mun nimi on riikka.
mä en ole ikinä pitänyt nimestäni. se olis ollut nätti ulrikana tai henrikana, mut äiti halus siitä nimenomaan riikka-nimen. ajan kanssa siihen tottui, nyt mä käytän mielummin lempinimeä. monessa paikassa mut tunnetaan riksuna ja musta tuntuu kivalta kun ihmiset sanoo mua riksuksi.
mä olen isäni tapaan temperamenttinen. äiti nauroi yks päivä, että isä ei oo varmaan ikinä suuttunut sille kunnolla. mä olen myös äitini tapaan positiivinen ihminen ja katson eteenpäin.
mulla on paljon kavereita ja ystäviä, ja oon siihen tosi tyytyväinen. oon sosiaalinen ihminen, vaikka istunkin paljon tietokoneella - ei ne toisiaan kumoa. mulla ei ole ikinä ollut parasta ystävää, vaan mulla on ollut monta ihanaa ystävää. mä riitelen harvoin kenenkään kanssa, mutta kun aloitetaan, annan tulla kunnolla. todelliset ystävät tietää siitä, että niiden kanssa pystytään sopimaan eikä vaan alennuta toistemme mielipiteisiin ja ajatuksiin. todelliset ystävät tunnistaa siitä että ne hyväksyy sut sellaisena kuin olet.
mä käyn etelä-seinäjoen lukiota. mulla on kaks hamsteria, opiskelen esperantoa ja sain juuri historian itsenäisen kurssin kokeesta ysi plussan. mä olen usein tyytyväinen itseeni mutta olen liian kilpailumielinen ja työnarkomaani. rakastan yksinkertaisuutta ja minimalisuutta mut mun kämppä on kuin kaatopaikka.
käyn koulun jälkeen töissä siivoojana 4H:lla. tykkään siitä hommasta ajoittain, sillä siivouksen jälkeen mulla on hyvä fiilis eikä mikään vituta, enintään väsyttää. ja niiden vanhusten kanssa on erittäin mukava puhua, kun ne jaksaa kuunnella. se on terapeuttista, mutta välillä tuntuu ettei se mahdu aikatauluun ja silloin se tuntuu erittäin rankalta.
mulla ei ole mottoa. mulla ei mene huonosti.
ja mä rakastan elämää ja kirjoittamista, harrastuksiani, ystäviäni, perhettäni, poikaystävääni ja lemmikkejäni.
mulla menee hyvin.