IRC-Galleria

Tänään retkeilin erään ystäväni kanssa Tampereella, jossa kävin tekemässä eräänkin pääsykokeen. Pääsykoe meni vituilleen eli siis pimpeilleen, mutta matka oli kerrassaan antoisa.

Ajomatkamme tuolle kyseiselle paikkakunnalle oli ihastuttava. Rakas nimeltä mainitsematon (mutta jo kertaalleen mainittu) ystäväni vaaransi henkensä, pikkusisarensa ja tämän ystävien henget sekä kaikkein tärkeimmän eli siis MINUN henkeni nostaen vasemman jalkansa kojelaudalle 140 kilometrin tuntivauhdissa. Lisäksi pälätyksemme ja epävireinen laulumme aiheutti näille herkässä kehitysvaiheessa oleville tytöille mitä selkeimmin ikuisia traumoja.

Jätimme raukkaparat urheiluleirille toipumaan ja suuntasimme itse paheellisesti mäkkiin. Siellä syötyämme pyöriskelimme hetken vaatekaupoissa ja poistuimme sitten tamperelaiseen ulkoilmaan. Lähdimme etsimään erästä yliopistoa ja löysimmekin sen helposti. Sisäänkäynnin löytäminen oli huomattavasti vaikeampaa tällaiselle teko-punapäälle, joka on oikeasti vaaleaverikkö.

Saapastelin oikeaan saliin nelisen minuuttia ennen kokeen alkua hikisenä ja nuhjaantuneena. Kokeesta ei olekaan paljon sanottavaa. Kirjoittelin kaikkea ääliömäistä blogeista ja journalismin nykytilasta sekä piirtelin tekotaiteellisia kuvia esim. luomisesta. Ainoastaan haluaisin huomauttaa sille edessäni istuneelle henkilöhahmolle, että olisi voinut jättää mumisematta ja läiskimättä itseään otsaan. Se häiritsi minua kohtalaisesti!

Kokeen jälkeen shoppailin aktiivisesti yhä tuntemattomana pysyttelevän (mutta jo siis mainitun) ystävättäreni kanssa. Hän onnistui tuhlaamaan rahojaan kohtuullisen hienosti ja itsekin ostin kesäisen vaatekappaleen. Keskustelumme oli varsin syvällistä, sillä puhuimme mm. tisseistä ja paidoista, joissa tissit näyttävät ISOILTA ja keskivartalo sorjalta. Tosin, koska molemmat olemme maailman kauneimpia ja viehkeimpiä naisolentoja, kaikki vaatteet näyttävät päällämme äärettömän suloisilta.

Kotimatka sujui leppoisasti ja pysähdyimme Tiiriön abc:lle ostamaan bensiiniä ja jäätelöä. Siellä huomasin istuneeni koko matkan jonkin sähköpiuhan päällä. "Sul on ollut koko ajan vapaat kädet* haaroissa" totesi tämä eräs ystäväni (jonka nimeä siis ei mainita, mutta jonka nokkelimmat saattavat otsikosta päätellä). Tälle letkautukselle nauroimme mitä sydämellisimmin. Lisäksi syljimme Solero exotic -jäätelöä päällemme ja muutenkin suunnittelimme uusia retkiä Tampereelle.

Kotimatka hurahti äärimmäisen vauhdikkaasti ja epäilimme nukkuneemme koko matkan jäätelön syöntiä lukuunottamatta. Kävimme vielä kahlaamassa eräälläkin uimarannalla, jonka jälkeen tämä eräskin ystäväni kiidätti minut kotiin hienolla automobiilillaan.

(Ja pah minä mitään kirjoitusvirheitä tarkasta!)

(* Hands free, vitun tyhmät jos ette tajunneet!)