IRC-Galleria

Kaks päivää ollu lapaluun tienoilla kipee jumitus.

Tuntuu edelleen, ettei tuolla koulussa tehdä oikein mitään. Olin lauantaina Kynnyksen elokuvatyöpajassa. Opin paljon. Tätä työpajaa ei kuitenkaan enää järjestetä, koska oli niin vähän osanottajia. Vihaan ihmisiä. Kun jotain järjestetään, ihmiset eivät käy. Näinpä. Haluaisin oikeasti oppia esim. kuvaamaan ja editoimaan. Tuolla koulussa ehkä vuoden päästä jo voisi päästä tekemään kyseisiä toimintoja.

Mutta saksan kuuntelu tänään. Pitäkee peukkuja!

"Lastentarhassa" on irc-galleria-esto! En voi siis tilittää tänne. Meen kohta taas valittamaan psykologille että pitkästyn siellä "koulussa" kuoliaaksi. Oon nyt ollu yhellä saksantunnilla ja se on ollu tosi kivaa. Onneksi sinne pääsee tänäänkin. Eilen sambic ja salitreeniä - jalat siis kipiät.

Tympii ja väsyttää. Taiteiden yö meni lähinnä syöden ja juoden. Eijaleetä oli kiva nähdä.

Matematiikantunti klubin, oluen ja lyhyiden yöunien jälkeen ei ole hyvä idea.

Väsyttää. Taas yksi melko turha päivä. Söin gruusialaista kaalipataa. Se oli ihme kyllä hyvää. Kävin myös koulupsykologilla valittamassa, että on tylsää.

En osaa käyttää macia. En myöskään halua juuri olla täällä. Väsyttää. Putotin eilen rillit. Pitänee käydä tänään korjauttamassa. Tää koulu tuntuu jotenkin turhalta. No, huomenna pääsee maalaamaan. Kai. Jätin sen sen lapun kotiin jolla saa ruokaa. Se katos meiän kaaokseen. Saisinpa elämän jostain...

Näin taas monia unia viime yönä. Viimeiseen heräsin nauraen.

Olin Luonnottanen kanssa menossa kirjastoon ja meillä oli kai treffit pysäkillä. Menin siis sinne ja olin
Tampereella, jossa kuitenkin oli lappeen Rannan Kesämäen mäki, jota sitten laskimme alas vauhdilla persiiltämme nuukahin kanssa. Pääsimme bussipysäkille. Bussi meni Lauttasaareen, jossa kirjasto oli.

Bussimatka maksoi 50 senttiä ja kolikkoa piti piipata samalla tavalla kuin matkakorttia ja antaa sitten kuskille. Kuski onnistui säätämään jotain ja luuli että rahani oli vitonen. Sanoin kuitenkin, että se oli 50 senttiä ja kuski hymyili.

Bussissa menin kutittelemaan kaveriani (ellei se sitten ollut poikaystävä), joka oli mustaihoinen ja hänellä oli todella kauniit, pitkät hiukset, noin 19-vuotias poika. Istuin ikkunan puolella. Sitten siihen tuli poika, joka oli ihan liekeissä tähän ystävääni. Tämä hieman nyhverön oloinen poika tuijotti ystäväni haaroväliä ja tokaisi: "Tuollaisilla vuohenräjäytysvehkeillä voisi räjäyttää vaikka kokonaisen vuohen!"

Kävimme Markun kanssa Die Dunkle Seereisellä (oli kivaa <3) jonka jälkeen bongasimme kahukkaan ja kävimme yhdellä jossain oluthuoneella tms, Tampereen keskustassa joka tapauksessa.

Portsarismies oli kovin asiantunteva. Hän päästi minut sisään, mutta tuli sitten myöhemmin kysymään "Mikäs on neidin kunto?" johon vastasin että "Hieman krapulainen". Olin kyllä nauttinut vähän korjaussarjaa, mutta en kokemut olevani kännissä. Portsari totesi jotta "no, ei tänään" jolloin kysyin, että vaikuttaako tähän se, että olen vammainen? Nooh, portarismies totesi, etten ole vammainen jolloin sanoin, että minulla on ollut oikean puolen halvaus. Mies sanoi: "Et näytä kehitysvammaiselta" johon sanoin, etten ole kehitysvammainen.

Sitten piti selvittää että "tää toinen käsi ja jalka on vähän tälläsiä" jolloin tämä portsarismies taisi mennä ihan pähkinöiksi ja sanoi "Tehkää mitä haluatte". No, joimme ne yhdet oluet ja poistuimme ravintolasta, minä vilkuttaen portsarille.

Tarinan opetus: jos et ole kehitysvammainen tai pyörätuolissa, et ole vammainen. Ihmettelen, ettei portsareita ym. baarihenkilökuntaa valaista yhtään näistä ihmisten poikkeamista vaan he olettavat että ihminen on liian kännissä jos hänellä on esim. liikuntarajoite. Sweet niinQ!

Kävimme Markun kanssa lauantaina klubin jälkeen Praha-nimisessä kuppilassa. Sen viereisen baarin portsari ei päästänyt sisään. Liekö johtui siitä, etteä olen vammainen, en tiedä. Kello oli siinä kahden tienoilla. No, Prahaankaan ei meinattu päästä, koska siellä oli korkea ikäräja. Portsarismies katsoi papereitani ja ilmoitti, että puuttuu vuosi ikää. Totesin, että "Mie oon kolmekynppine" ja se setä totes et "Nii, meil on kakskytkaks ikä". Sit se vasta tajus. Hymyilytti. Tais olla setä vähän väsyny. Päästiin kuitenkin oluelle.