IRC-Galleria

Tänään oli kutsunnat, joka on varmaan puuduttavimpia tilaisuuksia, jossa oon ollu. Eka puhu joku korkea sotajehu, sitten toinen, sitten pappi, jonka jälkeen toinen pappi, koira, naapurinmummo, ja pari veteraania.... Tajutonta propagandaa siitä kuinka SIIISTI juttu armeija on. Olis vaan tehny mieli sanoa, että: "en tee tällä informaatiolla mitään, koska menen sivariin." Mutta ei. Tälläinen ei käy laatuun. Kyllä pitää kaikki jutut kuunnella. Aivot alko sulaa. Mutta siinnä vaiheessa alko vasta mieli repeillee, kun meille näytettiin >10 lyhyt elokuvaa Suomen puolustusvoimien siiiiiiisteydestä. Tankkeja, räjähdyksiä, maastovärejä, isoja aseita, miehisyyttä... SIISTIII! Kaikki näytti ihan joltain leffan trailerilta ja tunnelmaa korosti taustalla soiva villi action-musa, niinko kaikissa sotaleffojen sankarikohtauksissa konsanaan. :D Aluksi niistä jaksoi vääntää vitsiä kavereitten kanssa ja naureskella kaikelle, mutta ilo loppui lyhyeen.

Olin todella onnellinen, ko pääsin ~5h jälkeen pois ja löysin laukusta Maya-suklaapatukan. :) Oli mahtavaa, ko oli satanu paljon lunta ja pysty liukuu jäätä pitkin. n____n Himassa isoäiti oli kuitenkin päättäny siivota mun koko huoneen ja löytää kaikkea jännittävää. En pidä yhtään siitä, että mun huonetta tongitaan. Tulee aina niin ikävä olo. Tulispa iskä nopee takas sieltä jenkeistä. :<