Sen hetken kun pystyssä pysyin
Silloin itseltäni hiljaa kysyin
Olenko tätä hetkeä varten vaan
Tämän kaiken saanut aikaan?
Mutta siinä samassa väsyi silmäni niin
Painui alas luomeni unhoksiin
polvilleni laskeuduin ja huomasin
"Parempi on mun näin", tokaisin
Mua kannattele Luojani aina
Ettei niin raskaasti taakkani mua paina
En enää korkealle omin voimin kurkoita
Mielestäni ylpeys kaikki karkoita
Sä suuri Luoja saat silmäni aukeamaan
Nyt kaiken niin kauniina nähdä saan
Käsivarsillasi pidä ainiaan
Etten eksy murheen maailmaan
(29.5.J.I)