Kesän ensimmäinen sääski(tai mikä ikinä se onkaan helsingin kielellä) pörrää mun korvassa ja mä en saa nukutuksi.Oon jo tottunu huoneen pimeyteen,hassua miten se nyt näyttääkin valoisalta.
Näen kuinka tuo öttiäinen istuu kädelleni ja alkaa imeä ahnaana ranteeni pullottavaa suonta.
Mun ei tee edes mieli läpsäistä sitä.Pikkasen kirvelee mut mä hymyilen,pahaa verta se on vain niinku mummo aina sano.
Pullea sääski lähtee lentoon ja mä tunnen olevani elossa...