Multa on kysytty jokseenkin liian usein, että oonko mä kapitalisti vai kommunisti. Joka kerta mä vastaan, että tuon kysysmyksen mä kyllä kierrän. Ei siksi, että en asiasta mitään tietäisi, vaan siksi, että en totaalisesti kannata kumpaakaan aatetta, niin sitä on puolituntemattomien kanssa jokseenkin turha alkaa selvitellä, että "tältä kannalta mä kannatan kommunismia ja tolta kannalta kapitalismi on ihan jees..." Jos ihminen kysyy yksinkertasen kysymyksen, niin se yleensä haluaa yksinkertasen vastauksen. Multä voi kysyä minkälaista jäätelöä mä haluan ja vastaus voi sisältää viisikin yhdyslausetta, niin miten mä osaisin summata koko monimutkasen ja joillekin päättämättömän olosen kantani yhteen lauseeseen?
Toinen aspekti tässä kommunisti-kapitalismi-vastakkain asettelussa on se, että kumpikin on nykypäivänä "haukkumasana". Olen jopa kuullut saman ihmisen kutsuvan kahta ihmistä halventavasti samana päivänä. Toinen heistä oli "vitun kapitalisti" ja toinen "saatanan kommari". Kumpiko siis on korrektia olla? Ei kumpikaan. Onko korrektia olla olematta kumpaakaan? Toisaalta silloin ei saa osakseen edellä mainittuja "haukkumasanoja", mutta sitten kyseenalaistetaan ihmisen älykkyys siinä määrin, että kyseinen henkilö ei joko tiedä, ymmärrä tai välitä näiden kahden eroista.
Itse pidän oman monimutkaisen mielipiteeni vaikka se ei välttämättä kovin korrekti olisikaan, saati sitten se tapa, jolla sitä ilmaisen tai jätän ilmaisematta. Ihmismieli on siitä kumma asia, että se yleisesti tahtoo seurata yhteisön yleistä mielipidettä jostain minulle käsittämättömästä syystä. Tämän kommunismi-kapitalismi asian tiimoilta tällainen valtavirtaa seuraava yksilö kuitenkin helposti sekoittaa asiat keskenään huomaamattaan. Tarkoitan tällä nyt sitä, että sama henkilö voi pitää sekä kommunismia että kapitalismia äärimmäisenä pahana koska hänen mielestään kumpikin seisoo hänen ajatusmaailmansa vastakkaisella puolella. Todellisuudessa kuitenkin valtaosa väestöstä elää nykyisin niiden välimaastossa, kuitenkin lähempänä kapitalismia.
Tähän väitteeseen minulle yleensä vastataan, että nykymaailma ei ole välimaastossa, vaan elää täysin kapitalismin ehdoilla. Demokratia ja valtion tukijärjestelmät kuitenkin nojaavat tiettyyn pisteeseen kommunismin ajatukseen. On yhteinen kassa, jonka keräämiseen kaikki ottavat osaa ja siitä jaetaan rahaa yhteisen hyvän nimessä niille, jotka sitä tarvitsevat. Kapitalismia ilmenee kuten ilmenee kommunismiakin, vaikka myönnettäköön, että nykytilanteessa kallistutaan helpommin kapitalismin suuntaan, vaikka sitä kaiken pahan juurena tunnutaan pitävänkin.
On olemassa kirja nimeltä kommunismin rikokset ja se on arviolta 10cm paksu. Tästä ovat kapitalismin puoleen kääntyvät useasti huomautelleet ja naureskelleet. Mutta miettikääpä kuinka paksu olisi kirja nimeltä kapitalismin rikokset. Pelkästään tämän vuosituhannen puolelta saataisiin kokoon sievoinen kirja, saati sitten, jos kaikki rikokset kasattaisiin yksiin kansiin. Kirjasto.
Henkilökohtaisesti en ole absolutisti minkään suhteen. Mikään ei ole minulle mustavalkoista, kuten ei tämäkään. Kommunismin aate on sinänsä erittäin hyvä ja pyrkii ihmisten parhaaseen, mutta suuressa mittakaavassa sen toimeenpano täysin sataprosenttisena kommunismina on lähes mahdoton, ellei täysin mahdoton tehtävä. Kapitalismi taas on ajatukseltaan sellainen, että sen toteuttaminen suuressa mittakaavassa kyllä onnistuu, mutta täydellisen kapitalismin tuloksena maailma olisi todennäköisesti hyvin kylmä.
Tarkkaa jaottelua sen suhteen miltä osin olen kommunisti ja miltä osin kapitalisti, en ala tässä tekemään. En näe siinä juurikaan järkeä, sillä tästä eteenpäin esittäisin vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni. Tähän saakka olen vielä jokseenkin pysynyt yleisen asioiden reunamilla enkä sieltä aio pudota, joten lopetan tähän.