Keskiviikkona lähdettiin kohti Azores-saaria. Oltiin nähty esitteistä upeita paratiisisaarimaisia kuvia, joten odotukset oli korkealla. Luvassa on luultavasti lämpöä, kaunista vehreää luontoa, värikkäitä kukkia, luonnon altaita ja tulivuoria. Lentokoneen laskeutuessa ikkunasta näkyi lehmiä shakkilaudan näkösellä pellolla.. Catarinan (fysioterapian opiskelija, joka oli Joensuussa vaihdossa vuos sitten ja joka tekee vuoden työharjottelua Terceiralla..) kyydillä lähdettiin kohti youth hostellia. Oltiin melkein valmiita nukkumaan, mutta Catarina sanoi että meitä odottaa vielä dinnerit. Heitettiin laukut hostelliin (oltiin koko hostellin ainoat asiakkaat kyseisen viikon ajan) ja lähdettiin Catarinan pomon luo, missä Catarina myös asuu. Talo oli toinen niistä kahdesta puutalosta koko saarella. Tuli ihan suomen kesämökit mieleen! Illallisen oli valmistanu pomon ja sen vaimon ohajuksessa olleet fysioterapian opiskelijat. Hyväätä oli! Jälkiruokana oli mm. makeaa riisipuuroa kanelin kera, joka lisäsi entisestään Suomi-fiilistä. Ricepudding on joku näiden lempparijälkiruoka. Taloon tuli ja lähti jatkuvasti porukkaa, joten oli aika hälinä ilta. Porukka venytti dinnerit aika myöhälle yöhön (me elettiin vielä portugalin aikaa +1h) eikä Paulon (pomo) Azoreiden historiantuntia ei meinannu jaksaa kuunnella enää silmät auki. Ilta oli kuitenkin tosi mukava ja tunnettiin ittemme tervetulleiksi. Vieraanvaraista porukkaa! =)
Sen verran historian tunnista jäi mieleen, että joskus vuonna yksi ja kaksi laivat oli pysähtyneet afrikasta tullessa aina Azoreille täydentämään ruokavarastoja jne ja jatkaneet Eurooppaan. Virtauksien takia Eurooppaan ei voi mennä ihan Afrikan vierestä.. Merirosvojakin saarilla on kuulemma käynyt. Saaret on sodan aikoihin ollu myös Espanjan alla. Saaret on keskeinen paikka ilmavirtauksien kannalta, sillä Pohjois-Euroopan sää riippuu pitkälti kuulemma siitä, mitä säälle ja virtauksille tapahtuu näiden saarien yllä. Ne, jotka on noihin ilmavirtausjuttuihin enemmän paneutunu pitäs nuo saaret tietää.. Ja saarista yleensä sen verran että Azores-saariin kuuluu 9 eri saarta, jotka sijaitsee mannerlaattojen kohtaamispisteessä. Saaret on vulkaanista aluetta ja sieltä löytyy sammuneita ja aktiivisia tulivuoria ja laavalohkareita. Viime tulivuoren purkaus oli pari vuotta sitten keskellä merta saarten tuntumassa. Sijaintinsa vuoksi esim Terceiralla on Paulon mukaan n.400 maanjäristystä päivässä.. mutta jotten johda enää enempää harhaan, on asiasta kiinnostuneiden hyvä etsiä lisää tietoa muualta Internetistä. =P
Tiivistelmä kuudesta päivästä vois olla vaikka seuraava:
sadetta, pilviä, lisää sadetta, tuulta, vähän aurinkoa.
hengailua Angrassa, joka on Terceiran suurin kaupunki, mutta silti niin pieni. Vierailtiin myös toiseksi suurimmassa kaupungissa nimeltä Praia de Vitoria ja shoppailtiin tunti tuliasia ja lähdettiin takas.
dinnereitä ja lounaita Catarinan ystävien ja pomon luona sekä afrikkalaisessa ja paikallisessa kalaravintolassa eli joka päivä yhteisiä ruokailuja eri ihmisten kanssa
kävelyretkiä tulivuorille, jossa luonto oli vihreää, kosteaa metsää, mustaa laavakiveä, näytti paikoin Lapilta. Oli hienot maisemat!
Kiipeäminen Monte Brazilille, joka on saanut nimensä siitä kun laiva-matkaajat luulivat vuorta/kukkulaa Braziliaksi.
venematka merelle delfiinejä etsimään. delfiineillä oli vapaapäivä, mutta maisemat oli hienot ja miun naama paloi, jonka vuoksi esitin majakkaa reissun loppuajan, ei oo ikinä naama turvonnu noin palamisen takia, hyvä ettette nähneet!! =D
visiitti luomufarmille, jossa nähtiin suureksi yllätykseksi Alcoitaon sairaalan asiakkaamme ja saatiin kasvimaaesittely!!
ikimuistoinen lounas privaatissa aidossa portugalilaisessa ravintolassa, jossa saa syödä vain ravintolan pitäjien ystäväperheet. Ruokaa kannettiin koko ajan lisää pöytään! nyt viimeistään on maistettu portugalilaiset ja Terceiralaiset perinneruoat läpi mustekalan lonkeroita myöten. Ihmeteltiin yhteneväisyyksiä suomalaisiin perinneruokiin, Terceiralta löytyy mm. ihka oikean makuista karjalanpaistia!! Kuulun nyt myös ravintolan porukkaan, koska miulle töräytettiin torvea kun kävin ensimmäisen kerran siellä vessassa, kuuluu ravintolan tapoihin. Joten jos kuulen tavallista huonommin Suomeen palattuani, voi terveisiä lähettää kyseiseen ravintolaan. =P
Terceiran yöelämään tutustuminen: aloittelubaarissa soi helmibiisit, joista tuli mieleen Jenni&Hanna, sekä eräs Algarvessa Rikun takapenkiltä niistä kuvattu video. ;) Itse baari olikin sitten täynnä teinejä ettei siellä voinut paljon liikkua hengittämisestä puhumattakaan. Illan pelasti kuitenkin Raise up!
Visiitti viinimuseoon saaren pohjois-osaan (se että oltiin menossa museoon selvis vasta paikan päällä miulle, olin näköjään täysillä menossa mukana. itse saaren nimenkin opettelin vasta matkalla Lissabonin lentokentälle eli olin ihan selvillä minne mennään.. =D ) Museosta lähti spesiaalipullo mulle ja Teemulle yhteiseksi jotain spesiaalihetkeä varten, sillä viinissä käytetyt rypäleet on kypsytetty laavakivien keskellä eikä Atlantin keskellä valmistettua viiniä ihan joka päivä saa käsiin! =)
Visiitti juustomyymälään, jossa valmistetaan juustoa maidosta, joka on peräisin lehmistä, joilla on todella hyvät ja vapaat oltavat pelloilla merinäköalalla höystettynä. Terceira=Lehmien taivas. Juustomaistiaiset vakuutti! Mukaan lähti tuliaiset Paulon porukoille sekä taxikuski-Rikulle. ;P
Kun kauan odotettu lähtöpäivä koitti, aurinko suostui kerrankin tulla esiin piilostaan ja soi meille vielä tilaisuuden ottaa aurinkoa ja pulahtaa Atlanttiin hostellimme viereisellä laava-kivien reunustamalla uima-alueella. Hienojen maisemien vuoksi päätimme pistää myös bikinikuvaus-sessiot pystyyn ja kuvia näpsittiinkin sitten lähemmäs 100. Koska bikinikuvia ei voi näyttää aivan kenelle vain, piti kuvia ottaa myös vaatteet päällä
eli muutama kuva vielä lisää..
Terceira oli käymisen arvoinen paikka, mutta vinkkinä sinne matkaa suunnitteleville: älkää menkö sinne muulloin kun kesällä ja älkää maksako siitä yli 1000e (ainakaan Terceirasta). Paikka ei ollu vielä kaikessa kukoistuksessaan eikä säät parhaat, mutta maisemat oli hienot, varsinkin kun tykkään maalaismaisemista, merestä, kukkuloista, kivimuureista ja lehmistä ja näitä siellä näkee ihan joka paikassa mihin vain katsoo! Manner-portugaliin verrattuna meininki on rauhallisempaa, kenelläkään ei ole kiire ja ihmiset näyttää onnellisilta. Kuvista kuitenkin nähtiin, että muut saaret on paljon hienompia kun Terceira ja muutamat ihmiset, joita tavattiin sanoivat sitä myös. Siihen, että saari ei saanut meitä haukkomaan henkeä vaikuttaa paljon se, että ollaan vietetty 2,5 kk Portugalissa ja nähty samanlaisia taloja ja tutustuttu kulttuuriin ja ruokiin jo niin hyvin, että tuolla saarella ei tuntunut mikään muu kuin luonto uudelta.