IRC-Galleria

kello on vittu kaheksan ja mää oon hereillä. en mää oo nykyään hereillä tähän aikaan. silmiin sattuu.

joo. pitää kirjottaa kun en saa puhuttuakaan. [[ huomattakoot että siis kun sanon isi, en tarkota omaa isääni vaan pikkusiskoni isää jota luulin omakseni seittemänvuotiaaks. ]]

näin unta et isi oli elossa. mää olin tottakai ihan että 'WTF' mutta mitävittua, se oli unta ni en kyselly, olin vaan niin helvetin ilonen. sillä oli vaimoke ja uus perhe, pari muksua ja näin, isossa valkosessa autossa, mutta se sen perhe tykkäs musta ja ne otti mut mukaan autoileen.

mentiin Kalevan uimahallin vieressä olevaan polkuautopuistoon - isi vei mua sinne aina ku olin vielä pieni -, naureskelin siinä sitten ku se tunki niihin autoihin vähä liian pitkien jalkojensa kanssa ja koitti saaha muaki toiseen autoon ja sen perhe katteli jossai faking piknik-rievun päällä ja naureskeli sieltä ja otteli valokuvia ja sitä rataa.

mutta sitte, päivän [[ ja unen ]] päätteeks isi meni jonkun helvetin rakennuksen katolle ja tappo ittensä TAAS.


jumalauta heräsin siihen ja itkin ku joku saatanan pikkukakara. luulin et olin jossai ajassa reilu kymmenen vuotta taaksepäin ja katoin asunnon läpi ennenku tajusin että moi oon seittemäntoista enkä kuus ja että isi on ollu kuolleena 7-8 vuotta. perkele. sängylle ja lisää itkua.


mää oikeesti rakastin sitä ihmistä niin paljon kun pentu voi isähahmoa oikeasti rakastaa. kun äitee potkas sen pihalle ja meni yhteen vellun kanssa, se oli ainoo mitä mää odotin joka toinen viikonloppu. kun me päästiin vellun kurin alta tiitun kanssa viikonlopuks pois isin ja sen hölmöilyjen ja kokkausyritysten ja hienojen taikatemppujen sun muiden tykö.

ja voi jumalauta kun mää muistan vieläkin niin elävästi kun oltiin about 10 vuotta sitten äiteen ja tiitun kanssa taas vellun takia naisten suojakodissa, ja kun tiitu oli jonku muiden pikkumuksujen kanssa leikkialueella siellä niin äitee kerto että Jussi [[ Juhani, sanottiin Jussiks ]] ei ole mun isä, vaan että mun oma isä on tappanut ittensä jo kun olin pieni vauva, kaheksan kuukautta. muistan senkin ku se sano että mun pitää nyt soittaa isille ja kysyä siltä että saanko sanoa sitä vielä isiks. muistan ku menin sinne suojakodin puhelinkoppiin ja näppäilin sen numeron ulkomuistista ja kysyin siltä vaan heti ensimmäisenä itteeni esittelemättä että saanko sanoo sua vielä isiksi ja se oli hiljaa pitkän aikaa ennenku sano että joo ja jumalauta itkin siellä puhelinkopissa. sanoin sitä aina isiks ja sanon vieläkin.

ja vielä elävämmin mää muistan ku olin vaihteeks saanu olla ulkona kun vellu oli poissa ja tulin hyvän päivän jälkeen sisälle ja äitee luki keittiössä sanomalehteä, oli taas se perjantai ni kysyin siltä että koska isi tulee hakeen meitä ja se sano katsettaan lehdestä nostamatta että "Jussi on kuollu."

Juhani Kivelä jumalauta, miks helvetissä sun oikeasti piti ottaa viinaa ja niitä pillereitä samaan aikaan. miks VITUSSA.



mulla on isiä ikävä.



nyt tosiaan vois koittaa lopettaa tän typerän itkun ja yrittää sitä nukkumista kun ei viime yökään ollu muutaku heräilyä. koirakaan ei oo hereillä vielä tähän aikaan. [[ hah, kello on puoli yheksän, tää on sellanen suht koht normaali aika herätä. muttanojoo en oo koskaan ollut edes normaalintapanen vaikka sellasta asiaa kun normaali ei ookaan olemassa ]]