No joo THÄNKS kaverille... :D luin sen päivist tässä ja tajusin et mul oikeesti puuttuu jotn... ja se jokin on rakkaus... toki rakastan mun ystäviä (HUOM! en SIIN mieles) mut siis mä haluaisin jonkun jonka kainaloon mä voisin ees joskus käpertyy pelkäämättä seuraavaa päivää... meinaan mikään tyyny tai pehmolelu ei sitä tunnetta voi ikinä korvata, sitä tunnetta kun saa tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Sitä ei korvaa halpa humala eikä extreem lajit, ei huumeet, ei yhden illan jutut eikä haaveilu. Oikeastaan mun pitäs sanoo et suoraan sanottuna oon aika kyllästyny jo omaan seuraani eli itseeni... ei sitä jaksa rasittaa kavereitakaan koko aikaa sillä et ravaan niitten tykön purkamassa yksinäisyyttäni tai et riputan niil vaikkei ole mitään asiaa.. :/ .. et vituiks menee mut antaa mennä, kerran täällä vaan eletään.... kai..
