IRC-Galleria

Kirjastosta saa lainata sauvakävelysauvoja :D. Jotenkin tuntuu et mä tarttisin jotain tommosta pitääkseni itteni kasassa. Meinaan koko ajan vajota syöksykierteeseen kun on taipumusta huolestua ja hermoilla. Ei siinä mitään, ne tuo joskus myrskysiä inspiraatiopuuskia mutta silti pitäis välillä osata ottaa niistä etäisyyttä, jotta pystys vaikuttaa niihin asioihin mitkä on joten kuten ulottuvilla. Muutos parempaan on kuitenkin paras tapa kostaa ittelleen.

Katoin "Ladyhawke":n viime yönä. Olipas huono. Lähtökohtasesti hienon romanttinen fantasia oli pilattu tyhmillä vitseillä ja ylitsevuotavalla uskonnollisella paatoksella. Ehkä tost ois tykänny enemmän ala-asteella, olihan siinä pari raakaa taisteluu :P. Ja ihan kivat musat sekä tyylikkäitä kuvasommitteluja. Harmi että sisältö puuttu.

Katoin kans Cherbourgin Sateenvarjot puoliks. Aamukasiin asti valvoneena oli valmiiks aika töttöröö fiilis. Kun seuras leffaa missä kaikki vuorosanat lauletaan alko olemaan jo jossain astraalitasolla. Seuraan sen toisen puolikkaan varmaan tänään.

...harmi et kirjaston koneet on mykkiä. Ilmeisesti toi oma netti ilmaantuukin jo huomenna kun on kiinteistöliittymämahollisuus. Nopeutu aika lailla. Welho on paras tv-kanava, sielt näkee kellon ja se kuvavirtaluuppi on kuin wanha tuttu...

Kohta on helppo. Helppoo sanoo kohta. Mut tää kohta hohtaa. Helppo kattoo mihin se johtaa.

(...mitäköhän mun tarttis tehä...)

(...omaa omakustannetta vois kyl alkaa pikkuhiljaa tekeekin, ois ideoita vaikka mihin...)

(...sarjisfestarit...sarjisfestarit...) (...tuli turvallinen fiilis kun yhen kaverin kanssa ollaan puhuttu varmaan 8 vuotta et pitäis koittaa saada yhteinen lehti tehtyy ennen festareita...) (...siit aletaan puhuu aina alle kuukautta aiemmin, eikä oo vieläkään mitään sen suhteen tapahtunu...)
(...selvä syksyn merkki...)

Mun ei pitäis koskaan pössytellä, oon vaan liian herkkä ja vaikutuksille altis. Ei pysty puhumaan mitään kun pelkää kaiken mahollisen sovellettavissa olevaa potentiaalia. Sit kun erehtyy puhumaan ei pysty pitämään sitä enää missään mittasuhteissa, toisin sanoen puhuu pelkkää paskaa mikä ei kiinnosta ees itteensä mut koittaa silti vakuuttaa ittelleen et se kiinnostaa enemmän kuin mikään, ihan vaan oman huteran itsetunnon ylläpitämiseks. Kun lopulta turtuneella lähimuistillaan saa hahmoteltua mitä joutavaa sitä on höpöttäny, äkisti iskee morkkis ja kahta kauheempi pakokauhu. Se pitää sitten paikata jollain, joko sitä mokailee lisää ja pahimmillaan selittelee sanomisiaan atomin ytimiin asti, tai sitten sitä vaan vetäytyy kuoreensa ja hekottaa kaikelle hirveen syyllisyyden kalvamana.


Tää tuli tossa eilen huomattua. Ikäänkuin sitä ei jo entuudestaan olis tienny paremmin kuin paremmin. Taidan olla ääliö.

Ai sus samperi, kun sitä nyt sittenkin saa netin kotiinsa vast kuukauden pääst, sus saamari. Kuvittelin et se ois vähän samanlainen seikkailu ku kännykkäliittymän hankinta. Noo, tulin käymään yliopistol, ainahan näitä koneita jostain löytyy. Äiti on täällä töissä, se sai just lahjaks ämpärillisen omppuja ja kassillisen (ranskalaisia) perunoita. Tilois on aika raikas fiilis. Opiskelijat ottaa rennosti pehmeillä tuoleilla. Vähäeleisen audion vuoks tuntuu et aika kuluis hitaammin.

...Hmmmm...

Tepastelin tänne lähikirjastoon hölmösti kompastelemaan lukusalin tuoleihin. Huomenna kaiketi netin sais asennettuu, toivottavasti. Tää on aina vähän hätästä tää tämmönen. Oho, wautsi ja kysymysmerkki. Viuh :D

Pakahduttavasti hymyilyttää, ihmiset luulee varmaan et mä nauran niille. Vähäpätöisistä asioista saa irti enemmän kuin ois lupa. Hyppäsin ratikkaan päättäriltä ja oli mukava kattoo kuinka ratikka rakentuu. Ostin hienot eväät, siitäkin hillitön hurmos. Kirjottaminen saa myös mennä raiteiltaan, ei palajojo ahattiaatta. Kiva moi!