Hii! Oli henkisesti kovin raskas päivä. Olin ehdottamasti tyylikkäin hautajaisvieras, näin (olin ainoa) äitini ja tällä kertaa hän oli rauhallisen näköinen. Se ruumis vaan näytti niin pieneltä, hauraalta ja lihaksettomalta. Mutta muistankin mutsin siltä ajalta (ku haluun) mieluummin kun se vielä käveli ihan ilman mitään rollaattoreita ja oli sitkee jätkä, pilkko puita ja leikkas aitaa ja maalas.
Ja luin sen miun kauneimman runon. Ääni täris aika hienosti, mut Tepalleha mie luin, en sille porukalle. Se ihmisten angstienergia iski niin vahvasti vastaan et meinasin ruveta itkee. Mut selvisin suht kunniaala. Pappi puhu paskaa, mut se olikin sokea pappi joka ei ilmeisesti pidä elämästään koska sillä on surullisen näköinen opaskoira ja se pappi kättelee silleen et tuntu, ku miun kädessä olis ollu lämmin, löysä maksanpala tms. Kuvottavaa. Se tais pelätä ja inhota miuta se setä. Se miun isän hautajaisten vanppyyripappi taas oli ihana <3