IRC-Galleria

Oho, päivä poissa ja täällähän taas tapahtuu. Aikamoista. Oon stokkalla, Pan's Labyrinth oli loppuunmyyty. Harmi. Kaupunki on täynnä hoilaavia akateemikkoja. Tossa lukee jotain. Jne.

Jaettuja hetkiä.

http://www.youtube.com/watch?v=uH4wkkbsHsk&mode=related&search=

Pikkasen täs on ehtiny kyllästyy kitaramusiikkiin. Ku en oo alun alkaenkaan mikään rokkiuskovainen kuten en myöskään perhe-uskonto-isänmaauskovainen, mut alottelevien skebailijoiden vakkarivalinta "stairway to heaven" on soinu aika tiuhaan viime aikoina. Rentouttavaa. Muuhun kaikkeen nykysiin ihmeellisiin vaiheisiin nojaten eos.

Lällällää läppäri. Toivottavasti saan netin toimimaan ens viikolla, tänään sillä vaan siirtelen.
Kirjastoille kiitos, lainaan teiltä vielä niteitä jahka saan sakot maksettua. Phiis.

Menneen kesän parhaimpia uutisia maailmalta oli se, kuinka James Bluntin "You´re so beautiful" oli herättäny pikkutytön koomasta. Heräämisen mahdollisuus oli lääketieteellisesti ajatellen lähes olematon, mutta sattumalta radiosta tullut tytön lempibiisi sai hänet avaamaan silmänsä. Tossa vaiheessa ei Jamesin varmaankaan enää tarttenu miettiä miks tekee sitä mitä tekee. Maailmanlaajuinen maine järjettömine ansioineen on tohon verrattuna uskoakseni yhdentekevää.

Tulin käymään täällä vanhempien luona, tarkotus ois laittaa omia tiedostoja talteen. Juttelin pikkusiskon kanssa ja se kerto alkaneensa pitää blogia. Syksy taitaa olla inspiroivaa aikaa runoilulle: sekin oli kirjottanu yhen eilen, vaikkei tiedä mitään mun rustailuista tai surffailuista. Tosi hieno. What what.

Upeita myös nää oireilujen jälkeiset olotilat, läpi yön jouduin kärsimään päänsärystä ja paranoiasta. Nyt olo on varsin mairee kun ohimot tuntuu siltä kuin pää ois yhä tyynyssä.

Hengityksensä tiedostaa useimmiten vaan tupakoidessa. Epänormaali huokauksen huomaus. Helpon tuntusta elämistä, vaikka sydänalaa hieman poltteleekin.

Missing, you sung and danced so well. I hope you turn out. I´m still here. Don´t panic and I won´t either. Saw a movie, finding neverland, where boys name was peter. See you there.

But elsewhere too, I hope so. Can´t understand all with my limited vision and my staggering morse code. Show me the way, no forces against you if you take it slow. With care I stare. Watch you go.

Kreikkalaiset tarustot on aika hurjia, luin tosta medusan tarinasta just. Huhhui. Ei kyllä hirveesti jeesannu tähän hedariin. Kaverin kanssa tehty mettäreissu eksyynty kaljotteluks, kun sillä oli jokunen pullo jääkaapis. Parhaat hetket: lähialueen rappioontuneempien tyyppien kanssa pelattu skaba, missä piti saada pallolla roskiksen päällä olevat pullot kumoon. Sitten jossain vaiheessa kuuntelin kaverille polttamaani musaa yksikseni sen luona, se oli kivaa. Muuten oli aika tylsää. Turhaa riitelyä kaverin kanssa mutta sellaseks se välillä tuppaa pakosti menemään. Nyt oon ihmeissäni & ikävissäni. Tietämättömyyttä vai taitamattomuutta? Silti pohjimmiltaan on hyvä että ihmiset tuntevat.

Painostaa tää kirjastoympäristö, liikaa sanoja ja kysymysmerkkejä. Täytyy nyt selvitä ja selvitellä, kyllä se siitä. Luulisin.

Taaemmas saatan kurkata. Ja sinne kurvata missä joku asuu. Luonnossa. Missä kummastelen kumpareita ja kannustan henkeviä. Puilla paljailla kiipeillen, pensaan alla jemmaillen, arvoituksia kuiskaten. Tuntoaistimus. Lemmikkielämien ulkoilutus ja ajan ahneuden unohdus. Vapauden patsaan putous, uusien tuulien uskomus. Liike pihallamme on kuin elokuvakohtausta alusta, kuin valaistu ajatus. Aina ei tarvinne sanoa halaistua sanaa.

Mua voi sitten lyödä täydellä verkollisella meduusoja, jos alan geeneillä brassailla. Ne määrittelee sen miten oon olemassa muttei sitä miks oon elossa. Täysvalmius on sykkeetöntä jos semmosta ylipäätään on. Mutta miksköhän meduusoja on olemassa?