IRC-Galleria

Severus huokaisi syvään selvästi pettyneenä. Mikä kumma oli saanut yrmeän juomamestarin niin pois tolaltaan? Syynä oli hänen rakas punainen villasukkansa. Viime aikoina sukka oli ollut kumman yhteistyöhaluton, se ei suostunut enää edes vilkaisemaan häneen päin. Severus ei voinut ymmärtää mikä oli vialla. Oliko hän tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Hän ei keksinyt mitään kovin raskauttavaa...

Vai olikohan sukka, jota kutsuttakoon tästä lähtien Pasiksi, vieläkin suuttunut siitä kun liemimestari oli siinä bokserikokoelmaansa pestessään vahingossa lorauttanut likavettä tuolille, jossa sukka oli vihellellyt hiljaa hilpeää pientä viisua. Viisu oli muuttunut alavireiseksi ja loppunut pian kokonaan. Severus oli käyttänyt kaiken nokkeluutensa saadakseen Pasin jälleen puhumaan hänelle, mutta pian sukka oli tiputtautunut tuolilta pieneksi, villaiseksi kasaksi ja alkanut tuijottamaan vastakkaista seinää kumman intensiivisesti. Juomamestari oli tullut kateelliseksi - oliko seinä komeampi kuin hän? Severus oli nostanut koukkunenänsä kopeasti pystyyn ja maalannut sydämin koristetun seinänsä kokonaan vihreäksi.

Hän oli kerrassaan neuvoton. Pasi oli ollut syömättä jo monta päivää, ja paine Severuksen kaavun etumuksessa vihjaili, että sukan paasto kävisi pian liian vaikeaksi palaksi kestää, ja että liemimestarin olisi pian lähdettävä vieraisiin huojentamaan oloaan.

"Kulta pieni, kertoisitko mikä sinua vaivaa? Olen sinusta äärettömän huolestunut", Severus yritti turhaan udella. Pasi ei sanonut mitään. Oliko hän tappanut Pasin tulikuumalla vedellä? Hän panikoi ja yritti turhaan ravistella Pasia toimintaan. Sukka lötkötti Severuksen otteessa todellakin - kuin kuollut.

Severuksella oli nyt vaikea tehtävä edessään. Hän voisi joko haudata Pasin kunniallisesti maahan, mutta kaikki saisivat tietää hänen tappaneen sukan ja hän saisi murhasyytteen, tai hän voisi salakuljettaa pasin kaapunsa sisällä Luciuksen kartanoon, jossa sille tehtäisiin kokeita mahdollista henkiin herättämistä varten. Päätös oli vaikea, mutta lopulta Severus päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ei hän ollut valmis luopumaan pasin ah-niin-ihanan tiukasta varresta, joka pisteli hieman hänen ruokkiessaan sitä. Hän kaappasi hormipulveria kouraansa, tunki sukan hätäisesti kaavunhihansa sisään ja hän astui takkaan.

"Malfoyiden kartanoon!" Hän kiljaisi ja katosi vihreään tulenleimahdukseen.

***

"Lucius! Oi, Lucce!"

Lucius nousi sängyltä ja tuijotti poikaansa ankarasti.

"Poika, sinä kutsut minua isäksi! Yksikin 'Lucce' vielä, ja hoitelen sinut niin, ette kävele viikkoon!" Herra Malfoy painotti sanomaansa vakavalla uhkauksella, joka kuitenkin näytti kaikuvan kuin kuuroille korville. Draco hymyili autuaana silkkilakanoiden keskellä ja koukisti etusormeaan kutsuvasti. Lucius ei voinut vastustaa tuon notkean sormen kutsua, vaan painautui vaaleahiuksisen nuorukaisen päälle päättäen antaa Dracolle viikon istuntakiellon, vaikka poika olikin pysynyt hiljaa. Se tosin jäi vain aikomukseksi, kun makuuhuoneen takka välähti vihreänä, ja sylki ulos rasvahiuksisen juomamestarin hätäinen ilme kasvoillaan.

"Öö.." Oli ainoa sana, minkä Severus sai suustaan. Olipas hän tullut pahaan aikaan. Noh, väliäkös tuolla.

"Voin odottaa, että hoidatte isä-poika tuokionne loppuun, ei minulla niin kiire ole", hän vakuutteli nähdessään luciuksen jäänsinisten silmien välähtävän ilkeästi. Herra Malfoy ärähti, ja nousi ylös. Silkkiset vaaleat hiukset heilahtivat pahaenteisesti tämän kävellessä kohti juomamestaria.

"Oliko sinulla jotain asiaakin, vai tulitko vain häiritsemään minun opetustuokiotani? Sinä tiedät varsin hyvin, että minun täytyy opettaa Dracolle edes alkeet sänkypuuhista ennen kuin hän vaihtaa kouluaan Durmstrangiin", Lucius kysyi ja siristi silmiään, "Onko sinulla jotakin housuissasi?"

Severus vilkaisi alaspäin. Sukka oli kietoutunut tiukasti hänen kyrpänsä ympärille aiheuttaen aikamoisen hyvänolon tunteen kärsivälle liemimestarille. Tosiaan, hänen housunsa pönköttivät. Hän ei tiennytkään maagisen matkustamisen sukkien kanssa olevan noin mukavaa. Täytyisi varmaan kokeilla toistekin, hän mietti ja vastasi Luciukselle, sillä tämä näytti olemaan valmis tekemään hänestä eunukin, mikäli selitystä ei pian kuuluisi.

"Aivan.. Aivan niin. Tulisitko vähän tänne syrjemmälle? En tahtoisi tämän kantautuvan muiden korviin", Severus sanoi ja kietoi kätensä Luciuksen olkapäälle. He kävelivät huoneen pimeimpään nurkkaukseen ja Severus selitti kuiskaten koko jutun. Malfoy pudisteli päätään, sukka oli mennyttä, se oli kuollut, eikä sitä voisi saada enää henkiin. Parasta vain, että he polttohautaisivat sen ja viskaisivat tuhkan tuuleen.

"Oi Pasi, voi ei, ei minun pientä Pasiani!" Severus huudahti kimeästi ja alkoi itkemään katkerasti kömpelyyttään nesteiden kanssa. Hän nyyhkytti niin, että kaapu kastui rinnuksilta aivan litimäräksi.

Lucius seisoi vieressä hieman vaivaantuneena, osaamatta auttaa pitkäaikaista rakastajaansa. Mitä hän voisi tehdä helpottaakseen juomamestarin selvästikin vaikeaa oloa? Hänen silmänsä karkasivat yhä vuoteella kuikkivaa Dracoa kohti ja sitten Severuksen suurta erektiota. Kiero hymy ilmestyi kuin itsekseen hänen kasvoilleen. Hän päätti tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Severus. Sinun pitäisi tehdä jotain tuolle kyrvällesi. Draco varmaan auttaa sinua aivan mielellään", Lucius ehdotti ja työnsi itkevän juomamestarin sängylle. Draco hyökkäsi nälkäisesti hyväksikäyttämään toisen voimatonta oloa.

"Isänsä poika", Herra Malfoy mutisi hyväksyvästi. Hänen silmänsä ajautuivat Severuksen hihasta tippuneeseen punaiseen villasukkaan. Hän poimi sen maasta ja käveli sen kanssa komeroon.

Komerosta kuului pienen pieni kuiskaus: "Nyt me voimmekin tutustua paremmin toisiimme. Pasihan sinä olit? Minä olen Lucius.."

Horoskooppi, joka kertoo totuuden~

Olen neitsyt/vaaka.

NEITSYT

Olet johdonmukainen ja inhoat epäjärjestystä. Saatat siivota autoasi kolme vuorokautta putkeen. Pikkutarkkuutesi raivostuttaa muita, joten Neitsyet eivät päädy lainkaan avioon. Olet kylmä ja tunteeton, lisäksi nukahtelet rakastellessasi. Neitsyet ovat mahdottoman hyviä bussikuskeja. Neitsyt on luultavasti kaikista tähtimerkeistä vittumaisin. Ihmeellinen tekopyhä säntillisyys ja patologinen turvallisuuden tunteen hakeminen käyvät joskus niin valtavasti muiden merkkien edustajien hermoille, että tapahtuu ikäviä asioita - Neitsyille. USA:n vankiloissa on paljon sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet vain Neitsyitä. He ovat varsin korkealle arvostettuja vankilan omassa hierarkiassa. Kuolemaan tuomituista vain Neitsyiden kohdalla tuomio pannaan aina täytäntöön välittömästi.

Onnenkapine: Ehjä immenkalvo
Onnennumero: Mikä tahansa luotettava numero
Onnenväri: Mikä tahansa väri, joka ei haalistu vaan pysyy aina samanlaisena
Motto: "Voi olla, mutta todellisuudessa..."
Auto: Seat Cordoba Diesel 2,9l/100 km

VAAKA

Olet hauras lyyrikko ja sinun on vaikea pitää jalat maassa. Jos olet mies, sinulla on hyvin voimakkaita homoseksuaalisia taipumuksia. Onnistut työ- ja raha-asioissa mainiosti. Vaaka-naiset onnistuvat parhaiten prostituutiossa hyvän vaaka-asentonsa vuoksi. Vaa"at kuolevat äkillisiin sukupuolitauteihin. Vaaka on ainoa joka jaksaa katsella omaa takamustaan peilistä vaikka kuinka kauan. Vaaoilla on valitettavan usein varsin hyvät ahterit. Naispuolinen Vaaka ei ole sisäistänyt, että ahteria ei ole suunniteltu vain katsottavaksi. Tästä johtuen Vaa'at eivät ole irtosuhteissa halutuinta riistaa.

Onnenkapine: Peili
Onnennumero: Vain 299,-
Onnenväri: Kevään muotiväri
Motto: "Tää on aivan ihana! Voiko teillä maksaa Visalla?"
Auto: Volvo S80

Osa 3.

Smolander oli murtunut. Elvi oli pettänyt häntä sen taikaliivimiehen kanssa! Miten hän saattoi? Smolkku ei ollut saanut syötyä kolmeen päivään, ja patti oli kasvanut uudestaan hänen otsaansa. Hän oli ollut sen ajan poissa koulussa, väittänyt, että oli kipeä. Ja tottahan se olikin, hänen sydämensä vuosi matemaattisia kaavoja Elvin tähden. Pii r toiseen valui lattialle hänen housunlahjettaan pitkin. Smolkku tunsi tyhmentyvänsä hetki hetkeltä. Tämä ei voinut jatkua!

Hän kiersi levottomana kehää keskellä olohuonettaan, jossa Hinkkanen ja se-se-se i-i-i-idiootti Kalevi olivat tanssineet. Tai noh, ainakin Kalevi oli kovasti yrittänyt, vaikkei Hinkkis ollut vaikuttanut kiinnostuneelta hänen epätoivoisista yrityksistään. Smolkku oli vahingoniloinen, onneksi sentään Hinkkis oli tajunnut jättää sen epägeometrisen mikropiirin, joka sekoili laskuissaan koko matematiikkaneuvoston häpeäksi ja tuotti Smolkulle erikoista häpeää, koska hänen Matikan Henkenä olisi pitänyt pystyä pitämään Kalevi kurissa. Hänen tunteensa olivat siis perin ristiriitaiset. Toisaalta hän halusi auttaa Kalevia laskuissaan, mutta ajatus hänen jakorasiaansa sekaantumisesta sai hänet näkemään punaista kuin härkä, jonka edessä sitä heiluteltiin.

Yhtäkkiä hän pysähtyi. Hän oli keksinyt hienon idean! Heittääkseen Elvin kauas mielestään, hänen tätyisi vain hankkia muuta puuhaa illoikseen. Sitä paitsi hänen lattiansa sortuisi pian, jos hän jatkaisi tätä kehän kiertämistä, siihen oli jo kulunut viiden sentin railo. Smolkku hankasi otsaansa ja rypisti kulmakarvojaan. Hän sopersi ääneen puhuen peililleen, joka roikkui seinällä:

"Kerro, kerro kuvastin, ken on Ruukinkoululla se-se-sexyin?"

Vastaus ei vastannut hänen kuvitelmiaan. Peili nimittäin vastasi:

"Kervis-pervis pojan pesismaila on aika håt! Sun kannattais kokeilla sitä", se lisäsi tietävän kuuloisena. Smolander tuijotti hetken takaisin heijastuvaa omaa kuvaansa.

"Jos sänky on 2,5m leveä.. hotellihuone on... mahtuuko se-se-se.. pyörimään laidasta laitaan... eieiei.. mitenkäs tämä nyt.. tässä täytyy olla.. hieman ovela.." hän nytkäytti päänsä pystyyn ja kysyi:

"Mtäh? Sanoitko jotain? En tainnut kuulla.. Oletpas sinä muuten komea veijari, oikein sievä patti tuossa otsassasi", Smolkku kujersi ja katseli kuinka hänen peilikuvansa ojensi kätensä ja hankasi pattia. Hän tunsi kirvelevän tunteen OMASSA otsassaan. Mitenkäs tä-tämä oli nyt mahdollista? Hän tunsi paniikin riehuvan sisällään tahtoen juosta pois pieni perse pehmeästi hyllyen ja huutaen 'Se tulee, se tulee! Maatikanloppu! Ju-ju-juoskaa!' Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja kysyi peililtä:

"Mitä minun sinun mielestäsi tulisi tehdä Elvin suhteen?"

Peilillä ei ollut selkeää vastausta, se vain raaputteli otsaansa hämmentyneen näköisenä ja vilkuili sivulle. Smolkku seurasi sen katsetta ja huomasi seinässään kiinni olevan lapun, jossa ilmoitettiin yläasteen diskosta. Ratas hänen päässään kääntyi toiseen asentoon, ja kaikki naksahti paikoilleen. Tänä iltana hän menisi diskoon, hankkisi uusia ystäviä ja unohtaisi koko sö-sö-ssöössöttelevän Elvin.

***

Kalevi oli Hinkkasen salatunnelissa tuijottamassa läpi siihen porattua reikää. Ovatpa nämä tirkistysaukot käteviä, Kalevi ajatteli. Hinkkanen oli varhaisessa vaiheessa vakoojan urallaan käyttänyt kuukausia rakentaakseen tunnelit voidakseen suorittaa tehtäviään. Sittemmin hänen uransa oli kehittynyt salamurhaajatasolle, joten hän oli kerran kännissä paljastanut Kaleville tunnelien sisäänkäynnit, ja Kalevin suostutellessa tätä hienovaraisesti pakottamalla kaljaa hevimiehen kurkusta alas, Hinkki oli kiltisti piirtänyt kartan tunneleista Kalevin vessapaperin palaan, jonka tämä oli vetäissyt taskustaan.

Elvi oli näes nyt suihkussa opettajien huoneiden takana, Enska, Kervis ja pesäpallomaila olivat siis käyneet vierailulla, Kalevi tuumi ja katseli himokkaasti Elvin hytkymistä suihkulaulunsa tahdissa. Vähän väliä suihkusta kuului:

"Min vacker rumpa, så så Risto..så! sexig.."

Kalevi tunsi tukehtuvansa. Elvi yhä vain hoki Riston nimeä tyydyttäessään itseään. Eikö hän ollut tarpeeksi hyvä? Oliko Risto parempi? Hän ei voinut uskoa sitä! Kalevi oli - vietettyään ensimmäisen iltansa Elvin kanssa - tehnyt kaikkensa pitääkseen Elvin miehen.. eikun mielenkiinnon taivaissa, muttei voinut olla kuulematta Elvin "Risto, oi Risto sexig!" - hoentaa saadessaan orgasmin. Jälkeenpäin hän oli väittänyt, että oli sanonut "Riisiä, oi riisisilakkaa!"
Kalevi epäili tätä. Hän puristi kätensä nyrkkiin, hän oli vimmoissaan, muttei kyennyt estämään aseensa latautumista. Viimein paine kävi pakottavaksi ja Kalevi jätti Elvin yksin suihkuun suunnistaen vessapaperikarttaansa hyväksi käyttäen Hinkin toimistoon.

***
Hinkkasen toimisto oli yhtä sotkua. Joka puolella oli lojui johtoja, soittimia ja kaljapulloja, joista osa oli rikkoontunut. Hinkillä olisi tänä iltana ensimmäinen keikka sitten teinivuosien! Vaikkakin se oli yläasteen diskossa, hän pääsi viimein toteuttamaan unelmansa; ei hän vakoilusta ollut koskaan edes pitänyt, mutta jollakinhan se mieshuora oli pystyttävä pitämään maksettuna.

Nykyään Hinkki maksoi tälle täyspäiväistä palkkaa siitä hyvästä, että tämä matkustaisi kaikkialle hänen keltaisessa repussaan. Pitkästyttävillä oppitunneilla repun suu auvautui ja mies ojensi kätensä avaten Samin sepaluksen. Vuosien harjoittelun jälkeen Hinkki onnistui salaamaan purkautumisensa oppilailta ja vaikkei pieni mies saanut nieltyä kaikkia Samin lapsia, kaikki luulivat lattialla olevan sotkun olevan Kalevin kuolaa.

Hinkkiksen mietiskelyt keskeytyivät kun Samin itsesuunnittelema pikauloskäynti salakäytävästä sylki ulos höynähtäneen pitkän matematiikan opettajan. Mikä riesa tuostakin oli tullut!

"Vittu sä rikoit mun kaljapullot! Sinne meni 50 centtii!" Hinkki kirkui Kaleville, joka puristi käsi valkoisena piliään ja katsoi anovasti Samia.

"Kuule rakas Hinkki-Pinkkiseni.. Älä viitsi olla vihainen, tiedät etten käyttäisi tuota ovea jos minulla ei olisi suuri hätä!"

"Viimeks tulit kun penikses oli jääny vetskarin väliin ja vittu mun piti leikellä sentti sun munastas et sain sut vapaaks, vitun dorka!" Sami kiljui yhä vihaisempana ja vetäisi jostain mustan paitansa poimuista suuren tikarin.

"Kun tarvitsisin apua.. Elvi.. Ähh.. Voisitko millään laukaista minut?" Kalevi anoi polvillaan Samin edessä.

"No hyi vittu, en!" Hinkki örisi ja veti housunlahkeensa sisäpuolelta sinne piilotetun katanan ja otti taisteluasennon.

"Voin kyllä pätkäistä hepistäs vähä lisää ni sun ei tarvi sit huolehtii siit", Sami ehdotti ja jatkoi: "Tai voin lainata sulle mun pikku-ukkoo. Pikku-Sami, hoi! Herätys!"

"Se on perkele laiska pummi, mut sen on pakko tulla, jos mä kutun sitä", Hinkki selitti Kaleville pienen miehen kaivautuessa alakuloisena ulos keltaisesta repustaan. Pikku-Sami tuijotti Hinkkiä murhaavasti, mutta köpötteli eteenpäin ja tarttui Kalevin erektioon. Hän alkoi liikutella kättään hitaasti edes takaisin. Kahelin hengitys kulki katkonaisesti ja kun pikkumies vaihtoi käden märkään suuhunsa, Kalevi ei voinut olla enää ähkimättä suureen ääneen. Kalevi tunsi neisteidensä purkautuvan pian ja Pikku-Sami valmistautui nielemään ne. Tämä irvisti ja yökkäsi spermat kaaressa roskikseen, jonka Hinkki nosti salamannopeilla salamurhaajan liikkeillään naamansa suojaksi, jonne ukko tähtäsi. Hän näytti ukolle kieltä ja kirkui voitonriemuisena. Kun Kalevi näytti olevan tyydytetty ja pikkumies oli ryöminyt takaisin reppuun kuorsaamaan, Sami virnisti.

"Läheks tänä iltana diskoon? Tai siis et tuuks mun kaa hanipeipe", Hinkki kysyi flirttailevasti ja sai toivomansa vastauksen. Nyt hänen ei tarvitsisi etsiä basistiä bändiinsä, hän ajatteli ja hihitteli jälleen. Olihan hihittely sentään eräs hänen rakkaimmista harrastuksistaan.


___

paska ol mut ei jaksa. VIRHEITÄ EI JAKSA KORJAAAAAA~

Valitse kuukausi jolloin synnyit:

Tammikuu- Söin
Helmikuu- Löin
Maaliskuu- Nussin
Huhtikuu- Katsoin
Toukokuu- Runkkasin
Kesäkuu- Vedin turpaan
Heinäkuu- Nauratin
Elokuu- Puukotin
Syyskuu- Ammuin
Lokakuu- Rakastelin
Marraskuu- Haukuin
Joulukuu- Pidin kädessäni

Valitse päivä jolloin synnyit:

1. Huoraa
2. Poika/tyttöystävääsi
3. Naista jolla on HIV
4. Seksikästä tyttöä
5. Joulupukkia
6. Playboy-pupua
7. Naimisissa olevaa äitiä
8. Koppakuoriaista
9. Äitiäsi
10. Pääsiäispupua
11. Jalkapallo pelaajaa
12. Pirua
13. Aasialaista
14. Opettajaani
15. Kiveä
16. Elvistä
17. Pornotähteä
18. Puhelinta
19. Tietokonettani
20. Sinun taloa
21. Äitiä
22. Lammasta
23. Pappia
24. Siihteeriä
25. Mr.Oikeaa
26. Transua
27. Terotinta
28. Sinun kuumaa siskoa
29. George Bush:ia
30. CD-levyä
31. Tulostinta

Nimesi kolmas kirjain:

A- koska tykkään suklaasta
B- koska minulla oli tylsää
C- koska housuni olivat liian tiukat
D- koska hedelmä tykkää kärpäsestä
E- koska sydämeni on liian pieni
F- koska en saanut yhtään lahjaa jouluna
G- koska tykkään kananmunista
H- koska huomenna on maailmanloppu
I- koska viilsin ranteeni auki
J- koska minulla ei ole tyttö/poikaystävää
K- koska pidän jalkapallosta
L- koska olin pilvessä
M- koska olin sekaisin
N- koska äitini käski
O- koska olen homoseksuaali
P- koskan olen yksinäinen
Q- koska vanhempani riitelevät paljon
R- koska minua panettaa
S- koska haluan tehdä itsemurhan
T- koska inhoan koulua
U- koska minulla on tarve masturboida
V- koska tykkään juhlia
W- koska se kutsuu minua
X- koska tykkään tummista
Y- koska tykkään uida
Z- koska olin humalassa
Ã…- koska minun vasen kives on suurempi kuin toinen
Ä- koska vasen rintani on suurempi kuin toinen
Ö- koska minulla oli sormi anuksessa

Osa 2.

Kervinen käveli ulos terveydenhoitajan vastaanotolta riiputtaen kaulaansa alakuloisena. Hänen päässään oli reikä! Pelottaisiko se viattomat, koskemattomat ja sitäkin maukkaammat koulupojat hänen luotaan? Eikö hän saisi enää tiukkaa anusreikää? Hän mieluummin kuolisi! Terveydenhoitaja Kuppanen ei kuitenkaan antanut hänelle paljoa toivoa.

"Aivotoimintasi saattaa myöskin hieman muuttua, puukko meni näes läpi oikean aivolohkosi", hän kertoi ja yritti työntää kaikin voimin tylsänä seinään tuijottavaa ja roskiksen päällä runkkaavaa Kervistä ulos huoneesta. Viimein se oli onnistunut ja nyt Kervis-parka vaelteli koulun käytävillä raiskaten mielivaltaisesti eteensä osuvia oppilaita. Oli käynyt ilmi, että verinen reikä Kerviksen päässä todella aiheutti kirkuvia reaktioita, mutta Kervinen päätti sen olevan seksikästä ja puristeli ja kaivoi reikää toivoen sen vuotavan lisää veristä visvaa. Kervisen hiukset saivat uuden lookin - verenpunainen!

Silloin tällöin Kervis tunsi menettävänsä itsensä hallinnan - vasen puoli, jalat ja kädet, tempoilivat mikä mihinkin suuntaan - ja se pelotti häntä. Reikä myös vaikutti hänen mieleensä, kun hän oli nähnyt ruokalan jäteruokapöntöstä esiin työntyvät Kalevin stringit, hän oli syöksynyt heti paikalla hipeltämään niitä.

Kervinen niiskaisi ja laahusti lukion ulko-ovelle. Hän oli juuri astumaisillaan ulos, kun hän näki mustissa kommandovarusteissa seinillä imukupeilla kiipeilevän Hinkkasen. Hänellä oli selässään infrapunalla varustettu kivääri, ja päässään koko pään peittävä kypärä. Kervinen alkoi hihittää, vaikka hänen olisi kuulunut olla vihainen.

"Sshh!!" Hinkki suhahti. Kervinen ulvoi selälläään; hän oli huomannut Hinkin povitaskusta roikkuvan poninhännän.

"Siis vittu nyt hiljaa!" Hinkkanen menetti hermonsa ja vinkui kuin kärpäsen kurkkuunsa saaneena. Hän kiskaisi dramaattisella eleellä kypäränsä pois paljastaen järkyttävän polkkatukkansa. Se vaiensi Kervisen harvinaisen tehokkaasti. Hinkkis piilotti virneensä; tämä tehosi aina! Kukaan ei ollut vielä tottunut tähän eriskummalliseen näkyyn, ja Hinkki käytti sitä röyhkeästi hyväkseen.

Kervinen laski hitaasti kymmeneen ja ryntäsi läpi lukion ovien. Viimein hän oli ulkona! Hinkki oli niin... pelottava! Mutta miksi Hinkkanen, laiska, kaljaa itseensä imevä hevari, joka aina moshasi humalassa ja oksenteli krapulaisena oppilaiden reppuihin, kiipeili nyt selvästikin voimaa vaativassa hommassa seinillä? Kervinen ei jaksanut ajatella enää mitään. Hän poimi maasta puukepin ja alkoi tökkiä päässä olevaa reikäänsä. Hän tunsi olonsa heti paremmaksi! Kervis läksi lihaksiaan uudella tarmolla pullistellen Patikseen koulupoikia iskemään.

***

"Joku on tulossa, piiloon yhdessä poninhännän hulmahduksessa!" Hinkkis ajatteli kyyneleen tirahtaessa hänen poskelleen. "Siis polkkatukan", hän korjasi itselleen surullisena. Hänen olisi totuttava kaljuuteen, oppivathan ihmiset elämään pahmpienkin asioiden kanssa. Hän avasi mustan, luotiliivillä varustetun kommandotakkinsa vetoketjua ja veti poninhäntänsä taskustaan. Hän hipelteli sitä, ja roikkui vaarallisen näköisesti yhdessä jalassa olevasta imukupistaan seinällä. Se oli niin kaunis! Sen silkkisyys.. Sen seksikkyys.. Kaikki poissa, vain yhden impulsiivisen ajatuksen takia!

"Perkele!" Sami kiljahti ja hakkasi päätään seinään tukahduttaakseen äkillisen psyykkisen pahoinvoinnin fyysiseen kipuun. Se tosin oli vaikeaa, kun hän oli ottanut Smolkusta mallia ja varustautunut kypärällä. Hinkkis kirkaisi turhautuneesti ja päätti hevihuutonsa voimin selviytyä tehtävästään. Hän oli sentään jo lvl 12 kommando! Tehtävä ei olisi mitään hänelle!

Hinkkiksen tehtävän oli varastaa rehtori Enskan toimistosta Falkin takavarikoidut glitterbikinit, ja palauttaa ne omistajalleen. Luonnollisesti eteentulevat viholliset olisi tuhottava: oppilas = 50 exp, opettaja = 100 exp ja rehtori = 200 exp. Hinkkis oli tippua seinältä, kun huomasi toimistoonsa hitain askelin laahustavan Pennasen.

'Pennanen lvl 5!' Hinkkanen ajatteli verenhimoisena ja hamuili elementaalikivellä varustettua infrapunakivääriään. Hän nosti aseen ja tähtäsi:

"Kyyllä.. Kyllä vain! Kohde lukittu, AMMU!" Hinkkis kirkui komentoja itselleen.

Kuului vaimea tömähdys, kun Seija kaatui verisenä kasana maahan. Hän hajosi pian kimaltelevaksi kasaksi valoa ja haihtui pois. Hän tiputti rahapussinsa maahan.

"Jajjajjajjauuuuhh!" Hinkkis kirkui falsetissa ja ajatteli, ettei vuosien jänistenmehtuu ollut mennyt hukkaan. Hän poimi saaliinsa maasta ja tunki sen povitaskuun ex-hiustensa seuraksi. 100 experienceä hankittu! Enää hänen tarvitsisi listiä yksi oppilas ja hän olisi lvl 13 HINKKANEN!

Hinkkis palasi tajuihinsa voitonhuumastaan nähdessään Enskan poistuvan toimistostaan glitterolkain housun sepaluksen välistä näkyen. Hän kirosi hartaasti ja lähti jäljittämään häntä; hänen oli saatava bikinit ennen kuin Enska poistuisi koululta! Muuten tehtävä epäonnistuisi! Onneksi Hinkkis oli hyvä jäljittäjä. Hän seurasi vaivattomasti kaatuneuden pulpettien osoittamaa reittiä käyttäen hyväkseen myös epämääräistä, keltaista vanaa, joka kiemurteli lattialla. Vuosien eränkävijätaidot auttoivat häntä ennakoimaan, minne saalis oli menossa. Pohjois-ovelle!

Hyvä kommando oli aina näkymätön, joten Hinkkanenkin juoksi varpaillaan yrittäen olla päästelemättä hevihuutojaan. Juoksun jännityksessä hänen sormensa olivat kuin itsestään lukkiutuneet hevisormimerkkiasentoon, ja hänen teki niin mieli kirkua kuin helvetin tulissa! Hinkkis pinnisteli, mutta musiikkiluokasta käytävään kantautuva taidokas rumpujen mätkintä katkaisi kamelin selän. Hän pysähtyi kuin seinään ja alkoi fiilistelemään antaumuksellä. Hän kirkui raikuvasti, moshasi surkuhupaisan lyhyillä hiuksillaan ja näytteli sormiaan.

'Vieläkun ois kaljaa', Hinkkis pohti syvällisesti, 'niin kaikki olisi täydellistä'.

Hetki meni kuitenkin ohi hänen tajutessaan, että hänen palkkionsa - 1000 exp ja 100 kultarahaa - olivat parhaillaan kävelemässä läpi Pohjois-oven.

"Aaaarrrghh!" Sami karjui, sieppasi aseensa ja ampui kuin hidastetussa Max Payne pelissä: sivulle hypäten ja ampuen minkä kerkesi. Helpotuksekseen hän näki Enskan kaatuvan ja haihtuvan ilmaan. 200 expeetä! Hinkkis tunsi exp:n virtaavan läpi kehonsa; hän sai juuri level upin! Valkea, metrinlevyinen valosäde lankesi hänen ylleen peittäen hänet hetkeksi näkyvistä.

"Leveli 13 Hinkkanen, PERKELE!" Sami kiljui ja aloitti taas naurettavan moshaamisensa.

Uteliaat oppilaat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen pällistelemään. Mistä vitusta he tänne tulivat?!? Vittu! Hinkkis tunki kypärän päähänsä, juoksi bikinien luo ja rynni läpi oppilasjoukon. Ehkä he eivät tunnistaneet häntä. Se oli kuitenkin turha toivo, oppilaat huutelivat hänen nimeään naureskellen minne ikinä hän juoksikin.

'Tästä mestari Falk ei tule pitämään'. hän ajatteli ja ampui eteensä hypännyttä Kervistä päähän.

"AAAA!! Mu-mu-mun päässä on TOINEN reikä, nyt mä kuolen VARMASTI!!" Kervinen suorastaan itki ja tunki kummatkin etusormensa reikiin estääkseen aivojensa lattialle valumisen. Hinkkis virnisti, oppisipa tuokin perverssi pysymään poissa lettinsä menettäneen hevisedän edestä! Oppilasmassa pysähtyi omaa show'taan pitävän Kervisen kohdalle sallien Samin paon pimeyteen. Falk olisi nyt tyytyväinen, bikinit tulisivat palautetuiksi! Hän hihitteli tyttömäisesti ja kääntyi kulmasta vasemmalle.


________


EI JAKSA, EI OSAA *evo*

Aamulla heräsin perkeleen väsyneenä, hyvä että koululle kompuroimaan. Kuten yleensäkin, möllötin passiivisena paikallani ihrojeni hyllyessä bussin töyssyjen tahtiin. Kuin ihmeen kaupalla en ollut kuollut siihen vatkaukseen, ja pääsin sen kummemmitta vaikeuksitta lukiolle. Jotenkin ihmeellisesti siellä oli tunnin etuajassa.. Miten ihmeessä pystyin kuluttamaan aikani? Helppo nakki. Nörtti kun olen, kukaan ei noteeraa jos käyttää konetta turhan tiuhaan tahtiin. Tuntikin vilahtaa ohi kuin läski hodariukko, jolta meinaa housut tippua. Jotenkin kuitenkin sain ajan kulumaan ja lähdettiin etsimään bussi nro. kutosta.

Siellä itse paikan päällä kukaan ei olu kuullutkaan mistään linjuri kuutosesta, kuski vaan pyöritteli hikistä päätään, kunnes joku nerokas mummeli päätti mikä oli kuutonen ja mikä seiska. Istahdin Jennin kanssa melkein etummaiseen penkkiin, joka tarkoittaa tietysti sitä toista. Veera ja Suvi pölöttivät takanamme kun yritin karistaa viimesetkin unenrippeet. Siellä sitten varmaan kuorsasin suu auki, ainakin herätessäni tajusin miten hölmösti pidin suutani auki. Noloako? Sellaista sattuu.

Bussi ajoi Tahko Spa:n pihaan, ja heti alkoi hirmu rynniminen sisälle maksamaan keiluusta. Piti tietysti päästä hamstraamaan parhaat keilapallit. Veeran diplomatialla Suvi joutui maksumieheksi selittelemään kassalla jotain. Ilmeisesti se "jotain" meni ihan hyvin, saatiin reunarata! Riemua tosin hillitsi se, että vieressä oli ikkuna, jonka takaa turhan innokkaat räkänokat tirkistelivät meidän mahtavia suorituksiamme.

Itse "keilahalli" oli kuin kreetalainen super market. Kämänen. Kuusi rataa, pinkkejä muovipenkkejä ja liian painavia palloja. Aikaa oli vain tunti, joten ei kerennyt edes kunnolla säheltää. Minun keilaamistaidoillani pallo seurusteli kourun kanssa aika useasti ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun taas Suvi ja Veera pitivät yllä privatetaistelua voitosta. Strike! Strike! Jopa me vähän "huonommat" saimme pari kertaa striken, mutta mitäs me titaaneille mahdoimme? Takkiin tuli. Huvitti kylläkin, pitkän ja lyhyen matikan opet viereisellä radalla.. Smolkku hipelteli ihan täpinöissään pinkkejä keilapallojaan ja raapi otsaansa ennen koristaneen patin kohtaa, jossa oli nykyisin arpi. Joskus hän innostui hiipimään kuin aave pahaa-aavistamattomien oppilaiden taakse ja ottamaan kuvan erottamalla kamerallaan.

Tunti kului aivan liian nopeasti, eikä ollut oikeastaan muuta tekemistä kuin lähteä talsimaan kohti Aholansaarta. Nerokkaita ihmisiä kun olemme, ei edes osattu sinne! Piti kysyä kassamummolta, joka kyllä osasi neuvoa.. Näitä porukan älykkäämpiä. Käppäiltiin sitten siinä kuravellitietä pitkin pari kilsaa, ohitettiin matikanopettajaparimme (he etenivät hitaammin kuin se hikinen hodarimies! Ei se kamera noin tärkeä saisi olla..) ja pystyssä pysyminen vaihtui jo vaikeemmalle tasolle - jäätie alkoi.

Kävelimme siinä lumotun arktisten haltioiden metsän ohi näkemättä kuitenkaan vilaustakaan heistä. Päättelimme nerokkaasti heidän taistelevan jääkääpiöiden yhdyskunnan kanssa. Kääpiöt kun olivat ovelia pirulaisia, he luikertelivat jään ja veden väliin muodostuneessa 20 sentin raossa. Havaitsimme paikoitellen avantoja, joista kääpiöt olivat putkahdelleet jään pinnalle. Heidän valtakuntansa kun sijaitsi järven pohjaan kaivetuissa tunneleissa..

Neljän kilometrin liukastelun jälkeen, puolen pepsi max pullon ja turhanpäiväisen hikoilun jälkeen onnistuimme rantautumaan Aholansaareen. Siinä sitä jo onnesta soikeana odotti ruokailua kodalla. Turhaan. Ei mitään luksusta: mandariinejä, banaaneja, ruisleipää ja makkaraa. Pillimehut loppui hitto justiinsa ennen meitä. Däämn.

Kodalle kävelles satuin vilkaisemaan eteenpäin, kappas, kaksi mummoa tulossa vastaan pipot korville vedettyinä. Meinasin ohittaa mumetsut mahdollisimman kaukaa, mutta se oli vaikeaa kun tie oli niin kapea. Meidän kohdallamme toinen mummo avasi suunsa ja kysyi hymy perseessä ja limaisella äänellään:

"Olikos lämmintä?" *wirn*

Mutisimme jotain vastaukseksi ja havaitsin mummojen olevan koulumme opettajia. Erittäin epätavallinen parivaljakko, Hinkkanen ja Pillukka, melkein käsi kädessä kävelemässä. Siis yöhh.. Pillukka voisi olla Hinkkiksen isoäiti ja silti.. Ihan värisytti kun katsahdin heidän jälkeensä. Paras unohtaa koko juttu, jos se vaan onnistuu...

Kodalla söin ruisleivän ja sain todistaa opettajien petollisuutta. Kamerahullut matikanopettajat kun pääsivät viimein paikan päälle. Heti oli Kalevi valittamassa suureen ääneen miten hänen lonkkansa meni jotenkin ihmeellisesti kipeäksi ja nyt oli saatava autokyyti pois! Ei yhtään törkeätä, eijjei! Siinä sitten piti alistua ja luistella takaisin jäätä pitkin. Ihan loppumetreillä Jenni iloitsi siitä miten hyvin on pysynyt pystyssä ja kas vain! Heti lensi persiilleen! Sitä kun ei koskaan pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen.. Noh, ehkä joskus opimme.

Jano pääsi yllättämään, ja tahkolle päästyämme huomasimme kyltin 'Spar'. 'Mitenkäs kerpeleessä sitä tuonne pääsis?' Siinä sitten menimme takaovesta sisään ja hissillä hotellin alakertaan. Pian jo olimmekin syvällä tahkon uumenissa. Se pyörrytti mukavasti, ja taas sitä meinasi väkisin takaovesta sisään mennä. Onneksi Jenni tajusi, että väärälle ovelle sitä taas oltiin käppästy. Parit motoristit siinä katsoi meitä kuin paiholasta karanneita, valmistautuen toimimaan mikäli kävisimme turhan vilkkaiksi.

Sparista ostimme juomista, aaaawwh. Miksi puolentoista litran pullo kokista maksaa saman verran kuin puolen litran?

Ihan kuin päivässä ei olisi ollut tarpeeksi kävelyä jo muutenkin, käveltiin Tahko Spa:n pihaan. Sieltä löysimme jääkääpiöiden kidnappaaman Ninan, joka nautti juuri suurta juhla-ateriaa. Aurinko paistoi ihanasti, mutta hetken lepuuttelun jälkeen sitä jo mentiin sisälle etsimään paikkaa jossa istua. Eihän sitä katkenneilla jaloilla minnekään liikuta!

Siinä sitä vielä tajusi Jennin kameran olemassa olon, ja siitäkös se riemu syntyi. Kuvia tuli otettua ehkä liian monta, ja meinasin jo huudahtaa kokkia poseeraamaan. Viime hetkessä tulin järkiini ja otinkin vain salakuvan hänen selkämyksestään. Nauratti niin, että vatsalihakset kasvoivat varmaan puolella. Suvi ja Veerakin olivat selvityneet pois saaresta, ja vaikka kuinka yritimme saada heitä tulemaan tykömme, he pääsivät jotakin kieroa teleporttiloitsua käyttämällä pakoon meitä hulluja paparazzeja.

Enää oli jäljellä matka pois Tahkolta. Päänsäryssä ja sokerihumalaisessa tilassa nauru raikui. Koko matkan ajan kuuntelimme Suvin ja Veeran arvuutteluleikkiä... Noh, mikäpä siinä, hauskaa tuntu olevan! Koululle kun pääsi niin sitä melkein heti joutuikin hyppäämäään toiseen linjuriin, että pääsis kotiakkin. Väsytti...


**

semmosta. minnuu väsyttää vielkii :B

Älä lue. Henkilöt eivät ole kokonaan omaa käsialaani, jotkut tietävät, jotkut ei :DD Noh, enivei.

Pääasiallisesti...

Risto/Elvi
Kalevi/Sami

Pitää yrittää tunkee mukaan vielä...

Heikki/koulupojat

Tähän tuli laitettua ny joitain noita insidejuttuja, kuten luokkamme rikkinäinen pulpetti, Smolanderin kuulo-ongelmat, matikan henki ja jne. Elkee kuiteskaa antako sen häiritä :D


Osa 1.

Elvi käveli jurona ympäri luokkaa sössötellen ärtyneesti suomenruotsiaan, josta kukaan ei koskaan mitään tajunnut. Elvillä oli ollut huono viikko; hänen niskansa oli jumissa ja se teki hänet aggressiiviseksi. Nytkin hän ihan huvikseen potki eturivin tyhjästä pulpetista kannen irti ja oli sitten niin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Hillitäkseen vihamielisyyttään hän oli käynyt säännöllisesti hieroja Napa Korun vastaanotolla hierottamassa pahaa oloaan pois. Nuorella miehellä oli niin hellät kädet... Hän hätkähti ajatuksistaan ja karjahti:

"Tyst nu!"

Jotkut oppilaista säikähtivät ja sulkivat suunsa, mutta suurin osa ei tajunnut tästä lausahduksesta mitään. He jatkoivat pälpätystään ja tuskin vilkaisivat opettajaa. Elvi ei voinut enää kestää sitä vaan lopetti tunnin hurjat KAKSI minuuttia ennen aikojaan ja ryntäsi niin nopeasti kuin pystyi ulos luokasta, ja palasi pian hakemaan pienen, elintärkeän opettajien korin. Sitten hän köpötti masentuneena ulos.

Hän itki vuolaita kyyneliä, kun yhtäkkiä törmäsi itsekseen puhuvaan Ristoon, joka yleisemmin tunnettiin Smolkkuna.

"Mtäh?" Smolkku kiljahti Elvi päällään liikehtien.

"Anteeksi rakas Risto, se oli vahinko", Elvi niiskutti ja hieroi räkäistä naamaansa Smolkun rintaan.

Smolkku ei saanut sanaa suustaan, hän vain ähki kiihottuneena kun Elvin roikkuvat rinnat ja haiseva eritys saivat hänen housunsa pönköttämään. Tilanne oli nolo - mitä Smolkku nyt tekisi? Hän kiepsautti Elvin salamannopeasti alleen, käyttäen suuuuuren Matikan Hengen taitojaan. Sitten hän nousi ylös, juoksi vessaan ja palasi viiden minuutin kuluttua otsa kiillellen ja raskaasti hengittäen.

Elvi ei tajunnut mitä juuri oli tapahtunut, hän oli liian masentunut ymmärtääkseen enää yhtään mitään.

"Ähh.. niin Elvi.. Tulisitko luokseni vaikka te-te-te-te-te-te-teelle... ta-ta-tai jotain.. Voit kertoa minulle kaikki murheesi!" hän kiljahti, kun Elvi meinasi lähteä kotiin.

He kävelivät Riston asuntoon ja ohittivat pari epämääräistä toisiinsakietoutunutta tyyppiä, jotka paljastuivat lähemmän tutkiskelun jälkeen Hinkki-Samiksi ja Kaleviksi. Samilla oli yllään musta verkkopaita, korkeakorkoiset, mustat saappaat ja kireät nahkahousut. Hänen hiuksensa liehuivat auki kuin shampoomainoksessa. Kalevi yritti epätoivoisesti kiinnittää Hinkin huomiota hyppelehtien alasti pili kädessään, kun Hinkkis kirkui hevin tahdissa hevisormimerkkiä näytellen.

Elvi ja Smolkku katselivat tätä näytöstä monttu auki ja hiippailivat olohuoneen ohi keittiöön miettimättä kertaakaan miksi Hinkki ja Kalevi olivat Smolkun asunnossa.

"Istuudu, pyydän", Smolkku pyysi Elviltä. Elvi katseli penkkiä epäluuloisesti - siitä puuttui yksi jalka ja oli suoranainen ihme, että se pysyi kasassa.

Smolander lorautti vihreää juomaa Elvin kuppiin ja katseli häntä. Elvi istuutui nopeasti alas - eikä penkki edes sortunut! Hätäisesti hän selitti ongelmansa Ristolle. Tämä kuunteli hiljaa kuin tatti ja sanoi sitten:

"Mitä?"

Kuuliaisesti Elvi toisti koko tarinan.

"Anteeksi, en tainnut kuulla mitä sanoit, tuo örinä olohuoneesta sotkee kuulokojeeni mikropiirien säteilyt", Smolkku sanoi hämmentyneesti keskellä otsaansa olevaa pattia rapsutellen. Hän sääti hieman kuulokojettaan ja jatkoi:

"Kertoisitko vielä kerran", hän pyysi lannistuneella äänellä.

Elvi meinasi jo karjahtaa ruotsalaishomon aksentillaan, "Tyst nu!", kuten oli luokassaankin tehnyt, mutta itseasiassa hän piti Hinkkasen hevikirkunasta. Se oli jotenkin niin... miehekästä ja samalla niin seksikästä. Elvi tunsi ruskeiden mummoalushousujensa kastuvan ja hän tunsi pakonomaista tarvetta hinkata jalkojaan toisiaan vasten.

Smolkku tuijotti sanattomana Elvin miltei huomaamatonta liikehdintää - Elvihän vain tärisytti pöytää niin, että kupit pomppivat mielipuolisina ylös alas. Ei tuollaista voinut mies rauhallisena katsoa! Hän huomasi Elvin liikkuvan rytmikkäästi rumpusoolon ja Hinkin huutojen tahtiin. Jokin alkoi taas pahaenteisesti nousta hänen vanhoissa farkuissaan. Voi ei! Mutta Elvi oli niin kiihottava...

Elvi alkoi taianomaisesti liikkua kohti Samia ja tämän ympärillä tanssivaa Kalevia, joka kerjäsi yhä huomiota. Hinkkanen ei edes huomannut häntä huutaessaan ekstaasissa ja työntäessään porkkanaa anukseensa. Pian Elvikin liittyi Kalevin joukkoon tanssimaan Hinkin ympärille. Smolander katsoi kiihkoissaan ähkiviä kollegoitaan ja vilkasi pystyssä törröttävää sepaluksesta ulos tunkeutuvaa pikku veikkoaan, jonka hän oli nimennyt Roopeksi. Risto ja Roope, se oli joskus teininä ollut hänen tavaramerkkinsä. Nyt Roope kuitenkin tuntui seuraavan Elviä magneetin tavoin paikasta toiseen. 'Voihan virtapiiri', Risto ajatteli Roopen vetäessä hänetkin tanssilattialle.

He kaikki pyörähtelivät piirissä Hinkin ympärillä, vaikkakin Smolkku hyppeli välillä vasten Elviä.

"Niin Elvi...ääh.. Kertoisitko vielä asiasi?" Smolander anoi.

Elvi ei kuunnellut, vaan kiskoi Kalevia Riston makuuhuoneen puolelle. Smolkku oli vihainen, mustasukkaisuus kalvoi häntä kuin tuhat makkarasta taistelevaa koiraa, ja hän tarttui Hinkkasen hiuksista kiinni. Hinkki älähti ja kirkui:

"Mitäää-ää-ää sä siinä riehuuuuuuuuuuuuut? Jaujjauj!"

Risto ei piitannut Samin vastaanänkyröinnistä, vaan kiskoi tämän hernelihaksillaan kohti makuuhuonettaan. Talossa oli vain yksi sänky, ja se sänky oli hänen! Elvihän ei pettäisi häntä jonkun..jonkun li-likaisen pitkän matematiikan opettajan kanssa, olivathan lyhen matikan opettajat paljon paremman näköisiä! Eikö niin?

Smolkku käveli huojuen, sillä vastaan täysillä hevimiehen voimillaan laittava Hinkkis oli kova vastus. Joskus he rysähtivät vasten seinää Hinkin heilauttaessaan hiuksiaan laajassa kaaressa. Smolkku sai silti säilytettyä otteensa tämän hiuksista. Sami huusi välillä 'Perkele!' tai 'saatana!' , kun Smolander sai kiskottua hevaria eteenpäin. Tämä varmaan johtui siitä, että Hinkkanen piti jääräpäisesti sormiaan heviasennossa, ja taisteli vain hiuksiaan apuna käyttäen. Lopulta Hinkki väsyi ja käveli kiltisti Smolkun perässä mutisten jotain itsekseen.

Makuuhuoneen ovella Smolkku yhtäkkiä pysähtyi, ja Hinkkis törmäsi häneen kaatuen samalla taaksepäin. Smolander kaatui tietenkin hänen päälleen.

"Vittuuuuuuuu..!" Hinkki kirkaisi ja jatkoi:

"Väisty päältäni sinä mato, tai kirveeni saa maistaa luopion verrrrtasi! Tulkaa veljet ja sisaret, kunnia on oleva meidääääääääänn!"

Smolkku tuijotti Hinkkiä pää hieman kallellaan. Hän naputti sormellaan kuulovehjettään ja kysyi sitten onnettomana:

"Mitä sinä sanoit? Kirkumisesi rikkoo aina kuulokojeeni mikropiirit!"

"En mitää, kuulostaa vaa siltä, että muijas ja mun Kalevi on päässy hommiin", Hinkki huomautti kirkumatta kertaakaan tällä kertaa. Makkarin puolelta kuuluvat äänet sekoittivat totaalisesti Smolkun naiivin pään, ja hän kiskaisi Hinkin ylös.

"Ja mehän menemme ny-ny-ny-ny-ny-nyt ja nä-näytämme heille ku-ku-kuinka se todella tehdään!" Smolander uhosi kuuntelematta Hinkin vastaväitteitä.

Hinkki oli asiasta toista mieltä. Hän vetäisi hiuksistaan, salaisesta kätköstään pienen tikarin ja uhkasi matalalla äänellä:

"Pysähdy, tai leikkaan lettini! Perkele!"

Uhkaus oli vakava. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Sami Hinkkasta lyhythiuksisena. Tullessaan kouluun ensimmäiselle luokalle, oli hänellä jo ollut ruskea, olkapäiden yli ulottuva letti. Hän oli ollut perus reipas, angstaava, itseäänviiltelevä seitsenvuotias kovis. Smolkku muisti kuinka oli katsellut häntä nurkan takaa. Hinkkiksellä oli ollut päällään Black Sabbath paita, ja Smolkku muisti kuinka oli kussut housuunsa tämän uuden pojan nähdessään.

Hän tunsi jotain lorahtavan housuihinsa. 'Voihan virtapiiri! Älä-älä-älä nyt hana ala vuotamaan!' Smolander ajatteli. Eihän Hinkkis enää ole niin pelottava, eihän?

Vilkaisu Hinkkaseen osoitti toista; tämä näytti murhamieheltä mustissa vaatteissaan ja ilman taistelussa pois lentäneitä lasejaan, joiden alta paljastuivat pistävät, siniset silmät. 'Omg apua!' Smolkku panikoi ajatuksissaan, mutta tuijotti yhä puukkoa hiuksillaan pitävää Samia. Smolkku ei ollut muistanutkaan, että Hinkillä oli ollut noin ilkeännäköiset silmät.. Toisaalta niitä korosti vihaisesti kurtistuneet kulmakarvat ja heviasentoon jumittuneiden sormien kahden pystyssä sojottavan sormen väliin tungettu puukko.

Smolanderin vanhojen farkkujen etumus kastui. Se oli hänestä epämiellyttävää, mutta hän ei voinut päästää Hinkin hiuksista irti - Hinkkanen ei ollut ainoa, jonka sormet olivat jumittuneet.

"Eikö sana kuulu vai eikö se tehoaaa-aaaah!? Vittuvittu!" Hinkkis kirkaisi falsettiäänellään.

Hinkki leikkasi hiuksensa kuin hidastetussa elokuvassa hieman leuan alapuolelta. Smolkun käsiin jäi tuppo epämääräistä hevimiehen karvaa. 'Olisikohan se miten arvokasta', Smolkku pohti ja tunki tupon taskuunsa. Hinkkanen tuijotti ilmeettömänä eteenpäin. Smolkun taskuun katosi juuri puoli metriä Hinkin entistä elämää.

"Iiiiiääääärrrggh öööööröröröööööö!" Sami kirkui ja viskasi puukkonsa turhautuneena vastakkaiseen seinään.

Se upposi kahvaa myöten seinään ja lävisti seinän takana salakuunnelleen Kervisen. Heikki hätääntyi ja alkoi huutaa möreästi rintaansa takoen:

"Mun päässä on reikä! Mä kuolen, enkä kerennyt edes raiskata sitä uutta oppilasta! Iiiiiiiiiii!"

Smolkun ja Hinkin siinä tuijottaessa Kalevi pyyhälsi ulos Smolkun makkarista pelkkä nahkaliivi yllään, hän ei ollut suostunut luopumaan siitä edes toimituksensa ajaksi. Elvi makasi raukeana Riston kapealla, yksipaikkaisella vuoteella.

"Pois tieltä, taikaliivini auttaa aina!" Kalevi huusi ja vetäisi sen yltään. Hän kietoi sen Kervisen pään ympäri. Hetken oli täysin hiljaista. Pian liivin alta kuuluva korina paljasti muille, että Heikki oli yhä hengissä. Tukehtumisen äänet olivat niin tuttuja heille kaikille..

"Näittekö, se toimii! Hahhah hah hahhaa!" Kalevin mielipuolinen nauru kaikui heidän ympärillään. Silmät paistoivat päässä kuin hullun Frankensteinin professorin! Kervinen nousi ylös ja mulkoili Kalevia vihaisena.

"Tästä me tulemme vielä keskustelemaan", raiskaajan maineeseen ansaitusti kohonnut Kervinen uhosi hiljaa. Kalevi kalpeni ja juoksi perse hyllyen makuuhuoneeseen pukemaan ylleen salaperäisesti kadonneita vaatteitaan. Hinkkanen jäi yksin itkemään olohuoneeseen, kunnes Smolkku tarjosi katkennutta hiustupsua takasin ja ehdotti hiuspidennyksien hankkimista.

"Tai saahan tuosta hyvän peruukinkin", hän sanoi ja päätti mennä suihkuun. Kyllä hän vielä Elvin saisi.






(* opettajien salatut suhteet)

Semmosta paskoo tänää. ja virheitähän ei jaksa korjata :D

Severus keitti jotain suuressa keskuspadassaan. Mitä se oli, kaikki tahtoivat tietää. Mutta Severus vahti pataansa kuin kanaemo tipujaan, eikä antanut kenenkään edes katsoa sitä. Kuinka limaisesta liemimestarista oli yhtäkkiä tullut näin kyylätty? Miksi kaikki tahtoivat tietää hänen patansa salaisuuden? Vastaus oli yksinkertainen. Joku oli löytänyt kaksi jästiä hoipertelemassa Tylyahon reunamilla hokien nimeä Severus yhtenäisenä mantrana.

Yhtäjaksoinen "Severusseveruseveruseverusseveruuuuus.." saisi tyhmemmänkin päätymään tulokseen, että muistinsa menettäneillä raukkaparoilla on jotakin tekemistä juomamestarin kanssa. Severus murahti jokaiselle, joka häneltä asiaa kysyi, että omapa on asiani, lällislää. Hän ei tietenkään tajunnut (sosiaaliset kyvyt ZERO), että moinen vastaus vain pahentaisi asiaa. Itse rehtori lyllersi Potter taluttajanaan kyselemään asiasta. Severus vastasi jokaiseen Dumbledoren esittämään kysymykseen:

"Emt."

Lopulta professori Dumbledore kyllästyi severuksen hokemiseen, ja toi pölkkypäiset jästit Severuksen asuntoon. Se kirvoitti juomamestarista kiljahduksen, jonka ansiosta jokainen varmasti juoksisi hänen asuntonsa oven ulkopuollle salakuuntelemaan salaista keskustelua, jota "ei-koskaan-käytäisi". Kun jästit huomasivat Severuksen, heidän ääntelynsä muuttui kiimaisten hirvien kutsuhuudoilta kuulostaviksi ähkinnäksi ja murinaksi, joka aiheutti lievää nauruhysteriaa oven takana salakuuntelevien oppilaiden joukossa. Juomamestari oli kuin ei olisi kuullutkaan, mutta se oli vaikeaa kun kummassakin hihassa roikkui lemmenkipeä jästi.

"Voldemortin pitsisen myssyn tähden, lopettakaa!" Severus karjaisi, ja kas kummaa, se loppui.

Kuului kliksahtava ääni, ja jästien silmät alkoivat loistaa punaista valoa. Heidän suunsa avautuivat ja hienoinen savuhöytyvä purkautui ilmoille. Heidän kurkustaan kuuluva ääntely oli jo hieman selkeämpää, juomamestari tiesi nyt, mitä jästit olivat. Se "severusseverus"-mölinäkin oli ollut vain epätoivoista kutsua hänelle. Piru periköön Voldemortin ja hänen uudenaikasten viestintävälineidensä! Miksi hän ei voinut vain tyytyä tavallisiin pöllöposteihin? Ja miten hitossa hän pääsisi eroon puolesta linnan asukkaista herättämättä sen kummempaa huomiota kuullakseen herransa käskyt?

Jästit alkoivat jo puhua:

"sdfliuee yee tzoor'tt bnoi? vmoeit wpii fiiels giutam", ja se sai Severuksen huokaisemaan helpotuksesta. Voldemort oli kuin olikin muistanut ottaa lääkkeensä! Hän oli muistanut käyttää salakieltä, jonka vain hän ja hänen kuolonsyöjänsä tunsivat. Toisin kuin viime kerralla.. Sitä liemimestari ei edes halunnut ajatella, se miellyttävä pikku kohtaaminen lumotun lohikäärme-viestinviejän kanssa oli päättyä siihen, että Severuksesta olisi tehty grilli-Severusta.

Nyt hänen täytyi vain harhauttaa Dumbledore huoneesta, jotta voisi ottaa yhteyttä patansa kautta herraansa.

"Ahhahah-hahah-hahaa! Olipas tämä hauskaa", Severus nauroi tekonaurua, "pilailla nyt vanhan kunnon liemien opettajan kustannuksella! Onpas joillain nimeltä mainitsemattomilla oppilailla ollut hauskaa.." hän jatkoi ja kyräili Potteria yrittäen saada tämän näyttämään syylliseltä. Se onnistuikin ja Potter kiljaisi:

"En se minä ollut!" erittäin epäuskottavan kuuloisesti. Rehtori mulkaisi rillipäätä synkästi ja manasi: "Voi hyvän ja paisuneen perseeni tähden..."

"Potter! Kuulustelu! Huoneessani! Nyt!" Dumbledore kiljahteli kuin perseeseen ammuttu marjakarhu. Hän nappasi Potteria korvanlehdestä kiinni viis välittämättä hienoisesta "au.. aijjjaiijjaijiajiaaaiiih"- litaniasta. Olipas ilta ollut runsas litanioitten suhteen, Severus mietti.
Rehtori avasi oven ja hautautui samassa oppilasmassan alle. Hän rääkyi heitä nousemaan, mutta se ei onnistunut, sillä he olivat tarttuneet hänen parrassaan roikkuviin toffeeklimekseihin. Juomamestarilta paloi hermot ja hän loitsi:

"Siirtyös kasa oppilamus", ja siirsi heidät kaikki Dumbledoren kansliaan. Sielläpä muhisivat.

Severis palasi jästien tykö ja kopautti taikasauvallaanheitä päähän. Kuuliaisesti he toistivat sanomansa "sdfliuee yee tzoor'tt bnoi? vmoeit wpii fiiels giutam". Heetkinen. Mitäs tämä tarkoittikaan. Viimeisestä Voldemortin kontaktista oli jo aikaa. Alku kuului näin:

"Hei Severus. Söin vähän huonosti ja nyt turvottaa.
Voisitko mitenkään tuoda minulle jotain terveysvaikutteista sukkamehua?
Mielellään porkkanalla maustettuna? Olet niiiiin mahtava liemien keittelyssä <3<3<3"

Se jatkui:

"Arvaas mitä, olin tänään vammaisten mm-juoksukisoissa! Voitko kuvitella,sijoituin ensimmäiseksi!!11 Tosin minun täytyi kampittaa eräs polvillaan juokseva vame ja kirota pari epämääräistä käsillä itseään eteenpäin vetävää neekeriä, mutta minä tein sen! Koska olen niin hyvä, haluan, että sinä järjestät minulle bileet, jossa tyrät rytkyy jytisten! Siitä tulee hubaa! Soittelehan minulle, t: Voldemort, herrasi."

Severus huiskautti sauvaansa kohti epämääräistä ja synkkää pataansa, ja jästit hujahtivat sinne vihreän mönjän sekaan. Hetkessä he jo upposivat sinne. He havahtuivat ja huutelivat:

"Äläälä! Äläälä!"

Mutta severus oli säälimättömällä tuulella, ja koska hänen täytyi saada yhteys Voldemortiin padan kautta, jästien oli häivyttävä näköyhteyden tieltä. He plumpsahtivat jonnekkin, Severusta se ei voinut kiinnostaa pätkääkään.

"E.V.V.K", hän mutisi ja kirahti, "H.V.V.H!" eli Ei Vois Vähempää Kiinnostaa, Haistakaa Vittu Vitun Homot!

Jästien häivyttyä juomamestari heilautti sauvaansa ensin myötäpäivään, viisi kertaa, sitten vastapäivään, kuusi kertaa. Kuin taiottuna - se olikin taikaa! - pataan heijastui Voldemortin käärmemäinen profiili. Hän oli peilailemassa itseään kietoutuneena silkkiseen tanssijaismekkoon; se oli punainen. Hän keikisteli peilin edessä ja katseli pakaroitaan.

"Hmm.. ei paha, ei paha.." hän mutisi ja hätkähti kun huomasi Severuksen ottaneen yhteyttä, "Vähän yksityisyyttä, kiiiiitos!"

"Anteeksi herrani, tahdoin vain sanoa, että voisin pitää pikku bileet sunnuntaina. Miltäs kuulostaa?"

"Ei pienet, Suuret! Aivan liian hapokasta! Olen juuri voittanut Vammaisten Vamekarnevaalijuoksumaratoonin 2007, ja sinä sanot, että PIENET juhlat! EI, ei ja EI!" Voldemort korotti ääntään.

Hän huohotti joutuessaan pitämään noin pitkän puheen ja hapuili kädellään happiautomaattia. Hän painoi naamarin kasvoilleen ja hengitti syvään. Pian hän selvisi jo sen verran, että pystyi sanomaan yhden sanan:

"E-ei!"

Severus huokaisi. Hyvä on pidetään sitten Suuret Bileet. Hänen mielessään risteili jo monia ajatuksia juhlahuoneen sisustuksesta - boxereita seinillä.. aah. Tästä voisi sittenkin kehteytyä jotakin ainutkertaista.

"Hyvä on herrani, tahtosi toteutukoon. Järjestän suuret bileet ja lähetän kutsukortit jokaiselle kuolonsyöjäkermaan kuuluvalle kuolonsyöjälle ja heidän perheilleen. Lupaan myöskin pitää tanssiaiset, tiedän, että pidät niistä."

Voldemort hihitti, ja räpsytteli viehkosti ripsiään. Severus oli katkaisemaisillaan yhteyden kun kuuli heikon flirttailevan äänen:

"Ja Severus.. Olethan sitten kavaljeerini? Ja muista sitten sukkamehuni! Ja..."

"Tottakai herrani, tottakai. Kokeilkaa te vain eri mekkoja, tuokin punainen silkkipitsiunelma pukee teitä erittäin hyvin! Suljen nyt yhteyden, nähdään sitten bailuissa!"

Liemi lirahti kun Severus katkaisi yhteyden kiirehtien. Voldemort söpistelytuulella. Aijaij. Ei sitä valmiiksi hullukaan kestäisi kauaa. Vielä hetkeä ennen sulkemista hän kuuli kammottavan hihityksen 'hihih-hihi-hehahaa-höhööö' takaansa. Hän sulki silmänsä ja mietti tulevaa sunnuntaita. Se tulisi olemaan katastrofi.

On pimeää, ja tuuli puhaltaa hiukset kasvoilleni. Tähdet tuikkivat taivaalla saaden silmäni kyyneltymään. Ne ovat niin kauniita ja vapaita, niillä ei ole maallisia murheita pärjätä elämässä, ne vain ovat, melkein ikuisia. 'Voisinpa minäkin elää vapaasti, ilman pakollisia velvoitteita', ajattelen.

Joka päivä herään ennen kukonlaulua, herätän laiskat mieheni napakalla huudolla ja jos ei muu auta, potkulla persauksiin. Lähetän heidät linnan muureille vartioimaan, vaikka he nurisevatkin tämän olevan Rauhan Aikaa. Lopetan mutinat heti alkuunsa ja lähetän vastarannan kiisket virkistävälle lenkille linnan ympäri - täysissä varusteissa. Tarkastan, että miehet ottavat vartiopaikkansa ja alkavat tarkkailla ympäristöään. En salli minkäänlaista laiskottelua. Kerrankin löysin osan heistä pelaamassa niin rentoutuneena, etteivät he edes kuulleet minun tulevan taakseen. Kun he viimein huomasivat minut, he hätkähtivät säikähtäneinä, sillä he tiesivät mitä tuleman piti.

Vaikka olenkin miesteni keskuudessa pidetty, se ei johdu siitä, että olisin lepsu. Päinvastoin, olen kaikkea muuta. Kuninkaallisen perheen suojeleminen on päätehtäväni. Tehtävä, jonka katkeran kalkin olin jo kerran juonut. Kolme parasta miestäni, kuolleet ja epäonnistuneet. Prinssi Eiar, kuollut. Syytän itseäni. Miksi en kaksinkertaistanut vartiota, kun tiesin linnaan tulleen lähettilään saattueineen? Miksi en itse ollut sinä yönä vartioimassa prinssini ovea? Minun olisi kuulunut kuolla puolustaen prinssiäni, mutta kohtalolla on pitkät kourat, jos näin voimme sanoa.

Olin sinä iltana ollut tarkastamassa kaupungin itäpuolta, sillä minulle oli raportoitu siellä kukkivasta rikollisuudesta, juuri alkunsa saaneesta. Viski Veikkonen ja Kynsi-Mack olivat perustaneet Varkaiden killan, ja värväsivät yksinäisiä pitkäkyntisiä riveihinsä, aikoen puhdistaa Tyodan rikkaat rikkauksistaan. Tietysti juuri sinä iltana sain päähäni lähteä rikollisten perään, ja prinssini kuoli. En edes saanut heitä kiinni, joten matkani oli yhtä tyhjän kanssa.

Kun palasin takaisin linnaan, löysin kuolevan Eiarin lattialta makaamasta, kuoleman kietoessa tummaa kaapuaan hänen ylleen. Hän kuoli syliini, enkä voinut estää kyyneleiden tulvahtamista silmiini. Pakotin kuitenkin itseni ryhdistäytymään, en voinut olla heikko, minun täytyi selvittää salaliitto, joka prinssiäni oli kohdannut. Minun täytyi olla esimerkkinä rykmentilleni, kannustaa heitä parempaan työhön. Sisimmässäni tunsin olevani syyllinen tähän. Kun näin kuningattaren itkevän poikansa ruumiin yllä, tuntui kuin minunkin kylkeeni olisi isketty kylmää terästä. Olin pettänyt heidät kaikki, en ollut kyennyt pitämään heitä turvassa. Prinssini oli surmattu omaan huoneeseensa!

Lähdin huoneesta niin pian kuin oli säädyllisesti mahdollista kaksinkertaistaen muiden kuninkaallisen huoneen jäsenten vartiot. Lähetin partioita kuulustelemaan ja etsimään epäiltyjä. Vapisin kävellessäni linnan suurten ovien läpi, ulos vapauteen, siunattuun pimeyteen, joka peitti kyyneleeni.

Kyyneleet valuvat nyt vapaasti kasvoillani, tuijottaessani taivasta, tuota miljoonien kimmeltävien jalokivien verkostoa. Karjahdan tuskasta ja itseinhosta ja painun polvilleni ruohikkoon. Itken katkerasti. Miksi maailma on näin julma? Itkuni yltyy ja alan vapista.

"Voi kapteeni Farrael, nouskaa ylös!" kuulen äänen takaani.

Tällä kertaa se olen minä, joka on yllätetty, eivätkä mieheni. Nyt tiedän miltä se tuntuu. Nousen hitaasti jaloilleni, enkä yritä peitellä kyyneleitäni. Kuningattareni katselee minua myötätuntoisena, ja kiroan hiljaa mielessäni. Olihan menetys kuningattarelle paljon suurempi, miksi siis kuvittelen kärsiväni enemmän? Pyyhin kyyneleeni hänen ojentamaansa silkkiseen nenäliinaan, jota koristavat kirjaimet "E.E", eli Ertha Ea'Marradon. Ojennan liinan takaisin sanaakaan sanomatta, osaamatta ilmaista tunteitani. Seistyäni tovin paikallani uskallan jälleen kääntää katseeni tähtiin. Tunnen kosteuden kerääntyvän silmäkulmiini, ja pyyhkäisen kädelläni silmiäni. Kuningattareni tarttuu käteeni ja estää sen.

"Anna surusi tyyntyä, itke tuskasi pois", hän kuiskaa kyynelehtien, "Katso tähtiä, sillä ne tietävät totuuden".

Siinä me seisomme, kuningattareni ja minä, alhainen kapteeni, katselemassa tähtiä yötaivaan alla. Kylmä viimakaan ei pakota meitä perääntymään sisälle takkojemme ääriin. En tiedä kuinka monta tuntia me siinä seisomme, yhä ylös tuijottaen, mutta pian kuningattareni tarttuu jälleen käteeni ja alkaa johdattamaan askeleitamme kohti linnaa. Olen itkenyt niin paljon, että tuntuu, että kyyneleet viimeinkin alkaisivat tyrehtyä. Saan itseni hallintaani, juuri kun eroan kuningattarestani palatakseni kasarmille. Minun täytyi pysyä kasassa - mieheni yhä uskoivat minuun. Lepää rauhassa prinssi Eiar Ea'Marradon, lepää rauhassa.