IRC-Galleria

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin, et sä et pety milloinkaan.
Vannon sen. Sä korjasit mut taas.

Vie mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Kuka on se joka minut omistaa.
... Vie mut kotiin.

Miksi se uskoo?
Miksi se toivoo?
Miksi se kärsii, mutta kestää?

Miksi se vain riuhtoo?
Miksei se vain irtoo?
Miksi se kärsii, mutta kestää?

Järjetön rakkaus, pelottavan vahva, puristava voima.

'Aw what's wrong?' Um.. Fuck off and stop pretending to care.

Sä hymyilit mulle viiden metrin päästä. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiini.
Oot se ihminen, joka mua on satuttanu eniten, aiheuttanu mulle pahan olon mitä en pääse karkuun. Silti mä rakastan sua. Hymyillen laskeudun alas jäisestä kiipeilytelineestä. Kun pääsen lumiselle maalle seisomaan, joudun ottamaan tukea kiipeilytelineestä, etten kaatuisi. "Moi, mulla on sulle asiaa", toteat ja hymy haihtuu huuliltani. Menet polvilteen talviseen maahan ja otat taskustasi rasian. Voi ei.. Ei nyt.. Ei.. "Mä rakastan sua... Haluutko olla mun mies?" kysyt toiveikas ilme kasvoillasi. Muutama kyynel vierii silmistäni poskilleni ja siitä kaulahuivilleni. Pian kuuluu aseen laukaus ja tunnen vihlaisevan kivun lähellä sydäntäni. Peräännyn pari askelta, jonka takia kaadun kiipeilytelineen puiseen jalkaan. Yritän haukkoa happea, mutta se ei tuntunut auttavan mitään. Talviset maisemat vain liukuvat silmissäni, kunnes pimeys saa vallan.

Mattyn ympärille leviää lumeen pian verta. Henkeä haukkova poika katsoo suora eteenpäin, ja tuon kroppa kouristelee. "Matty! Matty älä anna periksi! Näätsä mua? SOITTAKAA JOKU AMBULANSSI! Kulta ei hätää. Kaikki kääntyy parhainpäin, mä lupaan", toinen poika sanoo, pitäen kättänsä Mattyyn tulleen haavan takia. Kyyneleitä virtasi toisen pojan silmistä.

"Matty! Matty älä jätä mua!"

"Mutta mä rakastan sua", sanon hiljaa toiselle. Tuo hymähtää ja suo minulle vinon hymyn. Päätä pidempi poika ottaa minua leuasta kiinni ja nostaa kasvoni kohti hänen kasvojaan. "Mä tiedän, mutta sun pitää osata päästää irti", sanoo ja painaa kevyen suudelman huulilleni, päästäen sitten minusta irti ja lähtien kävelemään kohti soratietä.

Kyyneleet virtaavat poskilleni, ja siitä tyynylle. Puren alahuultani ja katselen valkoista seinää. Tahdon pois, nyt. Nousen sängyltä ja menen keittiöön. Otan tummasta vetolaatikosta veitsen ja kävelen sen kanssa kylpyhuoneeseen. Laitan oven lukkoon ja valutan kylpyammeeseen vettä. Kyyneleet virtaavat vieläkin nopeaa tahtia silmistäni. Avaan lääkekkaapin ja otan sieltä tarvittavat lääkkeet. Katson itseäni peilistä. Mikä mussa on vikana? Miksi mä olen tälläinen? Vedän veitsellä syvän haavan vähän ranteen alapuolelle. Kastan siitä tulevaan vereen oikean käden etusormeni ja kirjoitan sillä peiliin; "Olen pahoillani.

Otan vaatteet pois päältäni ja viikkaan ne nätisti lattialle. Harjaan hiukseni ja otan sakset lavuaarilta. Leikkaan itselleni sivusiilin ja katson hymyillen itseäni verisestä peilistä. Kädestäni on valunut veritippoja ilmeisesti koko kylpyhuoneen lattialle. Otan veitsen taas oikeaan käteeni ja viillän sillä syvän viillon rintakehääni. Toisen viillon vedän niin, että se muodostaa rintakehässä olevan viillon kanssa ristin. Sitten vedän vielä kurkkuni kohdalle ohuen ja ei niin syvän viillon.

Päästän irti veitsestä ja se tippuu lattialle. Hymyillen hoiperran verta valuvana kylpyammeelle, joka on juuri täyttynyt vedellä. Sammutan hanan ja menen istumaan kylpyammeeseen, sieltä loiuskuu vettä hieman yli. Hymyillen katson, kuinka veri valuu veteen ja kuinka vesi muuttuu kokoajan punaisemmaksi. Katson viimeisen kerran hymyillen itseäni melkein kokoseinän mittaisesta pelistä, joka oli kylpyammetta vastapäätä. "Kohta mä olen täydellinen", sanon vapisevalla äänellä, hymyn ollessa huulillani.

Otan viimeisen kerran elämässäni happea keuhkot täyteen, ja menen makaamaan pitkin pituuttani kylpyammeeseen. Pidän silmiä auki, ja näen kuinka punainen vesi valtaa kaiken. Puhallan ilmat pois ja katson kuinka kuplat nousevat pintaan. Pidän itseni väkisin kylpyammeen pohjalla, katsellen kokoajan punaisempaa ja punaisempaa vettä edessäni.

Pian otteeni hellittää ja luomeni painuvat melkein kiinni. Viillelty kehoni kohoaa melkein kokonaan pintaan. Nyt, nyt olen kauneimmillani.

Kiitos siitä, että mä vihaan sua.
Kiitos siitä, että saat mut tuntee itteni nii paskaks.
Kiitos siitä, että sä olet noi itteäs täynnä oleva paska.
Kiitos siitä, että jopa sun nimen kuuleminen saa mut ahdistuun.
Kiitos siitä, että mä en voi sietää sua.

Avaa naine hei silmäs niitte lasien takaa. Sä et oo täydellinen, et todellakaan. Mieti vähän ymprilläs olevia ihmisiä ja lopeta toi esittäminen. Oikeesti, mä alan kohta hajoon liitoksistani sun takias. Mut siitähän sä nautit.

Onnea hirveesti loppuelämälles.

Mä toivon että tää on pikku pommi itsetunnolles
Tää on totuuden siemen ja sun suuhus aion sulloo sen
Sun pitää ite elämässä korjaa omat puutokses
Ja pieni breikki muutenki vaa tekis hyvää rungolles
Mä luulin tuntevani sut, mut niin kai moni muukin täällä
Tekojas ei selitellä joten pidä suus kii ämmä
Tuskin tätä haluaisit jos sä itsesi näkisit
Muiden silmistä, sä varmaa itseäski säälisit
Putipuhdas mieles on vaa enää pelkkä tahra
Ihan niinku koko mainees, läpeensä paska
Oot huora, etkä siitä muutu harmi sinänsä
Vaik tosin ei oo syytäkä miks susta tarvis pitääkkä
Äidin pikku prinsessasta kasvo ruma lutka
Välistä sormies sä päästit valuun uras hukkaan