IRC-Galleria

Puol vuotta oli takana/
suurin osa siitä oli vain pelekkää tuskaa/
kipua ja kärsimystä/
Pieniä onnen hetkiä mahtui joukkohon hyvin vähän/
mutta ne eivät poistanehet sitä tuskaa jota oli erelleen jälijellä/
katse olisi voinut viilentää ihan kaiken/
tuora ikitalaven maailmahan/
jos se vaan olis mahrollista.

Kasvot hymyilevät ovat kääntynehet itkuhun/
tyttörukka nauravainen on nyt niin epätietoinehen/
Laskee kukan viimeisehen/
haralle sen helvetillisen rakkaueenhen/
Unohtaaksehen kaiken/
katsomattahan taaksehen poistuu luota kummun/
tuskahan raskaurehen.

Katon merta/
ja sen tyyntä pintaa/
laskeurun äärelle sen/
ja kosketan yön selekää/
Tunnen vain väreen eilisen/
se ei ollutkaan ikuista/
Katson vain pimeytehen rikkinäisehen/
tummahan yöhön ja sen hilijaisuutehen/
Äänettömänä huuran tuskasta sen/
polovistuen etehesi pimeytehen annan kaiken lähteä/
Katto kuinka tumma varjo katoaa merehen synkkähän/
ottae viimein mukahansa minut vapautehen.>

Huusin yksin kylmyyttäni kadulla/
katsoin ympärilläni ihmisten hiljaista olemusta/
Tunsin sydämeni olevan pulassa/
jos en pian löydä sitä voimaa/
särkyneiden tuvasta/
Kävelin eteenpäin ja katsoin vain taakseni/
ihmiset nauroivat ja osoittelivat minua/
OLIKO MINUSSA VIKAA!!!/
MIKSI KAIKKI KATSOIVAT!!!/
Käänsin pääni pois ja jatkoin juosten/
he seurasivat kuitenkin minua/
Viimein saavuin ovelle johon kykenin tarttua/
se oli vanha ovi, saranat jo ruostuneet/
Yritin saada sen auki/
mutta se ei auennut/
Ne ihmiset seisahtuivat ympärilleni/
nostivat minut ylös ja katsoivat sisälleni/
Mitäköhän ne näkivät?/
Varkaan?/
Vai ystävän?/
Eräs mies tarttui ovenkahvaan ja ovi aukeni/
hän astui sisään ja pyysi minutkin/
Mies oli kuullut sisäisen huutoni ja vastasi siihen/
Nyt sinä olet vahvempi!/
mies vastasi ja astuin sisälle huoneeseen/
minulla oli nyt lupa olla siellä,/
olin yksi heistä joiden asuntona oli särkyneiden tupa.

Kun kävelen pitkin näitä katuja,/
en voi olla huomaamatta ihmisten kasvoja/
Ne katsovat tyhjyyteen/
vailla mitään päämäärää/
Vaikka heille yritän hymyillä/
he katsovat hetken aikaa kohti ja kääntävät pään pois/
Jatkaakseni matkaa tarvitsen vain yhden hymyn/
koskahan sen mahdan saada/
pakko odottaa/
Useamman tunnin seisoin ja odotin/
tunsin kuinka sydämeni kärsi/
se halusi jatkaa/
mutta olin päättänyt – odotan.

Kuinka moni täällä jääkään niin yksin/
kuinka moni täällä on niin onneton/
Ei ole ystävää, ei ole olkapäätä/
ei mitään mihin tukea itseään/
Niin paljon on elämä täynnä kaikkea/
niin paljon ettei sitä voi ymmärtää/
Kuitenkaan sitä ei voi saavuttaa/
ei edes omaa onnea/
jos se on hukassa/
Kuinka moni täällä jääkään meistä yksin/
kuinka monella ei ole ystävää/
Ilman ystävää/
ilman sinua/
elämä on tyhjää/
niin kovin tyhjää
sitä ei yksin voi ymmärtää.

Särkyneet kyyneleet/
pirstaleet leväällään/
Silmien kosteus/
kylmyys/
Herkkyys elämään paleltaa/
kyyneleet jäätyneet särkyneet/
Silmät ummessa kuljen/
jäinen harso edessäni/
Putoan polvilleni, etsin kaiken/
etsin pirstaleet jotka sulaneet on jo pois/
Löytää en niitä voi edes itkien/
lisää niitä aikaan vain saan/
ne ikuisesti hävinneet/
Uudet kyyneleet osaan säilyttää/
en hukkaa niitä/
niissä on niin paljon muistoja.

Sängyssä itkien/
elämääni miettien/
Kaikkea muutakin/
mutta elämä on sekaisin/
tai tunteet jotka ovat elämäni/
Elämäni kovat tunteet pomppaavat esiin/
ja kahlitsevat minut sänkyyn ketjuillaan/
Jos yritän rimpuilla irti/
ketjut vain iskevät lujemmin kiinni/
samalla satuttaen minua/
Tarvitsen pelastajan/
auttajan joka auttaa minut irti niistä ketjuista/
ottaa syliin ja lohoruttaa.

Halasin sinua/
halasin sinua käteni ympärilläsi/
Vartalosi painautui vasten minua/
en tiennyt uskaltaisinko tehdä sen/
Et estellyt/
painoin huuleni huuliasi vasten ja annoin sen tapahtua kuin luonnostaan/
Lämmin suudelmasi värisytti kehoani/
tunsin kuinka jalkani muuttuivat veteliksi/
Aivan kuin olisi taju menossa/
Selvisin kuitenkin/
odotan seuraavaa kertaa!

Katsoin hetken aikaa silmiisi/
painoin pääni rintaasi vasten ja olin hiljaa/
En sanonut sanaakaan/
kuuntelin vain sinua/
Nostin päätäni ylös ja hymyilin sinulle/
sinun kauniit silmäsi katsoivat edelleen minua
Sydämeni sykkii/
se hetki oli niin kaunis/
En halunnut nousta pois/
kuitenkin minun oli pakko/
Oli pakko lähteä mutta vain hetkeksi/
Suljin silmäni ja olin poissa, unelmissani/
omissa mietteissäni.