IRC-Galleria

Taas on kauan odotettu viikonloppu edessä. Viikonlopun odotus oli mulla tavallista suurempi, koska Teemu tulee huomenna! =)) Harjottelupaikassakin oli naiset siitä ihan innoissaan. En tiiä pitäiskö Teemua käydä sielläkin näyttämässä, hyppisivät varmaan riemusta jos kertoisin että sekin on fysioterapeutti. Niillä on vähän väliä pientä vihjailua siellä harjottelussa olevia portugalin poikia kohtaan, yks ohjaaja ilmeisesti joskus näyttää oman poikansa kuvan meille ja toisen arkkitehtipoika ottaa kuulemma yhteyttä Lahden tyttöihin.. Jos vaikka lähtisivät ulos sen kanssa. Yrittävät näköjään epätoivoisesti saada Suomen tytöistä seuraa omille pojilleen. =D

Oon tykänny tuosta harjottelupaikasta, vaikka ei tehdäkään siellä muuta kuin pyöritellään ultraa, katsotaan muiden fysioterapeuttien työskentelyä, jumppaillaan vanhusten ryhmissä ja välillä vedetään niitä portugaliksi. Työntekijät on mukavia ja huumorintajuisia unohtamatta hauskoja vanhuksia. Eräänkin pariskunnan touhuja on niin hauska seurata, ettei voi kun hymyillä aina kun ne näkee. Vaimo tyrkkii miestä tekemään harjoituksia jumpissa, käy siistimässä hiuksia, suoristaa paidan kaulukset jne eikä mies ole moksiskaan. Erittäin herttaista on nähdä ne kävelevän käsi kädessä ravintolaan ja ne pysähtyy aina vilkuttamaan meille jonossa vaikka ollaan just nähty jumpassa. Kaikenlisäksi ne on ihan saman näkösiä… =)

Vaikka meillä ei olekaan ollut kovin montaa potilasta, on meillä silti kerennyt olla potilaana (koko harjottelun aikana) mm. taitelija, jonka tekemä taideteos on Cascaisin satamassa, nainen, jonka isoisä oli muinoin ohjaamassa XX (tosi pitkä silta Lissabonissa) rakentamista sekä erään edesmenneen presidentin vaimo. Että ei huonommin! ;)

Sen verran täytyy noista harjottelupäivien (tai no joidenkin aurinkoisten) sisällöstä vielä vihjata, että saatiin eilen jo jotain rusketuksen tyyppistä iholle…….. ;)

Parin viikon ajan meillä on ollut harjottelun lisäks koululla yks potilas, jonka terapioissa ollaan oltu mukana. Ei itse päästä paljon tekemään, sillä se on yhden tytön case study, toisinsanottuna lopputyö. Asiakkaasta on silti hyötyä, koska joudutaan käyttämään aivoja (kerrankin) ja kertaamaan opittuja asioita. Kova hinku ois vaan saada oma asiakas ja päästä päättämään ja tekemään kaikki itse!

Meidän lomasuunnitelmat Azores-saarille alkaa pikku hiljaa etenemään. Mariana kertoi että sen kaveri voi hankkia meille lentoliput halvemmalla ja majoittaa luultavasti meidät sen luo 5 päiväksi. Tältä näkymin näyttää, että päästään paratiisisaarille hyvinkin halvalla (jos kaikki menee hyvin) mikä on erittäin hyvä, sillä muistelen hintojen Suomesta tuonne saarille olevan 4 numeroisia. Jos tuonne ei lähde nyt, lähden sinne luultavasti sitten kun voitan lotossa.

Täytyy tunnustaa etten ikinä voinut uskoa että alan tykätä portugalilaisesta kahvista (lue espressosta) sillä en juo Suomessakaan kahvia. Kun Suomessa juodaan kahvia isosta mukista, täällä juodaan niin pienistä kupeista että välillä on vaikeuksia pitää sitä kädessä. Jos kahvilassa sanot haluavas kahvin, saat espresson. Eli nää juo täällä aina espressoa kahvitauoilla mikä on monta kertaa vahvempaa kuin mitä Suomessa litkitään. Aloitin kahviloissa maitokahvilla (joissa ei kahvi maistunut) mutta oli pakko siirtyä espressoon, jotta pysyn hereillä harjoitteluaamuina. Tosin en tule koskaan tyhjentämään kahvin mukana tulevaa sokeripussia sen sekaan kuten paikalliset tekee. 1/3 pussiakin tekee kahvin jo liian makeaksi sen kokoisessa kupissa! Suomessa tuskin jatkan espresson juomista koska hintataso on sen verran korkeampi. Täällä espresso kun maksaa 0,30e! Hintatasosta vielä sen verran, että täällä voi parhaimmillaan saada kahvilassa kahvin ja leivoksen alle eurolla..lukuunottamatta turistialueita.

Nyt pitänee alkaa kauneusunille, koska huomenna koittaa suuri päivä! =)) Boa noite!

Kuluneen viikon (eli viime viikon) aikana on taas kerenny tapahtua niin paljon ettei oo kerenny konetta aukasta. Tutustuttiin viime viikon torstaina (eli 28.2) Rn´B tyyliseen baariin Lissabonissa niinkin myöhään, että seuraavana päivänä tehtiin viimeiset hommat hospitaalissa 2,5h yöunilla. Virkeitä näyteltiin, mutta ohjaaja kysyi silti Heiniltä että onko sillä kaikki ok… =D Painotan vielä, että Paradise Garragessa ei juotu sitten muuta kuin RedBullia ja tanssittiin joujouta muutaman fyssariopiskelijan kanssa. ;)

Seuraavana päivänä valmistauduttiin uuteen baarikierrokseen nukkumalla sillä aikaa kun aurinko porotti lämpimästi ulkona (kerrankin!). Mulla ei oo ikinä ollu niin hyvät unen lahjat että voin päivällä nukkua, joten uuteen iltaan lähdettiin edelleenkin vain 2,5h yöunet takana. Ilta jatkui Hannan ja Jennin kämpän kautta Cascaisiin jo tutuksi tulleeseen Hipsiin ja sieltä Coconutsiin, mikä olikin jo kunnon baari. Kulutettiin muiden fyssariopiskelijoiden kanssa tanssilattiaa neljään saakka (portugalilaiset luovutti pari tuntia aiemmin!) ja lähdettiin baarin omistajan (?) tarjoamien drinkkien jälkeen hipsimään kotia kohti. Ja väsymys paistoi kasvoilta ainakin kilometrin päähän…

Kirjotin aiemmin, että pe-iltana oli tarkotus lähteä kiertelemään baareja Riku 1 ja sen kavereiden kanssa. Ne kyllä tarttu mukaan Hipsistä ja päätyivät ilmaiseksi Coconutsiin kuten mekin, mutta seuraa ei liian paljon niille kyllä pidetty… Näytti vähän että ne on tullu väärään paikkaan eikä tanssiminenkaan yhtään niitä kiinnostanu. Ois Riku nyt edes karaokea voinu laulaa, mutta se on tarkotettu kuulemma niille jotka ei osaa laulaa tms.. Koska se on sillon hauskempaa. Rikun kanssa tuskin enää kohdataan. =D

Riku 2:sta taas sen verran että se vei meidät lauantaina Sesimbran kalastajakylään (parin tunnin ajomatka Alcoitaosta), jossa ihailtiin maisemia ja syötiin ei-turisti-ravintolassa niin suolaista kalaa, että tuli seuraavankin viikon suolakiintiö täyteen. Ravintolakäynti erosi siinä määrin tavallisesta, että kala jonka halusi syödä, valittiin kalatiskiltä valmistettavaksi. Riku ehdotti jotain kalaa, jonka suomennosta ei tiedetty eikä sitä löytynyt edes siitä tiskiltä, mut kokeiltiin silti. Seuraavana päivänä opittiin sanakirjasta, että oltiin syöty miekkakalaa. Ravintolareissu oli siinäkin mielessä mukava, sillä Riku opetti kuinka portugalilaiset syö salaattia (paljon öljyä, ripaus suolaa ja tilkka viinietikkaa) sekä opasti maistamaan talon valkoviiniä (joka oli niin nuorta että se maistui melkein vedeltä) sekä portugalilaista makeaa alkoholijuomaa nimeltä Moscatel. Lahden tytöille ei maistunu, mutta Joensuun tytöt joi viimeisetkin pisarat lasista.

Viikon aikana on tullut syötyä erilaisia portugalilaisia ruokia ja herkkuja. Sunnuntaina Mariana pyysi meidät syömään bacalhaoa, joka sisältää turskaa, peruna- ja sipulisilppua – ja paljon rasvaa. Oli hyvää! Perjantaina taas Riku 2 tuli laittamaan meidän kämpille portugalilaista ruokaa nimeltä feijoada, oiskohan suora käännös joku papupata tms.. Se sisälsi paljon papuja, porkkanaa, kaalia, sianlihaa ja chouricoa (joka on makkara, joka on tehty ”jätelihasta” jamii..), mutta mausteet siitä kyllä puuttu. Luulin että täällä syötäs suht mausteista ruokaa mutta sellasta ei oo vielä tullu vastaan. Rikun tekemästä Chili con Carnestakin puuttu tulisuus. Jälkiruuaksi syötiin queijadaksia, joka on pienen pieni leivos, joka maistuu ihan pullalta ja kanelilta sekä tyttöjen tuomia Pastel de Natoja.
Tänään taas syötiin harjottelussa ”tyypillistä portugalilaista leivosta” nimeltä XX, joka oli paras leivos mun mielestä täällä tähän mennessä. Asiakas oli valmistanu sen omien kanojen munista! Toivottavasti miullakin on joskus kanoja että saan tuoreita munia leivoksiin. Hehee. (Teemun takapiha on onneks aika iso, joten ehkä sinne koirankopin lisäks pieni kanahäkki aina kesäksi mahtuu..vaikka koirankopin yläkertaan. ;)

Lauantaina Riku kyyditti meidät Lissaboniin johonkin pikkubaariin, jossa päätettiin Jennin ja Hannan kanssa tilata kerralla kahdet drinkit, Orgasmin ja Morangoskan. Oli hyvää ja lopulta pystyi sanomaan, ettei ne ollut kovin vahvoja juomia tällä kertaa, onneks. Sieltä kiidettiin Havanna- nimiseen baariin tanssimaan (soittivat jopa 2 hyvää kappaletta). Kotimatkalla Riku tökkäs yllättäin auton parkkiin, pyys rahaa ja lähti juoksemaan jonnekkin. Siinäpä sitten tovi odoteltiin, kunnes se juoksee takas ”paosurissojen” kanssa (jotka on sämpylöitä, joiden välissä on sitä jätelihapötköä). Hotkittuani puolikkaan sellaisen jatkoin unia koko loppumatkan ajan.

Ollaan Heinin kanssa huomattu, että ollaan aikamoisia hörhömagneetteja täällä. Hörhöt on useimmiten miehiä, jotka tulee ilmeisestikin kamoissaan jotain höpöttämään meille. Tänään istuttiin harjottelupaikan kahvilassa opiskellen neuraalikudosjuttuja, kun lähistöllä istunut mies tulee kysymään että vakoillaanko tai valokuvataanko me sitä sekä kertoo jostain vaarallisesta ihmisestä joka on tosi vahva. Sanottiin sille, että ollaan FBI:n agentteja.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli muuten korkea aika huomata, että meillä on keittiön ja olohuoneen ikkunasta katsottuna merinäköala. Hyvä me! En katsokkaan keittiön ikkunasta ulos kun joka kerta kun syön keittiössä jotain – eli aika monta kertaa päivässä..

Vapaa-aika-osion jälkeen täytynee kertoa vähän myös harjottelusta –jonka takia täällä siis ollaan. Aloitettiin harjoittelu viime viikon tiistaina Oeirasissa, jonne mennään bussilla ja junalla. Eka viikko vietettiin todella huonokuntoisten vanhuksien kanssa, joiden käsiä ja jalkoja käytiin päivittäin liikuttelemassa. Viime viikosta opin sen verran, että en halua tehdä töitä niin huonokuntoisten vanhusten kanssa, koska toivoisin että asiakkaat voisivat edes pääasiassa puhua miun kanssa. Nyt toisella viikolla ymmärtääkseni ollaan dementoituneiden ja vähän parempikuntoisten kanssa ja oonkin viihtyny jo paremmin. Edelleenkään ei päästä tekemään muuta kun ultraäänen pyörittelyä ja pientä avustusta ryhmissä.. Tää paikka on kuitenkin mukavampi kun edellinen.

Mikke alko taas puhumaan yksikseen keittiössä. On ehkä parasta mennä tarkistamaan tilanne…

Kolmanneksi viimeinen päivä harjoittelussa sairaalassa. Ohjaaja sanoi tykänneensä meistä ja että uskoo meistä tulevan hyviä fysioterapeutteja. Jee! =P Pidettiin esitelmä kylmähoidoista fysioterapeuteille, hirmuinen pölinä alkoi kun näytettiin avantouinnista kuva. Lupasivat kokeilla, jos käyvät Suomessa… =)

Kuultiin tänään musiikkia koulun pihalta. Käytiin katsomassa mitä siellä tapahtuu ja tapahtuma osoittautui uusien oppilaiden partyiksi. Lounasta oli maksua vastaan tarjolla, oluttakin näytti pari opiskelijaa juovan. Kello olikin jo 13.00 joten ihan asiallinen aika aloittaa. Ei vaan Suomessa kyllä moinen onnistuisi. Ollaan mietitty täällä miten paljon Suomessa on kaikenlaisia sääntöjä, ei saa tehdä sitä ja tätä… Mutta sitten taas tuntuu että hyvä niin, ehkä niillä säännöillä loppujen lopuksi ajatellaan vain meidän parasta. Jos Suomessa ruokakaupasta vois ostaa alkoholia tämän maan tyyliin ja näillä hinnoilla niin siitä ei varmaan kovin hyvää seuraisi meidän erittäin sivistyneiden juomatapojen vuoksi. Meillä ei myöskään saa mm. kuivattaa parvekkeella narulla pyykkejä, muistan monesta taloyhtiön säännöistä sellasta lukeneeni. Täällä roikkuu pyykkejä kaikkialla, minne vaan voi ripustaa. Tupakan osalta on tännekkin tullut laki ettei sisällä saa polttaa, onneks! Baarista lähdetään silti kyllä tupakan haju vaatteissa pois..

Ollaan Heinin kanssa shoppailtu täällä jo niin paljon, että se tietää jo mistä vaatteista ja kengistä tykkään. Se on löytänyt mulle jo mm. 3 kengät ja yhdet sortsit alennuksesta – ja oon tietenkin ostanu ne kaikki. Cascais shoppingissa ei olla nyt käyty pahemmin shoppailemassa sillä alennusmyynnit alkaa olla lopuillaan. Ollaan Cascais shoppingissa nyt lähinnä käyty (tai Heini…) moikkaamassa Continenten vartijaa..;) Heinistä ja miehistä tulikin mieleen, että Riku 2 laittaa sille vähän väliä viestiä, vaikka varsinaista asiaa sillä ei olekaan.. =P

Heini sanoi tänään, että meidän itse tekemä ruoka on ollut tähän mennessä parempaa kuin esim koulun ja sairaalan ruoka. Oon siinä aika samaa mieltä, sillä tänäänkin tehtiin mm. liekitettyjä ja savustettuja pihvejä! Saadaan välillä melkoiset liekit leimautettua tuolla kaasuhellalla. Jostain syystä saadaan aina aikaan myös hirvittävä määrä savua keittiöön. Asunto ei tainnut tuoksua kovin raikkaalta meidän ruuanlaiton jälkeen, sillä Mikke avasi olohuoneen ikkunan sepposen selälleen heti kun tuli kotiin… Ainiin, jälkiruuaksi mulla oli iki-ihana Hello Kitty- pääsiäsmuna. Sain Hello Kitty!-lelunkin, mutta miun harmikseni sillä ei ollu edes vaaleanpunaisia vaatteita päällä!!!

Voi olla että joudutaan ostamaan tänne jossain vaiheessa uusi astiasto, sillä ollaan aika lahjakkaita lasien rikkojia. Heini on tiskatessa hajottanu jo 2 ja mie toistaiseksi vain yhden lasin. Mutta eikös ne sirpaleet tuo onnea tai jotain… ;)

Saatiin muuten lisää tietoa alueesta jolla asutaan.. Portugalissa on jonkun verran köyhiä ihmisiä, jotka asuvat kuka minkäkin näköisessä hökkelissä tai selkeämmin sanottuna lautakyhäelmässä. Mikäli ymmärsin oikein, valtio (?!) rakentaa taloja, jotta ne ihmiset pääsisivät pois hökkeleistä kunnon asuntoihin pienellä vuokralla. Jotkut jo varmaan tajusikin, että meidän talot on juuri niitä asuntoja… Kyllä nää opiskelijoille varmasti kelpaa myös..

Sää oli tänään puolipilvinen… Ilmat ei oo sen yhden viikonlopun jälkeen ollu kovin ihanteelliset. Noin pitkät sateet ei ole kuulemma normaalia täällä, yleensä paistaa aurinko. Meitä informoitiin myös että rantakelit tulee yleensä vasta maaliskuun puolessa välissä..mutta ollaanhan me täällä rannalla jo oltu. =D

Ollaan parhaillaan valmistautumassa huomista esitelmää varten aiheesta Cold therapy. Torstaina on näyttö fysioterapian koulutusohjelmajohtajalle ja se tekee arvioinnin meistä. Me ei kyllä itse päätetä mitä tehdään asiakkaille, tehdään vaan ne samat jutut niille mitä aiemminkin. Kummankin tulee yhden asiakkaan kohdalta miettiä suunnitelma fysioterapiaa varten, jota ei kuitenkaan toteuteta. Miun asiakas ei puhu englantia ollenkaan. Tänään se piirsi luurankokuvaan kipualueet kehossa. Voin sanoa, että haastetta kyllä löytyy!

Ollaan tähän mennessä saatu muutamia portugalilaisia kavereita, joiden kanssa voi hengailla eri paikoissa. Riku 2 on kiinnostunu liikkumaan meidän kanssa (ilmeistä ja katseista päätellen erityisesti Heinin kanssa) enemmänkin ja näyttämään paikkoja. Ricardo 1 soitti eilen ja kysy jos se näyttäis baareja viikonloppuna ja kyllähän se meille käy! Sen kanssa on vähän kommunikointivaikeuksia välillä kun sekään ei ole erityisen hyvä puhumaan englantia ja ymmärretään toistemme viestit vähän väliä väärin. Googletin jos siitä sattuis löytymään vaikka julkkisjuoruja, mutta ei se taidakkaan olla niin julkkis kun löyty vaan yks kuva ja juttua joltain festivaaleilta. =D
Ollaan huomattu että miehillä on paljon samoja nimiä täällä. Toivottavasti ei tutustuta enää kovin moneen Ricardoon tai Joaoon, sillä näyttää vähän siltä että melkein kaikilla miehillä, jotka tiedetään on jompikumpi nimi noista.. =D

Pikkuhiljaa oon alkanu tottumaan poskisuudelmiin, mikä on yleinen tervehtimistapa täällä. Ensimmäisten viikkojen aikana tuli automaattisesti hypättyä metri taaksepäin kun joku lähestyi huulet mutrulla kasvoja kohti. Nykyisin se ei enää tunnu oudolta. Lähinnä pohdin kummalle puolelle pitää ensin pussata, ettei tuu törmäyksiä. =P Mutta edelleenkin tuntuu hassulta, että oli tekstiviestin lähettäjä joko nainen tai mies, lopussa lukee aina ”kisses”. Ahkeria pussaajia nää täällä. Onneks pääsen itsekkin pussailemaan 2,5 vkon päästä kun Teemu tulee. Toivottavasti vielä osaan, kun on niin pitkä aika viime pussailusta! ;) Viikonlopun jälkeen on ollu tavallista kovempi ikävä Teemua. =( Eu tenho saudades tuas!! (= I miss you! saudades sanalle ei ole käännöstä, sillä se tarkoittaa paljon enemmän kuin ikävä)

Lähdettiin eilen parin portugalilaisen opiskelijan ja espanjalaisten vaihtareiden kanssa irish partyihin. Seikkailtiin Lissabonissa bussilla melkoinen matka ei niin siistillä alueella, koska kuski unohti kertoa millon jäädään pois. En tiennyt yhtään mitä oli luvassa, oletin että ollaan menossa jonkun näköiseen Irish pubiin missä on ohjelmaa. Paikka olikin teatteri, jossa oli tyyppejä katsomassa kahta irlantilaista soittajaa. En osannu yhtään odottaa että paikka olisikin tuollanen. =D Musiikkia kyllä kuunteli ja seuraavat soittajat soitti vielä menevämpää musiikkia. Musiikki oli samanlaista kun Titanic-leffan alimpien kerrosten juhlien musiikki eli todella hyvää ja menevää. Ohjelmassa ei ollut varsinaisia tanssiesityksiä, vaan yleisö pääsi tanssimaan irlantilaisittain lavalla. Toivottavasti Vapaaopistolla olis tanssikursseja ens syksynä! ;)

Riku 2 (25v.) ajoi meidät kotiin Atlantin rantaa pitkin ja esitteli samalla paikkoja. Se on portugalilainen mutta on asunu Canadassa sen verran pitkään että englanti on sen verran hyvää ettei portugalilaisuus kuulu siinä ollenkaan. Se puhuu taukoamatta, jonka vuoksi en aina jaksa kuunnella kaikkea mitä se kertoo. =D Se teki luonneanalyyseja parin tunnin tuntemisen jälkeen, mikä oli ainakin miusta vähän ärsyttävää.

Tänään nukutti taas pitkään. Kävin tarkastamassa ”aamukävelyllä” kahden aikaan uusia paikkoja läheltä asuntoa. Eräälle tielle kääntyessä huomasin pienen söpön koiran juoksevan kohti. Lähelle tultua se ei ollutkaan enää kovin söpö, sillä se haukku melko vihasesti ja näytti himoitsevan mun paljaita sääriä. Tielle ei ilmeisesti ollut mulla asiaa ja jouduin perääntymään samoja jälkiä takaisin. Vastaan tullut mies vaan käveli hymyillen ohi sillä aikaa kun vietin vaikeita hetkiä kulkukoiran kanssa. Kiitos! Onneksi ei ollut sen isompi koira tai ois voinu tulla pahaa jälkeä!

Riku 2 halusi näyttää meille muutamia hienoja paikkoja illalla ja käytiin mm. Euroopan läntisimmällä pisteellä eli Capo de Rocassa. Turistikierros oli ihan hyvä idea, mutta pimeällä ei hirveästi ympäristöä nähnyt. Oli vähän pelottavaa läntisellä pisteellä pimeässä kuunnella meren ääniä eikä nähnyt kuinka korkealla edes oli. Tuli kierreltyä kyllä kaikenlaisia pimeitä metsäteitä autolla sen kanssa vaikka ei olla tunnettu se kun vasta päivä...hengissä kuitenkin ollaan.

Saatiin työkaverilta (46v. mies) kutsu tulla kuuntelemaan sen bändin esitystä perjantai-iltana Hips-nimiseen baariin Cascaisin sataman lähellä. Se soittaa kitaraa siinä bändissä.
Cascaisiin lähtö oli taas yhtä showta niinkuin ennenkin. Ei koskaan muisteta kummalta puolen tietä bussit menee mihinkin paikkaan ja niinpä viimeinen bussi ennen esityksen alkua ajoikin ohi toiselta puolelta tietä, jota seisoimme. Onneksi muistettiin, että bussi kiertää Cascais shoppingin kautta ja menee koulun edestä, joten piti yrittää keretä bussiin koulun pysäkiltä. Oli jo kiire, joten annettiin paikallisille pieni juoksunäyte baaritamineissa – tätähän varten me täällä muutenkin treenataan! Kun päivän toinen lenkki oli juostu ja pääsimme bussipysäkille, huomasimme ettei haluamamme bussi kulkenutkaan siitä. Lopulta päädyimme ajoissa Hipsin eteen taxilla.

Hips on pieni viihtyisä istuskelubaari, jossa voi yllättäen katsoa jalkapalloa ja muotia tv:stä. Olimme alkuun baarin ainoat asiakkaat, mutta yötä kohden porukkaa alkoi valua täyttäen koko baarin. Maisteltiin muutamia drinkkejä, joihin oli alkoholia laitettu kolminkertainen määrä Suomessa tehtyihin drinkkeihin verrattuna. Eipä tarvinnut tämän kokoisten tyttöjen montaa ostaa! Illan bändi oli nimeltään Trio sa Barreto (international covers). Bändin biisilistaan mahtui mukaan meillekin tuttuja kappaleita ja suosittujen portugalilaisten rock-bändien kappaleita. Bändin miehet piti meille esitysten välillä seuraa, tarjosivat Mojitot, myös pari portugalilaista biisiä omistettiin meille! =) Laulajalla oli aivan mieletön ääni!!! Se on julkaissut pari omaa albumia ja sen lauluja soitetaan pienemmillä radiokanavilla Portugalissa. Ei siis mikään superjulkkis mutta jotain kuitenkin. =P Kuunneltuamme pari kappaletta sillä mahtavalla äänellä höystettynä, olimme valmiita hankkimaan miehen levyt. Työkaveri toimittaa ne meille ensiviikolla – ilmaiseksi. Jes!

Bändin 70-luvulta aikakoneella toimitettu yli 60-vuotias jäsen oli valmis lähtemään jatkamaan toiseen baariin illan päätteeksi, mutta me nuoret 21-, 22-, 28- ja 46- vuotiaat olimme niin nälkäisiä ja väsyneitä, että jatkoille ei lähdetty. Sen vuoksi vaihdettiin laulajan kanssa numeroita, jotta se voi näyttää parhaat fadopaikat ja muut baarit meille myöhemmin – ja ilmoittaa seuraavista keikoista. Otin numeron siltäkin varalta talteen, jos Heinistä myöhemmin tuntuu että pieni lomaromanssin poikanen olisi kohdallaan, ellei se saa iskettyä Continenten vartijaa ennen sitä. ;)

Kohtelias työkaveri toimitti meidät hyvään ravintolaan pregoille (pihvi sämpylän välissä, tosi hyvää!) ja sieltä kotiin neljän aikaan. Matkalla saatiin sovittua, että se polttaa meille portugalilaista musiikkia levylle. Mekin ajateltiin tehdä Federikille (työkaveri) ja Riku 1:lle (laulaja) suomalaista musiikkia sisältävät levyt.

Oli paras ilta tähän mennessä ja hauskaa oli!!

Lauantaipäivänä piti lähteä muiden opiskelijoiden kanssa retkelle Sintraan, mutta retki peruuntui sateen takia. Illalla päästään tutustumaan muihin opiskelijoihin Iris partyissa Lissabonissa. Päivä on mennyt muutoin lötköillessä ja syöden pakastepizzaa, lihavartaan ja savukinkun makuisia sipsejä (?!) sekä karkkia.

Tällä viikolla on ollut harjoittelussa vähän rennompaa kun asiakkaat lopettelee kuntoutusjaksoa, ensi viikolla tulee uudet. Se onkin viimeinen viikko tuossa harjoittelupaikassa. Sen jälkeen siirrytään Oeiras-nimiseen kaupunkiin (vai olikohan tuo jonkun isomman kaupungin kaupunginosa..hmm..), jossa harjoittelu tapahtuu jonkin näköisessä vanhainkodissa tms. Ollaan kuultu jo melko mielenkiintoista juttua kyseisestä paikasta Lahden tytöiltä, jotka on siellä harjoittelussa.

Koska tapana on aina viedä harjoittelun päätteeksi jotain nannaa muulle henkilökunnalle, vietiin jo 1,5 vkoa aikaisessa suomalaista Presidentti kahvia, Fazerin sinistä ja Halvan salmiakkia – ennen kuin syödään itse kaikki. ;) Kahvi oli kuulemma todella hyvää, samoin suklaa (jotain olisi ihmisessä vikana jos ei siitä pitäisi!), mutta salmiakki ”maistuu vähän erilaiselle”… =D Näistä herkuista tulikin mieleen että tänne vierailulle saapuvat voi hankkia kaupasta ainakin seuraavia tuomisia:

Teemu:
3 Fazerin sinistä (1 miulle, 1 Heinille, 1 Oeiraksen harjottelupaikkaan)
3 Halvan isoa salmiakkipakettia (

---

”

---

)
1 kahvipaketti (näin alkuun ainakin)
2 pussia tuoretta ruisleipää
1 pussi Ilomantsilaisia karjalanpiirakoita

(lisäksi myöhemmin tulee lista muista tavaroista. ;)

Saara ja Sanna:
Kaikkia edellisiä 1 kpl paitsi kahvipakettia ja karjalanpiirakoita.

(Huom! Lista saattaa pidentyä)

Eilen oli vuorossa sairaalan esittelykierros. Oli vähän isompi paikka miltä ulospäin näyttää. Maanantaina fysioterapian osaston asiakkaat pääsee upouudelle isolle kuntosalille, johon tulee kaikenlaista vempelettä. Silloin kun kurkattiin sinne, siellä oli katossa ”kävelyteline”, jonka reitti oli aika iso verrattuna niihin mitä oon aiemmin nähnyt. Sairaalassa on myös ”autohuone”, jossa käydään asiakkaan kanssa läpi mitä muutostöitä tarvitsee autoon tehdä ja kuinka vamma tulee ottaa huomioon autoillessa. Erikseen on myös huoneet, jossa harjoitellaan päivittäisiä toimintoja esim wc:ssä käyntiä, sängyltä nousua, kokeillaan apuvälineitä jne. Nuo asiat otetaan onneksi hyvin huomioon täällä, monesti potilaat ei saata saada tarpeeksi opastusta noissa asioissa. Sairaalassa on myös käytössä kävelynanalysointi-laite, jossa asiakkaan jalkoihin kiinnitetään paljon lätkiä, joista tulee tietoa miten lihakset toimii eri kävelyn vaiheissa. Toivottavasti pääsen kokeilemaan kyseistä laitetta vielä! Sairaala oli kokonaisuudessaan kyllä ihan positiivinen yllätys, vaikka muutamissa asioissa fysioterapian osastolla on kyllä parantamisen varaa.. mutta missäpä ei olisi.

Meidän ohjaaja oli eilen todella huolissaan, kun oli nähnyt meidät kulkemassa vaarallisella alueella Alcoitaossa. Se piirsi meille kartan ja selitti, että niissä taloissa, joiden lähellä liikuttiin, asuu epämääräistä porukkaa ja siellä liikkuessa tulee olla varovainen. Mieluummin ei liikkuisi ollenkaan. Sitten kun ymmärsimme mitä paikkaa ohjaaja tarkoitti, jouduimme sanomaan että asumme juuri kyseisellä alueella ja juuri niissä epämääräisissä taloissa. Että tervetuloa kylään! =D Kieltämättä tää alue erottuu muusta omakotitaloalueesta. Onneksi asutaan 3. kerroksesta, niin ei tule yöllä ikkunoista ja ovista väkeä sisään. Nyt kun pääsin aiheeseen, niin ei voi kun ihmetellä kuinka täällä parkkeerataan autoja. Auto jätetään keskelle tietä mihin sattuu ja siihen perään, viereen tai eteen pysäköi muut. Autot on parkkeerattu niin, ettei sieltä keskeltä pääse ajamaan pois. Portugalilaiset on myös aikamoista tööttäilykansaa. Herään muutaman kerran viikossa aikaisin aamulla siihen, kun joku tööttää minuuttikaupalla talon parkkipaikalla tai ajaa tööttäillen viereisessä liikenneympyrässä. Mitälie kutsuhuutoja muille kyytiläisille tai sitten ne ilmoittaa koko lähialueelle ettei ne pääse autolla liikkeelle em. syystä.. =P Oon laittanu teiden varsilla liikuskellessani merkille, että täällä ei paljon ole vanhoja autoja liikenteessä niinkun Suomessa. Kaikki kiiltää uutuuttaan. Heini keksi, että ei täällä varmaan autoja kovin vanhoiksi kerkeä ajamaankaan, kun kolareita sattuu joka kulmalla ja joutuu vähän väliä hankkimaan uuden auton. Niinhän se varmaan meneekin. =D

Nyt pitänee mennä nukkumaan! Ulkona sataa taas kaatamalla, toivottavasti Lissabonissa ei tulvi.

Viime viikonloppu oli tosi sateinen ja kuulin pitkästä aikaa ukkosen jyrinääkin. Tänään huomattiin lehdestä ja uutisista että sateet oli aiheuttanu pahoja tulvia Lissabonissa. Joissakin paikoissa tais olla reippaasti yli metri vettä, koska kaduilta pilkisti vaan autojen kattoja. Mutavelli oli tehny pahaa kodeissa ja kaupoissa, kaikki oli ihan mudassa ja tavarat levinny kaduille. En tiiä kuinka monta ihmistä on kuollu tulvien vuoksi, mutta ainakin 2 menetti henkensä kun vesi työnsi auton jokeen mutaisella tiellä. Toista ei oo löydetty vielä. Kouluja on myös suljettu ja sähköjä poikki. On ne vedet varmaan nyt jo laskenu. Jos Heini ymmärsi oikein kuunnellessaan uutisia sanakirjan avulla, täällä on ollu yhtä pahat tuhot viimeksi 1962. Onko Suomessa ollu uutisissa tuosta? Meidän asunto ei siis sijaitse sillä tulva-alueella. Ainoa tulva näytti olevan viereisellä rakennustyömaalla, jonka lätäkössä olis voinut vaikka uida.

Varauduttiin maanantai-aamuna tavallista kylmempään aamuun, kun oli satanu kaatamalla koko yön. Täällä on välillä aamut muutenkin niin kylmiä, että ajateltiin sateiden vuoksi ilman olevan vielä kylmempi. Vaatekerroksia oli päätynyt päälle sen vuoksi tavallista useampi, mutta ulkona odottikin yllätykseksi trooppinen ilmasto. Oli ainakin kaksi kertaa lämpimämpi aamu kuin tavallisesti ja vielä mahtava ilmankosteus päälle. Kosteat oli kyllä vaatteetkin kun harjoittelupaikkaan päästiin, ei tosin sateesta vaan hiestä..

Juuri kun viikonloppuna puhuin, että ei ole täällä ollessa pelottanu liikkua kaduilla hirveästi, eikä ole varkauksiakaan sattunu, kuulin että yhden meidän suomalaisen vaihtarikaverin kännykkä oli varastettu metrossa. Pitää olla nyt itsekin varovaisempi. Aika kovasti mie junassa laukustani pidän kiinni jo muutenkin. =P

Taas on yksi nopeasti kulunut viikko takana. Päiväkirjaa en ole päivittänyt, koska ei ole uutta kirjoitettavaa, koska päivät kuluu useimmiten näin: 8.30 hospitaliin tietä pitkin, jolta löytyy joka päivä uusia auton osia, (harjottelussa asiakkaat samat, terapiat samat, kaikki päivät samanlaisia...lisää lukemista ja esitelmänpito-toiveita ohjaajalta jne), 12.30 koulun kahvilan kattoterassille lounaalle (koskaan en tarkalleen tiedä mitä lautaselle on tulossa sillä en ymmärrä menua, ruoka on kylmää, formula-autojen tai moottoripyörien ääniä kuuluu aina läheiseltä formularadalta ja mietin että sielläkin pitäisi käydä...), sitten pari tuntia netissä surffailua ja ruokakaupan kautta kotiin, kotona tehdään koulutehtäviä.
Miguelin päivärutiinitkin opin sen parin päivän aikana, mitä se kämpillä vietti, mutta se ei ole niin mielenkiintoista että siitä alkaisin kirjoittamaan. =D Harmittaa kun se ei osaa puhua hyvin englantia, sillä ois mukava kysellä paikoista, joissa kannattaa käydä jne. Se on ihme siivousintoilija, jokainen muru on aina pyyhitty pöydältä ja se tiskaa samantien kaikki astiat – vaikka ois käyttäny vaan yhtä lusikkaa. Siksi tuntuu, että miunkin pitää aina pestä kaikki käytön jälkeen. Oon siinä tosin niin laiska, että saatan säilyttää likasia (huuhdottuja) astioita miun ja Heinin keittiökaapissa. Voihan samaa lasia käyttää montakin kertaa! Miguel on myös ahkera valojen sammuttelija. Jos pieneksikin hetkeksi jää eteiseen tai keittiöön meiltä valo, se käy sen sammuttamassa. Ollaan kyllä huomattu, että täällä on palanut muutama lamppu sillä aikaa kun me ollaan täällä asuttu. =P

Mietin eilen lentokentällä odotellessa Heinin kanssa sen sukulaista, että kun miun tutut saapuu tänne, voi tapaaminen olla miulle tavallista tunnepitoisempi kun yleensä pitkän ajan päästä tavatessa. Jostain syystä olin aika innoissani jo Heinin tutun saapumisesta, vaikka en kyseistä henkilöä tunnekkaan. =P Täällä ero ja ikävä tutuista jotenkin vielä korostuu kun on täysin vieraassa paikassa eikä ole tuttuja asioita tai ihmisiä lähellä ja tietää että ne on myös tosi kaukana. Niisk.
...Tuosta asiasta tulikin mieleen, että oli aika yllätys löytää ruokakaupasta nuudelipaketti, jossa oli tekstit Suomeksi! Oon yrittänyt etsiä suomalaisia tuotteita mm.karkki ja keksihyllyistä (yllätys), mutta ei löydy mitään. Vai onko LU suomalainen merkki..? Hmm..
Päivän saldoja ei ole tullu enää laskettua, koska ei olla liikuttu paljon ulkona kuluneella viikolla.. Ja ollaan jo niin tottuneita viheltelyihin jne ettei enää edes reagoida niihin. ;)Tällä viikolla on tullut tarkkailtua lähialueen lapsien reaktioita meihin. Se on ollut aika välttämätöntä, sillä lapset huutelee meille niitä paria sanaa englanniksi jotka osaavat (Hello my lady!), näyttävät joskus keskaria ja seuraavat autojen takana vakoillen kotiovelle saakka. Heiniltä joku oli halunnut rahaakin.

Oon koko viikon kärsinyt pienestä flunssasta..Sairastumista ennusti tyypilliseen tapaan tavallista kummallisemmat unetkin:
Olin suurkaupungissa, jossa Jättimutanttimies asui viemäreissä ja tappoi ihmisiä. Kaupungissa liikkui kaksi miessankaria elokuvien tapaan, jotka yritti saada Jättimutanttimiehen pois päiviltä. Kun sankarit eivät älynneet kuinka Jättimutanttimies parhaiten kuolee, päätin ottaa ohjat käsiini ja mennä ostamaan sitruunahappoa ja syövyttää mutantin sen avulla! Sitruunahappoa ei kuitenkaan myyty kuin imeytettynä pieneen toppiin (?!!), joten ostin sen ja lähdin etsimään kohdetta tietämättä kuinka voisin sitruunahappotoppia siihen käyttää. Mutantin hengiltä saaminen ei sitruunahapon avulla onnistunut, joten ajattelin kokeilla toista kikkaa ja aloin kaveerata sen kanssa, jotta se tottuu läsnäolooni eikä tee pahaa, ja voin ottaa sen sitten hengiltä joku kaunis päivä. Kaunista päivää kaupunkiin ei kuitenkaan tullut herätyskelloni vuoksi ja Jättimutanttimies asustelee edelleen kyseisen suurkaupungin viemäreissä syöden ihmisiä.
(En yleensä sitten näe näin kieroja unia tai jotka liittyy tappamiseen! =( )

Ja lopuksi pientä kevennystä...tai sitten ei... ;)

Cascais Shopping-uutiset la 16.2.: kauppakeskus ei ole tällä viikolla imuroinut kukkaron sisältöä kuin mm. Ruoan, halpishupparin, parin sukan sekä Nokian vaaleanpunaisen kännykkäpussukan verran. ;)
Cascais Shopping-uutiset su 17.2: kauppakeskus vei n. 100e. (sisältää urheiluvaatteita, tuliaisia ja -70% alennuksessa olleita toppavaatteita ensi talvea varten!)
Oon listannu kaikki muut ostokset paitsi ruoka- ja hygieniaostokset näiltä kahdelta viikolta ja summa on sellanen, että nyt en vähään aikaan edes katso kauppakeskuksiin päin. Täytyy kuitenkin huomioida, että miulle ei mahtunu kuin muutama vaate laukkuun tänne tullessa ja oli pakko tehdä täydennystä jotta ei tarvii päivittäin vaatteita pestä..
=)

Maanantai 11.2.2008

Viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa ottamaan aurinkoa ja sen tuloksena allekirjoittaneen nenä loistaa erittäin punaisena. Mistään helteistä ei ollut tosin kyse, lämmintä oli +20 ja merellä tuuli mukavasti. Säästä kertoo jotain myös se, että paikalliset käveli meidän ohi toppatakeissa ja hatuissa. =D Tänään oli onneksi pilvistä, eikä tarvinnut mennä rannalle. Tuleepahan kouluhommiakin jossain välissä tehtyä. Auringosta pitää ottaa nyt nimittäin kaikki irti ja saada vähän väriä ihoon, jotta näkyy missä ollaan käyty. Ei kyllä osattu kuvitella rannalla aaltojen hipoessa varpaita kuinka te siellä Suomessa kävelette talvitakit päällä lumessa tai loskassa. Onneksi meidän jalkojen alla oli hienon hienoa lämmintä hiekkaa. ;) Hehee.

Viikonloppuna tutustuttiin myös paikalliseen yöelämään. Aloteltiin meillä tyttöjen kanssa maistelemalla viinejä, oluita ja juustoja ja päädyttiin Lissabonin Bairro Altoon, jota mainostetaan Lissabonin yöelämän keskuksena. Ja kyllähän sieltä baareja löytykin, mutta ne oli pienempiä kun miun yksiö!! Kadut oli täynnä seisoskelevia ihmisiä, tosin ei ne olis niihin istuskelupubeihin mahtuneetkaan. Ne tunnisti meidät heti turisteiksi, josta saatiin pari kertaa kuulla. Eikä tarvinnu edes esitellä että Finlandiasta ollaan.. Kun isompia baareja ei alkanut näkymään, suuntasimme taxilla Luxi-nimiseen baariin, josta Lahden tytöt oli kuulleet. Siinä oli tanssilattiaa kahdessa tai kolmessa kerroksessa ja porukkaakin oli huimasti. Sisään mentiin metallinpaljastimen läpi ja portsareita oli muutama pitkät mustat takit päällä. Paikka ei osoittautunu meille kovin mieleiseksi, musiikki oli tylsää ja yksitoikkosta, sama kappale soi valehtelematta puoli tuntia. Tämän lisäksi drinkit oli kalliita eikä niillä ollut edes myydä Cosmopolitania. Päätettiin Heinin kanssa ottaa illan päätteeksi listan halvimmat drinkit – jotka osoittautuivatkin pahanmakuisiksi alkoholittomiksi jääkahveiksi. Jamii… Pois lähdettiin puoli viiden aikaan, mutta paikallisilla oli vasta bileet alkamassa. Ulkona oli nimittäin jonoa noin 100m. Taxeihin ei jostain syystä ollut vielä jonoja.. =)

Tämä päivä alkoi mukavasti jo tutuksi tulleessa hospitalissa samoine asiakkaineen ja hoitoineen. Normaali päivä siis.. Yllätyksiä tuli sitten loppupäivänä enemmän. Saatiin kuulla, että vuokranantaja oli ollu tosi vihanen käydessään viikonloppuna vuokrarahat täältä kämpästä (täällä ei makseta vuokraa suoraan tilille). Oli ollu kuulemma roskia joka puolella ja kaljapulloja pöydillä. Jos sama meininki jatkuu niin saadaan etsiä uusi asunto. Ainoat asiat jotka on voinu vuokranantajan silmässä näyttää pahalta, on 3 pientä roskapussia ja vanha kuohuviinipullo ulko-oven vieressä. (Ei tiedetty missä ulkona on roskis..Ei kehtais ikkunastakaan heittää) Sen lisäksi meillä saattoi olla keittiönpöydällä 3 avaamatonta olutpulloa ja viinipullo. Tämänkin lisäksi meillä VIELÄ saattoi olla pari lautasta ja lasia tiskissä ja omia tavaroita eteisen pöydällä. Että todella sotkuista joo. Rahat oli hävinny ennen meidän lauantain illanviettoa, joten jos se ois käyny sunnuntai-aamuna, oltaisiin varmasti saatu pakata tavarat. Pitääpä muistaa jatkossa viedä roskat heti roskikseen ja olla ostamatta alkoholia kotiin, koska Mr. Luis niin tahtoo.

Kun palattiin järkyttyneinä asuntomme ulko-ovelle, luulin että Mr. Luis on käynyt tarkistamassa meidän asunnon taas, kun sille tyypilliseen tapaan eteisen mattoa oli siirretty. Sisällä huomattiin ettei kävijä ollutkaan Mr.Luis vaan paljon puhuttu Miguel on sittenkin olemassa. Se hääräs keittiössä ja piileskeli lopun iltaa huoneessaan sillä aikaa kun me siivottiin tavaroitamme ympäri asuntoa. Juuri oltiin keretty iloita, että taidetaankin saada asua vain kahdestaan kun Miguelista ei kuulu mitään ja voidaan jättää tavaroita muuallekkin kuin makuuhuoneeseen.. Mutta ei…!

Nyt pitänee oikeasti alkaa tekemään niitä koulutehtäviä. Saatiin taas tänään lisää lukemista ja tehtäviä, vaikka viime viikon materiaalejakaan ei olla vielä luettu.. :P

P.S. Tätä kirjoittaessa ovelta kuului sellaista ryminää että säikähdin pahemman kerran. Itse Mr. Luis taisi tulla tarkistuskierrokselle. (Onneks vietiin just lauantain pullot roskiin!!) Miguelille sillä onneks oli vaan asiaa enkä saanutkaan huutoja. Huh. Näytti pelottavalta mieheltä. =(