IRC-Galleria

Harvoin mua darras laatattaa mut nyt on vähän semmonen olo. Ehkä se johtuu siit kun söin eilen vaan Ristoranten pakastepitsan puoliks sulaneena ja lämmittämättömänä. Pitikö sekin taas oivaltaa, sinä senkin.

Mikähän siinä on et sekä näihin aikoihin että kesän alussa nyrkit ja urputukset ulvoo tavallista herkemmin? On kirous olla aina ystävällinen mut jotenkin siitä saa enemmän irti. Jokaiselle osansa, kuka mä oon sanoo kellekään miten elää.

Heh, tapasin tyypin bussissa jonka kans on ihan mukavasti sinut ja se hermostu pikkasen siitä kun sanoin yhest kolmannesta et "sen pitäis oppii relaa". Ei siin mitään, mut tää kaveri kuuli vähän väärin ja luuli et mä sanoin (supi supi) ...oppii elää. Onhan se vähän kurjaa, et tyyppi jonka kanssa oon duunannu varmaan sen ekan räppibiisin ei tavallaan pysty rauhottumaan siihen törmätessä, vaan on hirveessä hopussa ja tuskin tsiigaa kohti. Ikäänkuin mua ei noteerattas.

Mut en mä tykkää mustamaalata ketään, toikin oli vähän semmonen juttu mihin oon aina kuvitellu kaikkien pyrkivän. Lempiväreistä voi aina kiistellä, mut eiks kaikki kuitenkin tykkää siitä kun tuntuu et on turvallisessa ympäristössä. Tai et ei oo mitään menetettävää jos on mukava toista kohtaan. Oonpas nyt niin laidback. Mut joo, toi oli noita hienosäätöjä ja vivahde-eroja kommunikaatiossa, mitkä varmaan iskee sen kipinän omien hampaiden itsenäisen menettämisen oikeuden menettämiseen. Tulipas pitkä lause. Kikkailen. Zap, Imppu, Zap.