IRC-Galleria

Minulla on viha-rakkaussuhde kävelysauvoihin. Ostin ne viikko sitten ja tykkään kävellä niiden kanssa. Mutta: miksi minun pitää olla niin pinnallinen, että ajattelen miltä näytän niiden kanssa kävellessäni, varsinkin kun en ihan pysy vielä rytmissä ja olen monesti meinannut kompastua niihin. Näytän varmaankin aloittelevalta sauvakävelijältä. Se on toisaalta hyvä, koska jos olisin harrastanut sitä jo pitkään, ihmiset ajattelisivat minun olevan ainakin kolmekymppinen. Ei kukaan 15-vuotias aloita "dementiahiihtoa" vielä.

Käytiin jannen kanssa pari tuntia sitten hesellä ostamassa tonnikalasalaatit (hetken mielijohteesta) ja matkan varrella näin monia juhlimaan lähteviä nuoria. Tuli tosi mummomainen ja tyhmä olo sauvojen kanssa. Tuli sellainen olo, kuin olisi ollut tuulipuku päällä, ja se oli ihan kauhea olo! Janne vielä kokoajan sanoi etten mene rytmissä ja että näyttää tyhmältä. Sitten suutuin jannelle ja sanoin että "V*ttu kävele ite näillä sitten". Janne ei halunnut.

Ilmoitin meidät juuri lavatanssikurssille. Jannen äiti ehdotti sitä. Nyt olo on kuin menisi parisuhdeterapiaan, vaikka oikeasti olen vähän innoissani. Silti jossain alitajunnassa toivon, että kukaan tuttu ei tulisi samalle kurssille (yliopistoliikunta), mutta jos tuleekin niin samassa liemessähän siinä ollaan. Yhtä mummoja ja pappoja, noloja ja pompoja.

Huomenna alkaa koulu. Ei inspaa. Meen tekeen vielä yhden ristikon ja sitten nukkumaan.