IRC-Galleria

miksi tämä kaikki sattuu niin paljon miksi kaipuu on niin suuri... miksi valuvat kyyneleet eivät lopu mistä se kaikki tulee... on niin paha olla koska kaipuu on niin suuri en vaan ymmärrä miks näin piti käydä että menetän unelmieni naisen vaikka vika taisi olla minussa ja paljon.. ja siitä pyydän anteeksi koska sitä en koskaan tule itelleni antamaan... menetin niin suuren rakkauden elämässäni että voisin vajota mullan alle sen takia... mut tovon että tämä ihminen vielä joku pävä tulee mun viereeni ja ottaa minua kädestä kiinni ja sanoo hei kulta mulla on ollut sinua kova ikävä ja ottaisitko minut takasin... mutta haaveessa on hyvä elää

sydäntäni sattuu kun mietin kuinka kauniin ja ihanan ihmisen menetin elämässäni. öisin kun kun yksin sängyssäni makaan ja taivaalle katson! voin vain kasvosikauniit siellä nähdä ne tuikkivat kuin mailman kauniimmat tähdet! ja katsettani niistä en irti saa. ja kun aamu rupee sarastaa kasvosi häviävät ja kyyneleet alkaa valua pitkin poskea! pyyhin ne tyynyyn jossa on vielä tuoksusi niin hyvä jäljellä. sitä haistelen ja kaipuuni suuri vaan kasvaa! se kasvaa niin suureksi että sitä ei voi sanoiksi pukea! ja lopulta nukahdan! ja kauniita unia susta nään! kunnes herään oven ääneen ja riennän iloisena katsomaan tulitko sinä takaisin. mut tyhjää on! huomasin että naapuri tuli kotiin painun takaisin yksin ja kylmään sänkyyn. kaipaamaan sua kulta.....

niin äkkiä voi rakkaus lakastua.. niin äkkiä sun rakkaasi toisen matkaan lähtee. ja niin äkkiä hän sinut unohtaa! vaikka itse et häntä mielestäsi saa vaan tulet kaipaamaan häntä ja odottamaan joka päivä häneltä yhteyden ottoa ja kuulevasi et saanko tulla käymään olisi asiaa sulle.. mutta niin vaan ei tule koskaa käymää.. vaikka kuinka toivoisit ja rakastaisit toista elämä on tyhjää ja tosi yksinäistä ilman omaa rakasta kultaani

kun yksin nukkumaan meen kyyneleet kastelee mun tyynyn. kylmyys valtaa kehoni ja ikävä raastaa sydäntäni. ei ole ketään ketä lämmittäisi minua. ei ole ketään kenen kainaloon käpertyisin kun kylmä yllättää. ei ole ketään kenet herättisi jos painajaisia nään.. on vaan yksi tyhjä paikka vieressäni ja tuttu tuoksu jäänyt tyynyliinaan.. sitä haistelen ja kyyneleet alkaa valuu pitkin poskea ja ikävä suuri valtaa sydämmeni. tekisi mieli huutaa mutten pysty niin paljon minua sattuu ja ikävä suuri on. ne ihanat hetket menetin jotka joka aamu sain kokea sain antaa joka aamu pusun rakkaani poskelle ja ihailla kuinka rauhallisesti ja kauniisti hän siinä nukkui.. ja öisin hän niin ihanasti hönki niskaani ja se oli ihanaa kun tiesin että kun käännyn niin mailman kauneimmat kasvot siellä nään.. ja niin ihana rauhalliset.. mut nyt ei ole sitä hönkäystä eikä ihanis kasvos. on vaan tyhjä paikka vierelläni johon käperryn öisin itkemään.. tämä on omistettu mailman rakkaimmalle naiselle...

ei kaatosade eikä edes nämä tuhannet kyyneleet huutoneet minusta pois tätä raastavaa ikävää mikä minulla kokoajan on! sua tulen kaipaamaan koko mun yksinäisen elämäni! sen verran rakas olet minulle aina ja nyt

miksi rakkaus on niin pikaista. miksi se ei kestä ikuisuutta! ei ainakaan mulla kestä. elämäni rakkauteni menetin ja sitä tuskaa ei voi sanoilla kuvata. se on niin suuri. häntä rakastin ja tulen aina rakastamaankin. sitä rakkautta ei sammuta mikää minkä sisälläni tunnen. mutta kaipuu suuri tule olemaan ja sitä en sammumaan millään saa. ja en taida halutakkaa.. yksin kun olen niin silloin kaipaan sitä kainaloa niin ihanaa johon sain käpertyä ja olla vaan ja korvat sulkea pahalta mailmalta se oli niin ihanaa. muttä nyt en voi muuta kun yrittää jatkaa vaikka en haluais yksin tätä jatkaa vaan yhdessä hänen kanssaan olisin halunnut tulevaisuutta jatkaa...

tulen kaipaamaan sinua rakkaani ikuisesti