IRC-Galleria

Harvoin mua darras laatattaa mut nyt on vähän semmonen olo. Ehkä se johtuu siit kun söin eilen vaan Ristoranten pakastepitsan puoliks sulaneena ja lämmittämättömänä. Pitikö sekin taas oivaltaa, sinä senkin.

Mikähän siinä on et sekä näihin aikoihin että kesän alussa nyrkit ja urputukset ulvoo tavallista herkemmin? On kirous olla aina ystävällinen mut jotenkin siitä saa enemmän irti. Jokaiselle osansa, kuka mä oon sanoo kellekään miten elää.

Heh, tapasin tyypin bussissa jonka kans on ihan mukavasti sinut ja se hermostu pikkasen siitä kun sanoin yhest kolmannesta et "sen pitäis oppii relaa". Ei siin mitään, mut tää kaveri kuuli vähän väärin ja luuli et mä sanoin (supi supi) ...oppii elää. Onhan se vähän kurjaa, et tyyppi jonka kanssa oon duunannu varmaan sen ekan räppibiisin ei tavallaan pysty rauhottumaan siihen törmätessä, vaan on hirveessä hopussa ja tuskin tsiigaa kohti. Ikäänkuin mua ei noteerattas.

Mut en mä tykkää mustamaalata ketään, toikin oli vähän semmonen juttu mihin oon aina kuvitellu kaikkien pyrkivän. Lempiväreistä voi aina kiistellä, mut eiks kaikki kuitenkin tykkää siitä kun tuntuu et on turvallisessa ympäristössä. Tai et ei oo mitään menetettävää jos on mukava toista kohtaan. Oonpas nyt niin laidback. Mut joo, toi oli noita hienosäätöjä ja vivahde-eroja kommunikaatiossa, mitkä varmaan iskee sen kipinän omien hampaiden itsenäisen menettämisen oikeuden menettämiseen. Tulipas pitkä lause. Kikkailen. Zap, Imppu, Zap.

Äh. Unohin avaimen takin taskuun ja tasku jäi kotiin. Hiippailin siis pyykkituvan mankelihuoneeseen nukkuakseni kovalla pöydällä muutaman tunnin yöunet. Krapula. James Dean kuolikin jo 24-vuotiaana. Vääryys. Elämä on kaikessa raivostuttavuudessaankin aika hauskaa, mut helppous tois vaihtelua. Suu on sahara, pää puuta. Käynpä tuollanooin.

We are Wheee & Wow, Wow & Wheee with lists to get
lost in mispronounced Hurray.

Eraserhead ja Blue Velvet on varmaan Lynchin parhaimmistoo, täs kohtaa taisin vähän parkua

http://www.youtube.com/watch?v=F-MtlLOPOTQ&search=david%20lynch%20eraserhead

Aina on jäljellä jotain. Vaikka mitä uusia tai tuoreemmalta tuntuvia juttuja mitä tehdä.

Oltiin ton kanssa kattomassa kaatosadetta(nyt se huus innoissaan et se näki yhen salaman). Siis pikkusisko se siellä vaan mua häiritsee ja puhuu välillä portugalia. Ovi kävi, faija tais tulla kotiinsa.

Meinasin kirjottaa tähän editoidun omaelänmänkerran haarukalla viime perjantai - tän viikon keskiviikko. Kohdalle on osunu aika paljon toisiaan puhuttelevia tapahtumia, joista sais tehtyä mitä erilaisempia kertomuksia. Jää nyt toistaseks ainakin tänne laittamatta.

Siinä ois keskeisimpinä hahmoina kaveri, muusa ja veli. Keskiviikkona veli oli ajamassa mua luotaan kotiin, mut mä ehdotin et jos voitais ajaa viel joku kierros. Tuskin puhuttiin koko matkan aikana mitään, kun tuntu ettei tarvinnu ja kuulin ensimmäistä kertaa Editorsin levyn kokonaisuudessaan. Sen sisältö hyväili tilanteen jännitteitä ja kaupungin valojen liikehdintä hyväili sen äänimaisemia. Tajusin että ihmisiin on vaan pakko luottaa. Kuin suoraan elokuvasta.

Ja et mun veli on kyllä tosi sympaattinen, heh heh. Hienoi keskustelui sitä ennen.

Mun masentuneen mielen mestariteoskin on edelleen purkamatta, vaikka suunnittelin jotain muuta. Vaikuttais silti jälleen kerran siltä että kiinnostavimmat asiat tapahtuu kun niihin ei osaa tai ehdi varautua. Varman päälle pelaaminen tai kilpailu on ihan perseestä. Tietyllä tavalla mä rakastan kotini kaaosta ja se saa mut tuntemaan itteni rakastetuks. Kuitenkaan niitä noidankehiä mitkä vaikuttaa jokapäiväseen olemiseen ei tulis ikävä. En voi kutsuu ketään käymään joten pian ois kiva alottaa puhtaalta pöydältä.

Friday I´m in love ?

Ohikiitävä hetki kirjaston robotilla, jatkuu...

Veli, jos joskus eksyt tänne oot mulle tärkeä. Sitä mun ei tartte keksiä tai matkia mistään.

http://www.youtube.com/watch?v=vjxIq9wzavk

http://www.youtube.com/watch?v=tYKMmcny23E&NR