IRC-Galleria

Tänään rakas kissani Joose aka Herra José aka Pökkelö-Manta siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Tänään olin sijaistamassa päiväkodissa. Ei siitä sitten enempää.

Kissani on varsin ressukka. Se on vähän melkein tekemässä kuolemaa, mutta sen saa ehkä vielä korjattua! Äskettäin se taisteli hienosti antibiottia vastaan. Se ei millään suostunut syömään pientä (kuulema maksan makuista) vaaleanpunaista tablettia. Mutta onhan se toki rankkaa. No jospa tuo eläin tuosta korjaantuisi.

Jälleen kerran poikaystäväni nukkuu. Hän askaroi tietokoneen kanssa läpi viimeyön ja saapui viereeni nukkumaan kuudelta aamulla. Joten on ihan normaalia, että hän nukkuu nyt. Ise voisin kohta myös köllähtää hänen viereensä, sillä huomenna vien rakkaat vanhempani lentokentälle ja minun on oltava virkeän pirtsakka.

Kahden viikon ajan saamme sitten elämöidä talossamme miten huvittaa! Kuinka vinkeää! Huoh, mitään muuta minulle ei sitten kuulukaan. Aion koko kahden viikon ajan leipoa kakkuja ja muuta, koska se on kivaa.

Nyt katson Uutisvuodon loppuun ja menen nukkuilemaan.

Tänään tapahtui jotain hämmentävän hienoa. Yksi tyttönen laittoi minut mustalle listalle ja sekös vasta hauskaa.

Kyseinen neitokainen oli kommentoinut omaa kuvaansa kaaaaauheaksi. Ihmettelin ensin hetken, miksi ihmeessä se kauhea kuva oli pitänyt laittaa Internettiin kaikkien nähtäväksi. Sen jälkeen hyvin leikkisästi, mutta ehkä hieman pisteliäästi mainitsin kuvan olevan kamala ja aikovani oksentaa. Neiti käski minun katsoa omaa naamaani. Katsoin peiliin ja näytin kasaripeikolta pörrötukkani kanssa. Jännittävää ja suorastaan mieltä ylentävää!

Mig nukkuukukkuu ja joku äidin ystävätärtäti vierailee meillä. Varsin huimaa. Minun tekisi mieli kirjoittaa jotain järisyttävän hienoa, mutta niin, en sitten kirjoita. Lisäksi kun käytän pitkästä aikaa omaa näppistäni niin typoan koko ajan. Jee!

Minulle ei kuulu mitään, mikä on mahdollisesti ihan hyvä juttu. Katsoin eilen 8 Mile Eminem-elokuvan, enkä tiedä miksi kerron sen teille kaikille. Huoh. Jee. No lopettelenpa nyt. HEI!

Niin, olen edelleen työtä vailla ja muutenkin surkea. Antakaa joku mulle hyväpalkkainen työ naapurista! Jooko?

Mikko tuli lenkittämästä hienonmerkkistä koiraansa. Lähdemme. Joo.

Minulla ei ole töitä ja on sunnuntai-ilta. Vihaan kaikkea ja ennen kaikkea inhoan itseäni, koska olen tyhmä ja idiootti. Voisin hakata päätäni seinään, muttei siitä ole mitään hyötyä. Lisäksi ah niin ihana sunnuntai-illan ahdistus hyöhyy ylitseni ja voisinkin hukuttaa suruni litralla jäätelöä ja kupposella teetä. En kuitenkaan tee sitä, sillä voisin esim. lihoa, mikä sinänsä olisi aika inhottavaa. Ja sitten voisin sairastua johonkin typerään sydän- ja verisuonitautiin ja kuolla kupsahtaa. Sepä olisi vasta riemua! Jee! Hurratkaamme typerälle ihmiselle!

Melkein sain töitä, mutta sitten jouduin perumaan koko jutun. Voi käsien käsi! Mutta mitäs antavat mulle töitä klo. 12-15. Eihän semmoinen käy päinsä!

Istun odottamassa tekstiviestiä. Tyhmä puhelimeni antoi ymmärtää, että olisin semmoisen saamassa. Puolisen tuntia sitten se piippasi ja ilmoitti viestimuistin olevan täynnä niin, että uusi viesti ei mahdu mukaan. Aivan pyllystä tämmöinen toiminta! Homppelia suorastaan!

No, hitto, nyt vain odotan. Ja se on varmasti joku maailman turhin viesti joltain maailman turhimmalta ihmiseltä. Mrhh!

Tänään minulla on työhaastattelu, minun siis tulee olla järkevä ja jokseenkin vastuullisen oloinen. En tiedä olenko. Minun tekisi mieli kuunnella sadetta (mutta hemmettivieköön ei sada) ja kirjoitella jotakin turhaa. Nyt en kuitenkaan sitä saata tehdä, sillä tunnin kuluttua minun tulee istua jonkun tädin edessä ja kertoa, miksi haluan niin kovasti olla iltapäiväkerhotäti.

Tämän tunnin siis ajattelin tuhlata yleiseen pöhköilyyn. Toisin sanoen istun tässä koneen ääressä ja mietin, että voisin keittää teetä tai mahdollisesti syödä kalakeittoa. En luultavimmin tee kumpaakaan. Saattaisin ehkä kommentoida jonkun ihmisen kuvatekstiä, sillä se on kerrassaan hauskaa. Tsihihii!

Mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa!