auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta.
Äkisti ovat kaikki junat menneet ja kaikki
kellot pysähtyneet.
Yhtäkkiä ovat kaikki sanat
loppuneet.
Kun me vihdoinkin olemme päättäneet puhaltaa
ulos tunteemme, onkin trumpetti jäässä eikä
kuulu äänen pihaustakaan.
Kun me ojennamme
kätemme hyväilyyn onkin poski jo poissa.
Kun me päätämme lähettää punaiset ruusut on
osoite tuntematon.
Se mikä on meille tärkeää
sanoa täytyy sanoa - itsemme tähden.
Meidän tulee oivaltaa, että elinhetkemme ovat
niin ohikiitävän lyhyitä,
ettei meillä ole aikaa
siirtää mitään
- mikä voisi muuttaa jotain - juuri nyt.
-Salvatore Quasimodo