Kun jalat irtoo maasta,
sua hakkaan raamatulla.
Sä et multa karkaa kulta,
siis, vittu tajuutsä salaat tän saatanan lutka.
Jos joku kysyy ruhjeistas se oli tapaturma
Mustelmatkin sattuu mut sanat halvaannuttaa,
sua parjaan samaan aikaan kun saarnaan rakkautta.
Ei tää oo ihan sitä mitä alkuun kuvittelit,
ku piiloutuu papin kaapuun luciferi.
Yhä useammin otan käteen atraimen,
en kätke enää pahuutta vaan käsken karjaisten
jälleen tuomaan asun käärmeennahkaisen,
ja pyyteettömyys on tunnetila järjenvastainen.