilemaan kyseistä laitetta vielä! Sairaala oli kokonaisuudessaan kyllä ihan positiivinen yllätys, vaikka muutamissa asioissa fysioterapian osastolla on kyllä parantamisen varaa.. mutta missäpä ei olisi.

Meidän ohjaaja oli eilen todella huolissaan, kun oli nähnyt meidät kulkemassa vaarallisella alueella Alcoitaossa. Se piirsi meille kartan ja selitti, että niissä taloissa, joiden lähellä liikuttiin, asuu epämääräistä porukkaa ja siellä liikkuessa tulee olla varovainen. Mieluummin ei liikkuisi ollenkaan. Sitten kun ymmärsimme mitä paikkaa ohjaaja tarkoitti, jouduimme sanomaan että asumme juuri kyseisellä alueella ja juuri niissä epämääräisissä taloissa. Että tervetuloa kylään! =D Kieltämättä tää alue erottuu muusta omakotitaloalueesta. Onneksi asutaan 3. kerroksesta, niin ei tule yöllä ikkunoista ja ovista väkeä sisään. Nyt kun pääsin aiheeseen, niin ei voi kun ihmetellä kuinka täällä parkkeerataan autoja. Auto jätetään keskelle tietä mihin sattuu ja siihen perään, viereen tai eteen pysäköi muut. Autot on parkkeerattu niin, ettei sieltä keskeltä pääse ajamaan pois. Portugalilaiset on myös aikamoista tööttäilykansaa. Herään muutaman kerran viikossa aikaisin aamulla siihen, kun joku tööttää minuuttikaupalla talon parkkipaikalla tai ajaa tööttäillen viereisessä liikenneympyrässä. Mitälie kutsuhuutoja muille kyytiläisille tai sitten ne ilmoittaa koko lähialueelle ettei ne pääse autolla liikkeelle em. syystä.. =P Oon laittanu teiden varsilla liikuskellessani merkille, että täällä ei paljon ole vanhoja autoja liikenteessä niinkun Suomessa. Kaikki kiiltää uutuuttaan. Heini keksi, että ei täällä varmaan autoja kovin vanhoiksi kerkeä ajamaankaan, kun kolareita sattuu joka kulmalla ja joutuu vähän väliä hankkimaan uuden auton. Niinhän se varmaan meneekin. =D

Nyt pitänee mennä nukkumaan! Ulkona sataa taas kaatamalla, toivottavasti Lissabonissa ei tulvi.