IRC-Galleria

Voi mikä maanantai tänään oli, ilon työpäivä. Töissä kuuntelin vaginadialogia enkä jaksanut osallistua. Tänäänkään en aio lietsoa sukupuolisotaa. Kunhan piirtelen lappuun erilaisia venytyksiä ja kosketuksia ja ruttaan sitten lapun roskiin. Menin pari kertaa vessaan ilman syytä, venytin vessassa kylkiä ja selkää. Unettomuus alkaa tuntua pahalta kehossa. Selkä on jäykkä ja kaunainen. Olenko ikävöinyt selälläni!
Ikkunan likaisuutta ei hahmota, ennen kuin viereinen on pesty. Silloin harmaus äkkiä käy tajunnalle, ja sitä tuijottaa suurta ruutua ja runoelmaa sen takana - tätäkö tämä arki on ollut, tämä tuntui valoisalta joskus, täällähän olikin pelottavan pimeää.
Kurkistan kevääseen ilolla. Livahdan siihen joka aamu, nyt siihen on rohkeus, kestän sen. Nukkuen olen oppinut pitämään tästä vuodenajasta, viimeisimpänä kaikista. Pitäminen ei näemmä muistuta kirkkauden näkemistä vaan kuin polkupyörällä ajoa: kun sen kerran oppii, sen osaa aina pienen hapuilun jälkeen.
Mutta kirkkauteen, siihen tarvitaan viereinen ikkuna. Kevät - oiiih, kevät! vaikkakin yöt ovat vielä melkein talvea. Häikäisevää onnea! Siristyttävää.
Nyt yön tullen hiivin nukkumaan omantuoksuiseen sänkyyni, joka on tehnyt selälleni hyvää. Mahdun oikaisemaan itseni loistavasti, varpaat kohti ikkunaa ja nalle kainaloon. En ikävöi unen varmuutta, soittaisinko delfiiniääniä uudestaan ja uudestaan. Ne narskuisivat, pulputtaisivat ja kiljahtelisivat iloisesti. Virkeää unta ;) Iloiseen heräämiseen!