IRC-Galleria

Gvafton. En päässy täält vielä mihinkään kun innostuin kuuntelemaan tämmöstä artistia, mitä broidi oli hakenu koneelle. Nimi on niin tavanomainen, että sen saattaa ohittaa ja unohtaa helposti. Ties vaikka sitä ois joku joskus suositellukin, ennymuista. Osu kylkyl mun sapluunaan samantien, silleen ku silloon ku jokin osuu johonkin niinku tositosi rajusti. Visuaalisuuskin näyttäis olevan hienosti hallussa, toi tyyppi jolla on lampunvarjostin päässä sais tulla mun luona käymään ihan koska tahansa.

- http://www.youtube.com/watch?v=4FeyGTmw0I0

- http://www.youtube.com/watch?v=NnRjTKVWzw8&mode=related&search=

- http://www.youtube.com/watch?v=WrH7WKiuwjc&mode=related&search= (kuulostaa tutulta)

- http://www.youtube.com/watch?v=snmllnY7-jI (hehee, kuin suoraan kässäristä)

Tossapa jotain, muutkin mitä löytyy on myös hyvii.

(ysikytluvullakin se on tehny tosi kiinnostavaa musaa, mikä luonnollisesti on aika erilaista- siis kuin kasarilla ja kuten myös)

Hippa! Nyt meen :D

Mä en kyllä koskaan tiiä täysin mitä tehdä. Elän ehkä liikaa aina just tässä hetkessä ilman selkeetä suunnitelmaa. Tavallaan se on monesti näyttäny kannattavan, kun on saanu nähdä miten omaan elämään muotoutuu sisältöä täysin ennakoimatonta reittiä. Tätäkin kirjottaessa on melkeen pelkästään yrityksen ja erehdyksen sekä omien impulssiensa armoilla. Jaa-a, näin vois lopettaa tän kappaleen. Tai ehkä mä vielä lisään, muutan tai dellailen jotain. -Niin mä teinkin, kirjotin kaks kappaletta mukasyvällistä höpöhöpöö joka ei näyttäny kulkevan mihinkään. Stop.

Eli siis sekunti kerrallaan oleilussa on puolensa. Mutta se kyllä kääntyy pahasti itteensä vastaan kun alkaa pelkäämään tai häpeemään, on sitten niiden välissä puristuksissa eikä pysty tekemään mitään haastavampaa tai projektiluontosta. Silloon sitä vasta kaavamainen onkin. Pelkää pettävänsä itselleen asettamansa odotukset niinkuin aiemminkin tai vaihtoehtosesti varjelee itteensä liikaa, koska pelkää tuhoavansa ne asiat mistä on ylpeä.

Näiden kahden välissä oon tasapainotellu viimesen puolvuotta, kun on ollu useampia juttuja minkä suhteen oon tuntenu itteni avuttomaks. Onneks on kokemusta siitä kuinka helpolta tuntuu kun antaa vaan palaa ja sitä tilaa tarvitsis nyt. Rutiini on vaan hankala rikkoa. Kun jokin on ollu jollain tavalla tarpeeks kauan, tuntuu yritys muuttaa se mieleisemmäks väkivaltaselta.

Lempeän tukahduttava arkkivihollinen eli sotkunen hima on jotenkin onnistunu kasvamaan muhun kiinni, jolloin me ollaan ikäänkuin yhtä sen kanssa. Mä tunsin fyysistä kipua ja haikeutta kun aloin purkamaan sitä taas torstaina. Ikäänkuin hautaisin tiettyä mielikuvaa ittestäni, minkä puolesta oon varsinkin tässä kesän aikana joutunu taistelemaan. Löytyy ihmisiä jotka on latistanu mut vaan tyypiks joka viihtyy sekasotkussa ja siinä kaikki. Ehkä se on tavallaan mun parhain kaveri, joka ei vaadi multa mitään ja siks mun on tarvinnu puolustaa sitä kaikkia niitä ihmiskavereita vastaan, jotka vaatii mua luopumaan siitä.

Mut tämmönen mä oon aina. Kotiin ei taas vähään aikaan lentele amppareita, sekin tuntuu surulliselta. Ne oli kuitenkin ainoita vieraita lukonvaihtajien lisäks jotka kävi mun luona kääntymässä. Ykskin pyöri makeesti stögön päällä, vähän niinku se haluis esiintyä mulle. Pari niistä on ollu täysin arvaamattomasti sinkoilevia surisijoita, mikä sekin on tuonu mun elämään äksöniä lasiruudun takana tapahtuvan rinnalle.

Jokatapauksessa suunnitelma on nyt se, että jatkan siitä mikä on lähteny hyvälle alulle. Varmaan heti kun pääsen täältä vanhempien luota pois(ne on turussa kirjamessuilla) käytän ajan hyödyks vaikka tuskaselta tuntuskin. Tässä on kuitenkin kehittyny huiman voimakas halu muuttua. Tuskin maltan oottaa, että pääsen tutustumaan kodin uudistuneisiin ominaispiirteisiin ja pääsen kertoo sille et mä oon rakastunu.

Tänään näky nämä

http://www.youtube.com/watch?v=Ojsb7MAnLmE

http://www.youtube.com/watch?v=rwbFISEeygU&mode=related&search=

:D

Luulis et oon täysin päissäni, mut oon vaan vähän väsyny ja täysin säväytetty. Aijaijai. Oijoijoi.

http://www.youtube.com/watch?v=7CY18yyprcc <3

Huhhuh. En oikeen pyst kir. Meni pää pyörälle. Silti se oli niin erikivaa, etten ees viiti pökrätä. Saatan mennä viel uudemman kerran, jos joku keksii huikata. Tai saatan itekkin kutsuu jonkun, eihän sitä koskaan tiiä. Jonkun jota oikein karsastan.

Sit me oltais molemmat ihan pläm-pläm. Ja zygyzyy. Ehkä humulamaa. Jempsjumps ja kukkuu. Muisk. Oiskos vähän ihanaa. Kyl me kaikkee aina keksittäis. Jotain ihan sekoo.

Hyvii sarjiksii. Mitä, kuka ?+?

http://www.katchor.com/weeklystrips.html

Tykkääntykkään

Sitting close to m- bar door, reading about bardo

Tänne kirjasto kybään siis taas. Sain ilmatteks akun stokkalta, kun kävin kyselemässä. Hee. Mukava käänne, vaik sekin akku hyyty kun kaveri yritti soittaa. Toinen hyvä tsägä kävi ratikassa. Huomasin tarkastajien tulon just viime hetkellä ja pääsin pois ajoissa.

Unirytmi on menny hiljattain sellaseks, että meen nukkumaan suurinpiirtein auringon noustessa. Toisen aamukahvikupillisen aikana se vajoaa jo horisonttiin. Pimeitä päiviä, tuntuu ettei saa mitään tehdyks. Oishan noita syitä aamuvirkkuiluun. Sarjisfestaritkin meni sivu suun siks.
-Töks! ( runo )

Rupesin kattoon Magnoliaa pitkäst aikaa. Se ei oo kyllä mikään täydellinen, varsinkin alku on jotenkin överihektinen. Kamera heiluu ja ihmiset raivoo. Kaikki alleviivaa liikaa sanomisiaan. Tost biisist lähtien se tuntuu jo paremmalta. Siit pitäis kohta jatkaa.

Kävin muuten lukemassa "Wise upin" lyriikat. Mulle se kertsi on aina menny näin:

"It's not going to stop
To you - Wise up"

Tällasta se on välillä, eri ihmiset kuulee samat asiat eri tavalla. Aiheesta on kai joku Suomes tehny kirjankin. Mulle toi laulu tulee menemään noin aina, sama mitä kukaan sanoo.

(Huokaus). Welhon kanssa ongelmia, yhteys ei toimi, joutuu tilaamaan huoltomiehen himaansa piakkoin. Siitäkin sai soitettua vasta nyt, kun kännykkäkin tyssäs täysin samaan aikaan ton turhauttavan nettisäätelyn kanssa, akku paskana. Oli muuten akuankka-raivarit lähellä. Jonotuksessa soi Emperor´s March. Heghee.

Cherbourgin Sateenvarjot loppu vähän kurjasti suhteessa tähän mielentilaan. Kuuntelin sen jälkeen tätä sarkasmin helmee mp3:sena vähän tosissaankin. Bowie on mun kaveri ja miksei Robertkin.

http://www.youtube.com/watch?v=G1crRBbUlcs

Magnolia on mun lemppareita. Tää on kans yks niitä peilibiisejä, oikeestaan tosi optimistinen vaikka soikin mollisti.

http://www.youtube.com/watch?v=86ZOUkSnGk0 <3

Toivottavasti sen huoltomiehen sais mahd. pian, niin ehtii kirjotella enemmänkin. Ei jaksais aina hosuen näppäillä. Viime aikaset jutut on tullu aika suoraan reflekseistä, eikä niitä tarvi sen ihmeemmin purkaa tai pureskella. You know how I feel.