Elämäni on maailman mielenkiintoisinta, siksi ajattelinkin avautua siitä teille kaikille. Mahtavaa, siis aivan huippua suoraan sanottuna.
Siis oikeastihan tätä ei kannata lukea, koska elämäni on varsin tapahtumaköyhää ja väritöntä. Mutta jos turha jauhanta kiinnostaa, niin tässäpä tätä.
Siivosin tänään vihdoin huoneeni. Minun on pitänyt tehdä se viimeiset kaksi kuukautta. Tai ehkä pitempään. En osaa olla siisti. Sotken paikkoja kuin joku pieni hullu hamsteri, joka pureskelee pahvilaatikon pieniksi palasiksi ja levittää palat ympärilleen. Kaikkien selkeydeksi tahtoisin nyt mainita, etten suinkaan pureskele pahvilaatikoita, vaikka ei se taitaisi ketään yllättää vaikka pureskelisinkin. Nyt olen luultavasti maininnut sanan "pureskella" tarpeeksi useasti. Ihkua.
Tein siivotessani upeita löytöjä. Löysin kasan likaisia parittomia sukkia, unohtuneita koulupapereita, yöpuvun housut ja mikä parasta: ruotsin kirjan. Pääsenkin sulavasti aasin siltaa käyttäen opiskeluun. Niinpä niin. Nytkin pitäisi tuota asiaa tehdä. Hmp.
Nyt sain puhelinsoiton. Menen.