IRC-Galleria

katselen jalkojen liikkeitä/
poistumissuuntaista kulkua vain/
Itken, hetki hetkeltä hieman vähemmän/
tuntuu aina siltä kun olisin ikuisesti yksin/
tässä kylmässä ja ankarassa maailmassa/
Olen paljon yksinäisempi kuin ne sanat/
jotka lausuin vain kylmään syksyiseen viimeiseen tuulahdukseen/
Toivoakseni jotain jota minulle ei ole olemassa/
Ilmeettömät silmät katsovat vain minua hyvin ankarasti/
En sano yhtään mitään/
Enkä paljasta kenellekkään yhtään mitään/
Lyön pääni pöytään ja lakkaan hengittämästä vain hetkellisesti/
toivottavasti jonkun katse kohtaa minut/
ja pelastaa siitä yksinäisyyden ja kylmyyden tuskasta pois/
jota olen saanut kärsiä liian kauan jo/
Antaa tilalle ilon ja aidon rakkauden tunteen/
jota koskaan en saanut tuntea niin hyvin kuin/
yksinäisyyden ja surun tunteen sain tuntea/
Hän on tukena kohdatessa kaikki vaikeudet ja ilot/
antaa suurta iloa ja rakkautta minulle/
jotta en tuntisi enää koskaan surua ja yksinäisyyttä/
Eikä hän koskaan halua päästää irti minusta millään hinnalla/
Tuo minulle täyden rakkauden ja onnen jota olen kaivannut niin kauan/
jonka saan tuntea koko loppu elämäni ajan onnellisuuden tunteen.

Hiljainen ilta/
ja katu tyhjä/
Vain soran rapina takanani kuuluu/
kaadun maahan polvilleni/
Yksinäinen kyynel/
sinä et olekaan siinä enää/
Ikuisen ystävyyden lupaus/
yhtä tyhjän kanssa/
Sainkin vain huomata kylmässä syksyisessä ilmassa/
että olen aivan yksin tässä syksyisessä maailmassa/
Et puhunut minulle enää koskaan mitään/
miettein vain olenko täysin täyttä ilmaa.

Ilo tapas surun ja kysyi näin/
Miksi kävelet aina noin allapäin?/
Mikset kertoisi hauskoja juttuja/
ja tapaisi vanhoja tuttuja?/
olen käytökseesi kyllästynyt/
On jokaisella tunteella paikkansa oma/
On viha ja kateus ja rakkauskin soma./
Emme osaamme vaihtaa voi keskenämme/
Emme lähteä voi, siis jäämme tänne/
Niin käveli suru taas allapäin/
Ja ilo ihmettelemään jäi/
On tunteilla paikka myös sydämessä/
On jokainen paikalla/
Voimme valita vain mikä pinnassa on/
Voimme valita tunteiden kohtalon itse.>