On vähän haikee olo. Johtuu siitä kai et ajattelen ens vuotta ja sit kun mietin viel kaks viikkoo taaksepäinki <3 Kauheeta. Ja kuuntelen Juha Tapion Ohikiitävää. Ihan liian kauheeta.
Itkettää. Ens vuonna meillä ei oo enää sitä samaa vanhaa, inhottavan ihanaa luokkaa mikä meillä nyt on ollut viimeset 9 vuotta. Sinänsä jännä. Ei tuu joitain ihmisiä ollenkaa ikävä, joitakuita tulee ihan hirvee ikävä, vaik jotkut on tuntenutki vähemmän aikaa kun ton 9 v. Emt sit. Mut tunnistaaks ne enää kadulla muutaman vuoden päästä. Moikkaaks ne sua. Jutteleeks ne sulle enää samalla lailla ku nytten, vai onks se vaan sellasta "mites sun päivä on mennyt" "ihan hyvin.. mites sun" "ihan hyvin..." "moi meen nyt" "moimoi"- tyylistä?
Toisaalta, mäkin haluaisin lähtee täältä pois. Mielummin Etelä-Suomeen, Hesaan tai Tampereelle. Siit on jo keskusteltu monta kertaa äitin ja isän kanssa - ne ei halua et otan viel 15-vuotiaana vastuun ittestäni täyspäiväisesti. Eikä ne luota varmaan muhun niin paljon et päästäis mua Hesaan soluasuntoon... Tai Tampereelle. Joten hakupaperit on täytetty ja jään - ilkeä tosiasia - tänne mätänemään.
Eniten mun on ehkä ikävä erästä henkilöä. Mut enää 15 päivää. <3 Me nähään sit.
tyttö naapurin, silmin palavin
suureen maailmaan, käytkö vieläkin?