IRC-Galleria

Nyt siis taas kotona... Eilen tultiin ja luonnollisesti tavarat on vieläkin purkamatta.

Käytiin siis lapissa ja Norjassa semmosella viikon reissulla. Lähettiin tiistaina ja ajettiin Rovanniemelle, missä oltiin yötä hotellissa. Siitä lähettiin sitten Inari-Utsjoki-Nuorgam-Utsjoki-puolimatkaan välillä Utsjoki-Nuorgam. Eli väli Utsjoki-Nuorgam tuli ihan tutuksi... Etittiin siis majapaikkaa, jota ei ennen lähtöö varattu yhellekkään yölle. Nukuttiin sitten sellasessa pienessä, kivassa neljän hengen, yhen huoneen mökissä. Ihan mukava sinänsä, ei mitään ylimääräsiä varusteluja, kun oli kalastajille tarkotettuja.

Sitten lähettiin seuraavana päivänä kiertelemään vähän Norjaa. Tultiin saman päivän puolella takasin, että ei mitään ihmeempiä kerinny tutustua siihen paikkaan. Oon Norjassa ollu aikasemminkin ja harmitti, kun jäi reissu sen verran lyhyeksi, ettei kerinny kunnolla ees kuvailemaan. Siellä on nimittäin ihan kivat maisemat...

Yöks mentiin sitten jo Kittilän kautta Leville, missä tätin avomiehellä on mökki. Kaksoismökki, eli siinä on periaatteessa rakennettu kaks mökkiä seinästään yhteen ja kellarin kautta pääsee kulkemaan niitten väliä puuvajan läpi, mikäli omistaa yleisavaimen. Ne on normaalisti vuokrattavana, mutta ne asuu siellä usein itekkin sillon kun ei ole vuokralaisia. Kun vaan ois varaa, niin ostasin sellasen heti. Hirsimökki, aivan mahtava... Mutta ikävä kyllä, kaikki ei oo pääoman suhteen yhtä onnekkaita...

Ja niin siis siihen puuvajaan palaan vielä... Yks ilta puhuin ajatuksissani puhelimeen samalla, kun olin menossa puuvajan kautta toisesta mökistä toiseen. Oli sitten sen verran kiinnostava puhelinkeskustelu, että unohin, ettei mulla ole sitä yleisavainta. No, ne ovet aukee avaimitta puuvajaan päin, lopputuloksena se, että sillä sekunnilla, kun mä olin astunu puuvajaan sisälle ja vetäny oven kiinni takanani, mä älysin, että ei helvetti, mä oon sitten lukkojen takana. Puhun puhelimeen, josta loppuu kohta akku. Jei... Lopetin sen puhelun aika äkkiä ja soitin tätille, joka nauro ittensä kipeeksi, kun tuli mua sieltä puuvajasta hakemaan. Kyllä Ansku osaa... :)

Mutta siis Levillä oleskeltiin sunnuntaiaamuun saakka. Sitten vaan kaheksisen tuntia autolla kotiin, ruokatauot mukaan luettuna. Kusi vaan oli sen verran reikäpää, että sakot meinattiin saada useemmin kun kerran, paino sanalla MEINATTIIN... Mutta se nyt ei taas ollu mitään uutta. Ainakin kolme kertaa jarrutettiin liikennevalvontakameran eteen sinä aikana kun mä olin hereillä.

Mutta juu...Tuli taas vähäsen pitkä. Siinäpä se kai oli, kuvia on Kuva-arkistossa...

Nyt siis taas Suomen puolella... Levillä oleskelen tällä hetkelä, huomnna kai ollaan täältä johonkin suuntaan menossa. Tiedä sitten, että kotiin vai minne, meillä ei suunnitelmat oo koskaan ollu tota pysyvintä laatua... :)

Kyllä se on mulle täysi mysteeri miten meidän suvulle on sattunu sellanen itsetuhovietti vähän joka haaralle. Ihan uskomaton juttu. Just kun sitä aatteli että jes, nyt alkaa yks olla kuivilla ja yks lähentelee yrityksissään samaa (muista ei puhuta...), että ehkä tämä tästä alkaa valaistua, elämä tässäkn suvussa, niin eikö käy ilmi, että taas yks on kehittäny siitä itelleen ongelman.

Siinä määrin niin, että teki meille oharit niin, että jouduttiin ettimään uutta yöpaikkaa kolmisen tuntia koska herra vain laitto viestin, että ette voikkaan tulla tänne yöksi. Nähtiin sen veljeä, joka taas on siinä mielessä ihan toista maata, ja käytin kahvilla, jolloin asia selvis meillekin. Ja kukas sinne samaan paikkaan kävelee jos ei juuri kyseinen tyyppi, joka teki oharit... Veli kävi asiasta huomauttamassa, niin lähti vaan äkkiä ovesta pihalle... Että kiitos vaan, ***** (nimeä ei ole mitään hyötyä ilmottaa edes täällä...)

Mä ymmärrän toisaalta ihan täysin ne oharit nyt kun tiiän sen syyn, mutta sitä mä en ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmisen pitää pistää ittensä sellaseen tilanteeseen alun alkaenkaan. Eristää ensin ittensä ja sitten kun ei muuta kaveria ole, niin kaivaa se pullo esiin. Kun sen kerran niin läheiseksi ystäväkseen ottaa, niin se ei ihan äkkiä ole siitä lähdössä mihinkään. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että otetaan mutamat ja pidetään kavereitten kanssa vähän tai vähän enemmän hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun se juominen alkaa olla jokapäivästä ja tapahtuu pääasiassa yksinään, niin alkaa olla syytä huoleen, uskokaa mua.

Ja kun luulette, että lapset (omat tai sukulaisten) ei tiedä tai ymmärrä asiaa, niin ette voisi enemmän väärässä olla. Kyllä mä tiesin, mten huonossa kunnossa yks läheinen oli vaikka siitä ei koskaan mulle puhuttu. Jostain kolme-neljävuotiaasta on ensimmäiset hatarat muistot miten pahalta se tuntu, kun tiesi toisella olevan paha olla. Isän ja äidin ilmeet asian tullessa puheeksi kerto eniten... Ja siis meidän ydinperheessähän ei ole koskaan ollu mitään tällasia ongelmia. Niillä on ollu niin monta varottavaa esimerkkiä, että ei varmasti oo koskaan käyny mielessäkään. Toisen hakeminen lumihangesta ihan vaan siksi, ettei toinen jätyisi hengiltä tekee jotain alkoholin nauttimishalulle...

Itse en ole niin tarkka kuin porukat, mutta aina lasken mitä juon vaikka olisi kuinka hauskaa. Kaverit vinoilee tästä aina välillä, ainakin ne, jotka on mut nähnyt kunnolla humalassa, mutta ystävät rakkaat, mulla on syyni...

Näkökanta on sitten ihmeellinen asia. Niin moni asia merkitsee niin montaa asiaa just näkökannan takia. Vastuu. Ja etenkin se, miten ihmiset sen ymmärtää. En usko, että tästä maailmasta löytyy hyvin montaa ihmistä, jotka ymmärtää sen tasan just samalla tavalla.

Valtaosa tunnistaa sen osana kypsyyttä ja aikuisuutta. Vaikka mainittakoon, että aikuisuus on toinen käsite, josta ihmiset ei tunnu pääsevän yksimielisyyteen. Mutta palatakseni siihen vastuuseen. Jos multa kysytään jokaisella on vastuu itsestään ja suurimmaksi osaksi myös siitä mitä itselle tapahtuu. Selittäsin sen niin, että omat virheet pitää tunnistaa ja omistaa siinä mielessä, että muita ei syytetä asioista, jotka on lähtösin itsestään. Toisaalta se on myös sitä, että ajattelee asiat etukäteen niin, että niitä tilanteita ei tule niin paljon.

Tottakai saa tehdä virheitä ja niinhän kaikki väistämättä tekeekin, kukaan ei oo täydellinen. Virheiden käsitteleminen on se mikä tekee ihmisestä vastuullisen. Ja myös se, että jos asia ei tunnu omasta mielestä virheeltä, mutta muut ovat sitä mieltä, täytyy olla selkärankaa pitää oma mielipiteensä. Sanoo muille, että tää on musta oikein ja näin mä sen ajattelen. Ei pelkästään sen muitten omalle puolelle taivuttelun takia vaikka sekin on aina plussaa, mutta siksi, että sillon sä tiedät sen olevan oikein. Jos sä pidät mielipitees ja uskot siihen vielä senkin jälkeen kun kaikki muut on erimieltä, niin sillon sen on oltava oikein, mitä se sit ikinä onkin.

Tähän voisin ajaa omaa mielipidettäni sen verran, että on asioita, jotka on aina väärin, mutta sillä mä vaan todistaisin pitäväni kiinni tästä omasta teoriastani oman mielipiteeni suhteen. Koska sitä se vaan on: Mun mielipide ja mun teoria. Vastuu yleisellä tasolla on just sitä mitä se kullekin omassa päässään tarkottaa. On asioita, joita ei koskaan pystytä yksinkertasesti ja yksiselitteisesti määrittelemään niin, että kaikki sen määritelmän hyväksyisivät ja omaksuisivat.

Asiat riippuu aina näkökannasta. Jos kaksi ihmistä katsoo samaa maisemaa ja heitä pyytää kertomaan mitä he näkevät, toinen keskittyy maahan ja toinen taivaaseen. Näkökanta... Ja se miltä kannalta asioita katsoo riippuu siitä miten on sen opetellut tekemään. Mitä on elämässään nähnyt ja kokenut. Helpon elämän jälkeen on helpompaa ajatella asioita valosalta kannalta kun sellasen elämän, joka on ollu jatkuvaa taistelua.

On toki myös niitä ihmisiä, joilla on ollut niin vaikea elämä, että siitä ei uskois hengissä selviävän, mutta jotka silti onnistuu katsomaan maailmaa ja näkemään hyvää. Vahvoja ihmisiä. Näitä ihmisiä kunnioitan ehkä eniten tässä maailmassa varsinkin sen jälkeen kun olen niin monta lannistettua, elämään kyllästynyttä ja luovuttanutta ihmistä tavannut ja tuntenut. Toisaalta pitää ottaa huomioon myös se, että kaikki jotka näyttää vahvalta ei aina oo vahvoja. Usein ne on ne vahvan näköset, jotka tarvii eniten apua. Ja se on musta surullista. Jokaisessa pitäs olla ainakin sen verran vahvuutta, että pystyy pyytämään apua kun se on tarpeen.

Vaan vahvat selviytyy. Julmaa mutta totta. Siksi pitää auttaa kaveria mäessä.

On se vaan ihmeellistä miten monella tasolla voi ottaa päähän samaan aikaan, kun tietää, että niin moni asia on niin hyvin kun vaan voi olla... Uskomatonta...

Jaahas... Olin tänään tuttuun tapaan Helsingissä... :) Ahistaa aatella, että siitä muutostakin tulee sellanen sotku kuitenki...

No... Pitäs varmaan taas lähtee ruokaa hakemaan, ku kello alkaa olla sen verran, että absi aukee. Tai aukes 6 minuuttia sitte. Juujuu...

Huomenna sitten Helsinkiin... Piti mennä jo viime viikonloppuna, mutta tuli sit este loppuunpalamisen kanssa. Jatkuvaa paikasta paikkaan juoksemista ei jaksa kun tietyn aikaa. Toisaalta ois ollu kiva lähtee sinne heittämään vapaalle, mut sit ois taas tullu se v'tun uniongelma. Aika vaan ei riitä nukkumiseen..

JA!

Katoin tänään ensimmäisen ikinä kokonaisen jakson Oprahia ja halusin kuristaa kokonaisen joukon naisia. Siellä keskusteltiin taas tästä miten naiset ei oikeesti tee näitä päätöksiä vaikkapa vilauttaa Girls Gone Wild- videolla vaikka ne niin luuleekin. Kuulemma yhteiskunta tyrkyttää niille niitä käytösmalleja ja onhan se tottakin. Kyllä yhteiskunnalla on vaikutus, mut se, että tytöt ois niille vaikutteille täysin avuttomia, on täysin naurettavaa.

Siis kyllä mä tiedän, että on tyttöjä (ja naisia) jotka rakentaa maailmankuvaansa sen mukaan mitä ympärillä oleva maailma kaskee olla, mut silti. Jos naisella on aivot se pystyy tekemään omat päätöksensä siitä mitä tekee ja mitä ei. Mut on kasvatettu tekemään tekemään omat päätökset sen mukaan mikä on omasta mielestä oikein, vaikka se sit oliskin vaikka vastoi vanhempienkin tahtoo ja niin mä oon aina tehny.

Musta on naurettavaa sysätä syy siitä, että naiset vilauttelee rintojaan ja vähän muutakin kameralle, jollekin videoiden julkasijoille tai muille vastaaville niin kauan kun kaikki mitä ihmiset tekee on vapaaehtosta. Tähän nyt sitten joku taas nostaa provokaation yhdeksi syyksi, mut ei se oo mikään syy, korkeintaan lieventävä asianhaara. Jos tietää olevansa yllytettävää sorttia, niin niitä tilanteita pitää sit vaan välttää. Jos tuppaa tekemään tyhmiä esimerkiks kännissä, niin ei pidä juoda itteensä pöydän alle. "No v*ttu varmaan lopetan hei juomisen!" No voi voi. Turha sit tulla valittamaan.

Yhteiskunnan vikahan se on jos ite juot ittes känniin ja vilauttelet. "Yhteiskunta asettaa paineta juomiselle" No v*ttuako kuuntelet?!? Multa onnistuu ihan hyvin sanoo ei sillon kun ei huvita vetää itteensä ympäripäihin, minkä senkin oon kyllä tehny välillä. Ero siinä on, että mä kannan siitä vastuuni. Ja se on just mun vastuu, ei kenenkään muun. Pakottaminen on taas eri asia siinä mielessä, että jos vaatteet revitään väkivälloin päältä tai vastaavaa, mut siitä ei oo nyt kysymys. Jokainen päättää ite. Toisille ne valinnat on helpompia kun toisille, mutta so what? elämä ei oo reilua. Ja taas huomautan, että mä en millään lailla tuomitse niitä, jotka niillä videoilla on. Jos sen tekee omana valintana ja ilman draamaa omistaen vastuunsa ja jälkeenpäin ei kaduta, niin mikäs siinä. Tehkää ihmeessä!

Huomauttasin vaan vielä, että kun puhutaan naiskuvan vääristymisestä? JULKINEN naiskuva on vääristynyt. Tikkulaiha ilmapallotissinen nainen on se "yleisesti seksikäs" mutta eihän sitä voi ottaa oletusarvoksi kaikkien naisihanteeksi. Kaunis nainen on tietysti aina kaunis nainen, myös ne tikkulaihat, mut niitä miehiä on kyllä maailmassa sen verran, että sieltä varmasti löytyy myös niitä, jotka tykkää naisen näkösistä naisista. Voin sen teille luvata. Siinä se mun pointti nyt on, että itsetuntoa rakentaessa pitää käyttää omaa päätään, ei juorulehtiä. Kaikkien pitäs tuntee ittensä jollainlailla kauniiksi, enkä nyt puhu vaan naisista. Ja en tosiaan tarkota tällä sitä, että kaikkien pitäs näyttää samalta, hell no.. Kaikkien vaan pitäs tiedostaa omat hyvät ja huonot puolensa ja oppia hyväksymään ne.

Tästä nyt tiivistelmänä se, että Oprahia en katso, koska sen ohjelman mielipiteet pyrkii vahvistamaan naisten(ja feminismin) asemaa tekemällä ensin naisesta uhrin, jotta muita voisi syyttää tapahtuneista "virheistä". Naisilla on itsestään päätösvalta ainakin länsimaissa ja muuallakin asian eteen tehdään töitä. Ei siis oteta askelta taaksepäin uhrin asemaan vaan siksi, että saataisiin sälytettyä syy miesten niskaan. Niitäkin on hyviä ja huonoja ja vaikka tämä yhteiskunta vielä tässä vaiheessa hieman patriarkaalinen onkin, niin kyllä täällä päätösvalta naisten käyttäytymisen suhteen kuuluu naisille, vaikutteita vaan pitää oppia suodattamaan.

Perinteisistä feministeistä en sen takia pidä, että he ajavat naisten oikeuksia ja heitä ei välttämättä haittaa, vaikka nainen lopullisessa asemassa asetettaisiinkin miehen yläpuolelle. Se taas ei enää ole tasa-arvoa vaan siinä pelkästään käännetään asetelma ylösalaisin. Naisen asemaa pitäis kohottaa nykyisestään, mutta ei sillä seurauksella, että miehiä alettas alentaa nykyseen naisen asemaan.

Vastuu kullekin teoistaan.

1. Töihin palautettavat avaimet kannattaa ottaa viimesenä työpäivänä mukaan.

2. Jos on seisomatyössä, niin aamulla kannattaa pukukopilla vaihtaa korkokengät työkenkiin.

3. Jos korjaa vaaleanpunaisia pyjamia, niin vihreä lanka ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto.

4. Ompelukoneeseen kannattaa laittaa öljyä vaan niin paljon kun tarvitsee. Etenkin käsipyörän läheisyyteen, koska liika öljy lentää siitä kuin linkoamalla kun alat ommella.

5. Valmishampurilaisten pussit kannattaa avata saksilla, sillä repimällä pussin, hampurilaise saa lentämään mukavasti ympäri keittiötä.

6. Jos meinaat nukkua ruokatunnilla kannattaa herätä ennen sen loppua.

7. Se menee kahvitauko, ruokatauko, kahvitauko, kotiin. Ei suinkaan kahvitauko, ruokatauko, kotiin.

8. 47cm + 96cm = 143cm, ei suinkaan 133cm. Ja kankaiden kahteen kertaan leikkaaminen ei ole hauskaa.

9. Mikäli meinaa ostaa opiskelijahintaisen junalipun, kannattaa opiskelijakortti ottaa mukaan.

10. Kolmantena yönä KANNATTAA NUKKUA!!!

Vinkkejä siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Aloitetaan alusta...

1. Kun lähdet aamulla töihin, niin kannattaa tarkistaa, että paita on päällä. (Oli mulla takki, onneks töissä on työasut... )

2. On yllättävän helppoa nukahtaa kesken ompelun niin, että heräät siihen, että isket pääsi ompelukoneeseen.

3. Toinen mukava tapa herätä on puolillaan porukkaa olevan kahvion sohvalta omaan kuorsaukseen.
- Taitaa joku olla vähän väsyny...?
- Eeei, ku huvikseen korisen...

4. Korolliset sandaletit on hyvä laittaa jalkaan sen JÄLKEEN kun on ottanu valkeet työsukat pois. (huomasin kyllä toisen kengän kohalla...)

5. Entistä huonommat jutut tuntuu tosi hauskalta

6. Kirjastossa ne kirjat on aakkosjärjestyksessä, eli K tulee ennen R:ää.

7. Kun pussi kyljessä lukee, että italianpataa pitää keittää 15 minuuttia se ei tarkota, että sitä pitäis keittää 25 minuuttia.

8. Kuuman kattilan laittamista tiskipöydälle kannattaa miettiä. Voi nimittäin käydä niin (Siis mullehan tää ei missään nimessä sattunu... :P ) että tiskipöytä ei kestä niin korkeeta kuumuutta ja painuu sentin verran lommolle.

9. Puhelimeen vastataan siitä vihreestä luurista, ei punasesta.

Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Uskokaa mestaria...

Eli valitan taas epäolennaisesta, mut menköön kun on mennäkseen...

Kirjotin jo aikasemmin siitä, että mun aikeet aina ymmärretään väärin. No, nyt taas sain tässä asiassa turpiini. Ja vaikka se ei mun maailmaa kaadakkaan, niin pitää myöntää, että kyllä vituttaa... Oli tosi kiva jutella tyypin kanssa. Naisia en ymmärrä ja miehet ei ymmärrä mua. Tai ymmärtää, mutta väärin... :D

Ja sekin on ihmeellinen asia miten näitten väärinymmärrysten määrä on lähteny jyrkkään kasvuun sen jälkeen kun aloin seurustella. Näillä asioilla on pakko olla joku mystinen yhteys...

Jos vaan tekisin kuten aina ennenki eli kohautan olkapäitä ja unohan koko jutun. Onhan mulla nykyset kaverit, muitten mielenvioilla en ala päätäni enää vaivaamaan. Etenki, kun nykysillä kavereilla tuntuu olevan noita mielenvikoja vaikka muille jakaa, itestäni puhumattakaan... :D