Näin painajaista että tuli sota,sitte jotku venäläiset hyökkäs sillai että ne ampu jotain uv-säteitä ja kaikki ruskettu hulluna ja sitte palo karrelle! mää juoksin niitä säteitä karkuun.Sitte me tierettiin kokoajan että kohta tässä kuollaan.Niin jotku meni vaan sinne maahan makaamaan että antaa tulla perkele.Mutta minä ja mun bestis mari päätettiin että mehän ei kuolla tämän sodan aikana,että ku liikutaan kokoajan niin ei meitä ees löyvetä.Plus me jostain kaivettiin venäläiset karvalakit,niin sulauduttiin niiden joukkoon eikä ne ees tajunnu että oltiin niitten vihamiehiä käkäkä.Sitte Hanna Pakarinen tuli vitun harakan näkösenä meijän asuntoautoon ja sano että voinko tulla tänne pötköttämmään ku oon kulkenu jo pitkän tovin.Ja me otettiin se.Sitte me päätettiin hankkia rahhaa ja perustaa kirpputori sinne.Siinä oli rivissä muitaki,varsinki mustalaisia jotka kaupitteli niitten tavaroita.Sitte mää vaan huusin että MITÄ TE TOMMOSIA HYVIÄ vaatteita myytte pois ku oli jottai merkkivaatteita.Sitte yks sano että se on varastanu ne ja loppu.