IRC-Galleria

Pienelle, mutta isosydämiselle ystävälle

Oli aika kai jatkaa sun, koirani tehtävää,
sitä jaloa taitoa välittävää.

Pieni olit tullessa, ehkä omenan kokoinen,
mutta isompaa sydäntä,
ei voi löytyä kuin kaltaisilta ystäviltä.

Kuljit matkassa mun,
olkapäällä valjahissa.

Kuljit elämässä mukana,
varmaan monet sadat kilometrit,
sillä iloisella hymyllä, elämän asenteella,
mitä pieni marsu voi toisille antaa,
sinä muistutit sitä välittämisen lahjaa.

Et unohtanut minua saatuaan tyttösen,
et unohtanut minua saatuaan pienokaisia,
aina jotenkin näytit sen rakkauden.



Et valittanut kun sairastuit,
sairastuit ikävään, kipeään sairaskierteeseen.
Annoit kivuista huolimatta hoitaa hoitotoimet, et koskaan vastustellut.

Et viimeisenäkään päivänä vastustellut, vaan nukahit uneen hiljaisuuteen.
Olit ainut teistä marsuista, joka minuun luotti täysinsydämin.

Niin saatettiin sinut lepoon,
elämäsi "naisen" hyvästelyjen jälkeen viimeiseen lepoon.

Näin huomasin taas yhden elämän päättyneen,
mutta isoja lahjoja, välittämisen taitoja lisää rikkaampana taas elämän jatkuneen.

--tuovi--