IRC-Galleria

Mazzai katsahti hätääntyneesti ympärilleen pudottaen kasan muistiinpanoja. Hänen ruskeat silmänsä kohdistuivat ensin ikkunaan, sitten oveen ja vielä kerran pyöreän huoneen ainoaan ikkunaan. Hän kuunteli pitkän tovin hiiskumatta sanakaan, edes hengähtämättä. Viimein, kun hän oli täysin varma, ettei kukaan ollut tulossa, hän uskalsi poimia pudonneet pergamenttiliuskansa.

Hän istahti työpöytänsä ääreen ja avasi oppikirjansa. Hän silitteli hajamielisesti kirjan kannen riimuja, joka kostautui heti puuttuneen keskittymisen aiheuttamana päänsärkynä. Tykyttävät ohimot eivät pohjustaneet parhainta aikaa opiskelulle, mutta noviisin on tehtävä mitä noviisin on tehtävä. Kokeeseen olisi enää muutama päivä, ja hänen olisi jo pian lähdettävä matkalle. Korkeimman taikuuden torni kun ei ilmestynyt silloin kuin matkaaja itse halusi, se oli oikukas ja oikut määräsi velhojen neuvoston päämies, Dalamar.

Mazzai keskittyi siis ja avasi mustan, nahkapäällysteisen kirjan. Pellavainen huppu kahahti kun hän tottuneesti selasi osioon, jossa käsiteltiin taisteluloitsuja. 'Sydänyön hohka' oli hänen oma loitsunsa, hieman keskeneräinen tosin, eikä hän edes tiennyt mitä sen oli tarkoitus saada aikaan. Olipa sentään edes nimi kunnossa, hän pohti itsekseen virnuillen. Puolisen tuntia sujui oikein hyvin, hän sai tankattua uusia loitsuja päähänsä suuremmitta ongelmitta. Vaikkakin lausuminen tuotti vaikeuksia tulikeihäsloitsun keskiosassa. 'Dqwer'sz eji nie ast epilak..' Dqwer'sz? Miten helvetissä tuon lausuminen oikein olisi edes mahdollista? Hänen mestarinsa kyllä tietäisi, voivoi, tietäisi, muttei kyllä jakaisi tietojaan hänen kanssaan. Mazzai oli yksin opiskelujensa kanssa, mestari Gerik oli hänen opettajansa vain nimellisesti.

Alakerrasta kuului kirkunaa. Naisen kirkunaa. 'Nidael!', Mazzai ajatteli paniikinomaisesti, mutta tiesi, että oli jo myöhäistä. Hän oli täällä. Noviisin olisi paettava ja pian sittenkin. Hän otti retkipakkauksensa, jonka hän oli pakannut valmiiksi ja sujautti pari kirjaa ja taikasauvan kaapunsa suurenevaan taskuun. Se oli oikein kätevää, sillä tavaroiden mentyä sisään, tasku pieneni normaaliin kokoonsa.

'Hän on täällä!'

Mazzai tarttui läheiseen kirjahyllyyn ja kaatoi sen. Arvokkaat loitsukirjat levisivät hidastaen hieman tuon pelottavan miehen etenemistä. Se ei kuitenkaan riittäisi, sen velho-oppilas tiesi varsin hyvin, ja syöksähti ikkunalle. Maahan oli viiden metrin pudotus, ja alla odotti piikkinen ruusupensaikko. Hän irvisti, mutta pirstoutuvan puun ääni muistutti häntä takana vaanivasta raa'asta kuolemasta, joka pian hänet perisi. Hän pidätti henkeään ja hyppäsi.

Terävät piikit repivät haavoja hänen käsivarsiinsa ja jalkoihinsa, eikä hänen naamansakaan säästynyt. Pitkiä, kirkkaanpunaisia suortuvia hiusta takertui ruusupensaan varsiin, mutta kivusta turtuneelle aateliselle se oli mitätön menetys. Hän raastoi itsensä pensaasta jättäen jälkeensä palasia hienosta viitastaan, jonka hän oli saanut täyttäessään kahdeksantoista. Tuolloin hänestä oli vielä pitänyt tulla herttua isänsä jälkeen.

Se oli kuitenkin ollut ennen kuin hän oli varastanut tunnetun maailman pelätyimmältä ja vaikutusvaltaisimmalta lordilta taikasormuksen, joka kuuleman mukaan voisi kuljettaa sen haltijan toisiin maailmoihin. Pian varkauden jälkeen Mazzai oli lähtenyt kiertämään maailmaa ja ajautunut opiskelemaan magian salatieteitä hallitakseen sormusta. Viisi vuotta hän oli paennut, ja paetessaan opiskellut, ja yhä hän pakeni.

Hän juoksi kyyryssä kohti pääporttia. Hänen yrityksensä sulautua varjoihin jäi yritykseksi, sillä hänen takaa-ajansa oli aivan hänen kannoillaan. Tuo demoni oli yksi maanvaiva! Portti heilahti auki ja sysäsi kartanon pihalle osastollisen hopeisella ketulla merkittyjä sotilaita. Mazzai kirosi hiljaa. Mitä Gutwulfin nimeen hän nyt tekisi? Hänet oli saarrettu! Demoni lähestyi ja sotilaat vetivät miekkansa huotristaan. Sormus! Sormus olisi hänen ainoa toivonsa. Hän ei ollut vielä koskaan kokeillut sitä, hän ei uskonut, että olisi tarpeeksi voimakas käyttääkseen niin mahtavaa ulottuvuusporttia, mutta nyt ei auttanut itku markkinoilla. Se oli joko kaikki tai ei mitään.

Ilma vääntyi omituisesti, ja sotilaat pysähtyivät. He katselivat hämmentyneinä toisiaan. Mustakaapuinen velho oli poissa.

***

Mazzai avasi silmänsä. Häntä heikotti, ja päätös antaa ylen läheiseen puskaan auttoi hieman hänen vaikeaa oloaan. 'Olen sentään vielä hengissä', hän ajatteli helpottuneesti ja alkoi tutkia olinpaikkaansa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mihin maailmaan hän oli ajautunut. Vaihtoehdot olivat vilisseet hänen silmiensä edessä, muttei hän kerennyt kunnolla valita minne mennä. Hän oli vain sujahtanut ensimmäiseen ulottuvuuteen, joka näytti houkuttelevimmalta.

Taivas oli yhä sininen ja ruoho vihreää. Hyvä, ehkä hän ei ollut tullut niinkään erilaiseen paikkaan kuin hän olisi voinut. Noviisi nousi ylös ja lähti kävelemään pitkin maahan tampattua polkua. 'Kai tämä johtaa jonnekin sivistyksen pariin', kärpäsiin kyllästynyt ylhäisömies ajatteli nyrpistäen nenäänsä, 'Kenties sieltä löytyy kuplakylpy'.

Hän tuli tien laitaan. Näky jäädytti hänet paikoilleen tehokkaammin kuin Marthan runsas rintavarustus konsanaan. Tien väylä oli leveä, se oli päällystetty jollain mustalla massalla ja mikä kummallisinta, sitä pitkin ajoi ihmisiä vaunuilla, joiden eteen ei oltu valjastettu hevosia! 'N-ne kulkevat itsestään!', Mazzai ihmetteli mielessään. Ehkä tämä oli jumalten koti. Ehkä minä saan tavata itse Nuitarin!

Hän perääntyi tieltä ja kyyristyi läheisen pensaan taakse. Eiväthän nuo vaunut olleet edes vaarallisia, vaikka lujaa ne kulkivatkin, ja metelöivät kuin irralleen päässeet kaaosdemonit. Pääteltyään nerokkaasti tämän, velho nousi, pudisteli pölyt ja ruohonkorret kaavustaan ja astui rohkeasti takaisin tielle.

Hän alkoi kävellä tien reunaa pitkin toivoen, että olisi älynnyt ottaa vähän mukavammat matkasaappaat. Kymmenen sentin korot eivät todellakaan olleet parhaat kävelyyn kohti tuntematonta. Mazzain varpaat olivat rakoilla, ja hän päätti jo ettei liikkuisi senttiäkään jos tuon mäen takana ei olisi mitään muuta kuin tämä sama tie. Hän kiskoisi saappaat jaloistaan ja yöpyisi jossakin, eihän tuo oudolla kivellä päällystetty tie minnekään katoaisi! Sen kostonhimoisen demonin Mazzai kyllä toivoi jääneen Krynniin, muuten hän olisi pahemmassa pulassa kuin aikaisemmin, sillä täällä hän ei tuntenut maata, valtiota, aikaa, tapoja eikä edes käypäisiä piilopaikkoja.

Mäellä hänen helpotuksen huokauksensa kuului taatusti jokaisen elävän olennon korviin sadan metrin säteellä. Talo!

***
.. no vittu ei tähän pysty..

kesä loppuu nyyh.

Severus huokaisi syvään selvästi pettyneenä. Mikä kumma oli saanut yrmeän juomamestarin niin pois tolaltaan? Syynä oli hänen rakas punainen villasukkansa. Viime aikoina sukka oli ollut kumman yhteistyöhaluton, se ei suostunut enää edes vilkaisemaan häneen päin. Severus ei voinut ymmärtää mikä oli vialla. Oliko hän tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Hän ei keksinyt mitään kovin raskauttavaa...

Vai olikohan sukka, jota kutsuttakoon tästä lähtien Pasiksi, vieläkin suuttunut siitä kun liemimestari oli siinä bokserikokoelmaansa pestessään vahingossa lorauttanut likavettä tuolille, jossa sukka oli vihellellyt hiljaa hilpeää pientä viisua. Viisu oli muuttunut alavireiseksi ja loppunut pian kokonaan. Severus oli käyttänyt kaiken nokkeluutensa saadakseen Pasin jälleen puhumaan hänelle, mutta pian sukka oli tiputtautunut tuolilta pieneksi, villaiseksi kasaksi ja alkanut tuijottamaan vastakkaista seinää kumman intensiivisesti. Juomamestari oli tullut kateelliseksi - oliko seinä komeampi kuin hän? Severus oli nostanut koukkunenänsä kopeasti pystyyn ja maalannut sydämin koristetun seinänsä kokonaan vihreäksi.

Hän oli kerrassaan neuvoton. Pasi oli ollut syömättä jo monta päivää, ja paine Severuksen kaavun etumuksessa vihjaili, että sukan paasto kävisi pian liian vaikeaksi palaksi kestää, ja että liemimestarin olisi pian lähdettävä vieraisiin huojentamaan oloaan.

"Kulta pieni, kertoisitko mikä sinua vaivaa? Olen sinusta äärettömän huolestunut", Severus yritti turhaan udella. Pasi ei sanonut mitään. Oliko hän tappanut Pasin tulikuumalla vedellä? Hän panikoi ja yritti turhaan ravistella Pasia toimintaan. Sukka lötkötti Severuksen otteessa todellakin - kuin kuollut.

Severuksella oli nyt vaikea tehtävä edessään. Hän voisi joko haudata Pasin kunniallisesti maahan, mutta kaikki saisivat tietää hänen tappaneen sukan ja hän saisi murhasyytteen, tai hän voisi salakuljettaa pasin kaapunsa sisällä Luciuksen kartanoon, jossa sille tehtäisiin kokeita mahdollista henkiin herättämistä varten. Päätös oli vaikea, mutta lopulta Severus päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ei hän ollut valmis luopumaan pasin ah-niin-ihanan tiukasta varresta, joka pisteli hieman hänen ruokkiessaan sitä. Hän kaappasi hormipulveria kouraansa, tunki sukan hätäisesti kaavunhihansa sisään ja hän astui takkaan.

"Malfoyiden kartanoon!" Hän kiljaisi ja katosi vihreään tulenleimahdukseen.

***

"Lucius! Oi, Lucce!"

Lucius nousi sängyltä ja tuijotti poikaansa ankarasti.

"Poika, sinä kutsut minua isäksi! Yksikin 'Lucce' vielä, ja hoitelen sinut niin, ette kävele viikkoon!" Herra Malfoy painotti sanomaansa vakavalla uhkauksella, joka kuitenkin näytti kaikuvan kuin kuuroille korville. Draco hymyili autuaana silkkilakanoiden keskellä ja koukisti etusormeaan kutsuvasti. Lucius ei voinut vastustaa tuon notkean sormen kutsua, vaan painautui vaaleahiuksisen nuorukaisen päälle päättäen antaa Dracolle viikon istuntakiellon, vaikka poika olikin pysynyt hiljaa. Se tosin jäi vain aikomukseksi, kun makuuhuoneen takka välähti vihreänä, ja sylki ulos rasvahiuksisen juomamestarin hätäinen ilme kasvoillaan.

"Öö.." Oli ainoa sana, minkä Severus sai suustaan. Olipas hän tullut pahaan aikaan. Noh, väliäkös tuolla.

"Voin odottaa, että hoidatte isä-poika tuokionne loppuun, ei minulla niin kiire ole", hän vakuutteli nähdessään luciuksen jäänsinisten silmien välähtävän ilkeästi. Herra Malfoy ärähti, ja nousi ylös. Silkkiset vaaleat hiukset heilahtivat pahaenteisesti tämän kävellessä kohti juomamestaria.

"Oliko sinulla jotain asiaakin, vai tulitko vain häiritsemään minun opetustuokiotani? Sinä tiedät varsin hyvin, että minun täytyy opettaa Dracolle edes alkeet sänkypuuhista ennen kuin hän vaihtaa kouluaan Durmstrangiin", Lucius kysyi ja siristi silmiään, "Onko sinulla jotakin housuissasi?"

Severus vilkaisi alaspäin. Sukka oli kietoutunut tiukasti hänen kyrpänsä ympärille aiheuttaen aikamoisen hyvänolon tunteen kärsivälle liemimestarille. Tosiaan, hänen housunsa pönköttivät. Hän ei tiennytkään maagisen matkustamisen sukkien kanssa olevan noin mukavaa. Täytyisi varmaan kokeilla toistekin, hän mietti ja vastasi Luciukselle, sillä tämä näytti olemaan valmis tekemään hänestä eunukin, mikäli selitystä ei pian kuuluisi.

"Aivan.. Aivan niin. Tulisitko vähän tänne syrjemmälle? En tahtoisi tämän kantautuvan muiden korviin", Severus sanoi ja kietoi kätensä Luciuksen olkapäälle. He kävelivät huoneen pimeimpään nurkkaukseen ja Severus selitti kuiskaten koko jutun. Malfoy pudisteli päätään, sukka oli mennyttä, se oli kuollut, eikä sitä voisi saada enää henkiin. Parasta vain, että he polttohautaisivat sen ja viskaisivat tuhkan tuuleen.

"Oi Pasi, voi ei, ei minun pientä Pasiani!" Severus huudahti kimeästi ja alkoi itkemään katkerasti kömpelyyttään nesteiden kanssa. Hän nyyhkytti niin, että kaapu kastui rinnuksilta aivan litimäräksi.

Lucius seisoi vieressä hieman vaivaantuneena, osaamatta auttaa pitkäaikaista rakastajaansa. Mitä hän voisi tehdä helpottaakseen juomamestarin selvästikin vaikeaa oloa? Hänen silmänsä karkasivat yhä vuoteella kuikkivaa Dracoa kohti ja sitten Severuksen suurta erektiota. Kiero hymy ilmestyi kuin itsekseen hänen kasvoilleen. Hän päätti tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Severus. Sinun pitäisi tehdä jotain tuolle kyrvällesi. Draco varmaan auttaa sinua aivan mielellään", Lucius ehdotti ja työnsi itkevän juomamestarin sängylle. Draco hyökkäsi nälkäisesti hyväksikäyttämään toisen voimatonta oloa.

"Isänsä poika", Herra Malfoy mutisi hyväksyvästi. Hänen silmänsä ajautuivat Severuksen hihasta tippuneeseen punaiseen villasukkaan. Hän poimi sen maasta ja käveli sen kanssa komeroon.

Komerosta kuului pienen pieni kuiskaus: "Nyt me voimmekin tutustua paremmin toisiimme. Pasihan sinä olit? Minä olen Lucius.."

Horoskooppi, joka kertoo totuuden~

Olen neitsyt/vaaka.

NEITSYT

Olet johdonmukainen ja inhoat epäjärjestystä. Saatat siivota autoasi kolme vuorokautta putkeen. Pikkutarkkuutesi raivostuttaa muita, joten Neitsyet eivät päädy lainkaan avioon. Olet kylmä ja tunteeton, lisäksi nukahtelet rakastellessasi. Neitsyet ovat mahdottoman hyviä bussikuskeja. Neitsyt on luultavasti kaikista tähtimerkeistä vittumaisin. Ihmeellinen tekopyhä säntillisyys ja patologinen turvallisuuden tunteen hakeminen käyvät joskus niin valtavasti muiden merkkien edustajien hermoille, että tapahtuu ikäviä asioita - Neitsyille. USA:n vankiloissa on paljon sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet vain Neitsyitä. He ovat varsin korkealle arvostettuja vankilan omassa hierarkiassa. Kuolemaan tuomituista vain Neitsyiden kohdalla tuomio pannaan aina täytäntöön välittömästi.

Onnenkapine: Ehjä immenkalvo
Onnennumero: Mikä tahansa luotettava numero
Onnenväri: Mikä tahansa väri, joka ei haalistu vaan pysyy aina samanlaisena
Motto: "Voi olla, mutta todellisuudessa..."
Auto: Seat Cordoba Diesel 2,9l/100 km

VAAKA

Olet hauras lyyrikko ja sinun on vaikea pitää jalat maassa. Jos olet mies, sinulla on hyvin voimakkaita homoseksuaalisia taipumuksia. Onnistut työ- ja raha-asioissa mainiosti. Vaaka-naiset onnistuvat parhaiten prostituutiossa hyvän vaaka-asentonsa vuoksi. Vaa"at kuolevat äkillisiin sukupuolitauteihin. Vaaka on ainoa joka jaksaa katsella omaa takamustaan peilistä vaikka kuinka kauan. Vaaoilla on valitettavan usein varsin hyvät ahterit. Naispuolinen Vaaka ei ole sisäistänyt, että ahteria ei ole suunniteltu vain katsottavaksi. Tästä johtuen Vaa'at eivät ole irtosuhteissa halutuinta riistaa.

Onnenkapine: Peili
Onnennumero: Vain 299,-
Onnenväri: Kevään muotiväri
Motto: "Tää on aivan ihana! Voiko teillä maksaa Visalla?"
Auto: Volvo S80

Osa 3.

Smolander oli murtunut. Elvi oli pettänyt häntä sen taikaliivimiehen kanssa! Miten hän saattoi? Smolkku ei ollut saanut syötyä kolmeen päivään, ja patti oli kasvanut uudestaan hänen otsaansa. Hän oli ollut sen ajan poissa koulussa, väittänyt, että oli kipeä. Ja tottahan se olikin, hänen sydämensä vuosi matemaattisia kaavoja Elvin tähden. Pii r toiseen valui lattialle hänen housunlahjettaan pitkin. Smolkku tunsi tyhmentyvänsä hetki hetkeltä. Tämä ei voinut jatkua!

Hän kiersi levottomana kehää keskellä olohuonettaan, jossa Hinkkanen ja se-se-se i-i-i-idiootti Kalevi olivat tanssineet. Tai noh, ainakin Kalevi oli kovasti yrittänyt, vaikkei Hinkkis ollut vaikuttanut kiinnostuneelta hänen epätoivoisista yrityksistään. Smolkku oli vahingoniloinen, onneksi sentään Hinkkis oli tajunnut jättää sen epägeometrisen mikropiirin, joka sekoili laskuissaan koko matematiikkaneuvoston häpeäksi ja tuotti Smolkulle erikoista häpeää, koska hänen Matikan Henkenä olisi pitänyt pystyä pitämään Kalevi kurissa. Hänen tunteensa olivat siis perin ristiriitaiset. Toisaalta hän halusi auttaa Kalevia laskuissaan, mutta ajatus hänen jakorasiaansa sekaantumisesta sai hänet näkemään punaista kuin härkä, jonka edessä sitä heiluteltiin.

Yhtäkkiä hän pysähtyi. Hän oli keksinyt hienon idean! Heittääkseen Elvin kauas mielestään, hänen tätyisi vain hankkia muuta puuhaa illoikseen. Sitä paitsi hänen lattiansa sortuisi pian, jos hän jatkaisi tätä kehän kiertämistä, siihen oli jo kulunut viiden sentin railo. Smolkku hankasi otsaansa ja rypisti kulmakarvojaan. Hän sopersi ääneen puhuen peililleen, joka roikkui seinällä:

"Kerro, kerro kuvastin, ken on Ruukinkoululla se-se-sexyin?"

Vastaus ei vastannut hänen kuvitelmiaan. Peili nimittäin vastasi:

"Kervis-pervis pojan pesismaila on aika håt! Sun kannattais kokeilla sitä", se lisäsi tietävän kuuloisena. Smolander tuijotti hetken takaisin heijastuvaa omaa kuvaansa.

"Jos sänky on 2,5m leveä.. hotellihuone on... mahtuuko se-se-se.. pyörimään laidasta laitaan... eieiei.. mitenkäs tämä nyt.. tässä täytyy olla.. hieman ovela.." hän nytkäytti päänsä pystyyn ja kysyi:

"Mtäh? Sanoitko jotain? En tainnut kuulla.. Oletpas sinä muuten komea veijari, oikein sievä patti tuossa otsassasi", Smolkku kujersi ja katseli kuinka hänen peilikuvansa ojensi kätensä ja hankasi pattia. Hän tunsi kirvelevän tunteen OMASSA otsassaan. Mitenkäs tä-tämä oli nyt mahdollista? Hän tunsi paniikin riehuvan sisällään tahtoen juosta pois pieni perse pehmeästi hyllyen ja huutaen 'Se tulee, se tulee! Maatikanloppu! Ju-ju-juoskaa!' Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja kysyi peililtä:

"Mitä minun sinun mielestäsi tulisi tehdä Elvin suhteen?"

Peilillä ei ollut selkeää vastausta, se vain raaputteli otsaansa hämmentyneen näköisenä ja vilkuili sivulle. Smolkku seurasi sen katsetta ja huomasi seinässään kiinni olevan lapun, jossa ilmoitettiin yläasteen diskosta. Ratas hänen päässään kääntyi toiseen asentoon, ja kaikki naksahti paikoilleen. Tänä iltana hän menisi diskoon, hankkisi uusia ystäviä ja unohtaisi koko sö-sö-ssöössöttelevän Elvin.

***

Kalevi oli Hinkkasen salatunnelissa tuijottamassa läpi siihen porattua reikää. Ovatpa nämä tirkistysaukot käteviä, Kalevi ajatteli. Hinkkanen oli varhaisessa vaiheessa vakoojan urallaan käyttänyt kuukausia rakentaakseen tunnelit voidakseen suorittaa tehtäviään. Sittemmin hänen uransa oli kehittynyt salamurhaajatasolle, joten hän oli kerran kännissä paljastanut Kaleville tunnelien sisäänkäynnit, ja Kalevin suostutellessa tätä hienovaraisesti pakottamalla kaljaa hevimiehen kurkusta alas, Hinkki oli kiltisti piirtänyt kartan tunneleista Kalevin vessapaperin palaan, jonka tämä oli vetäissyt taskustaan.

Elvi oli näes nyt suihkussa opettajien huoneiden takana, Enska, Kervis ja pesäpallomaila olivat siis käyneet vierailulla, Kalevi tuumi ja katseli himokkaasti Elvin hytkymistä suihkulaulunsa tahdissa. Vähän väliä suihkusta kuului:

"Min vacker rumpa, så så Risto..så! sexig.."

Kalevi tunsi tukehtuvansa. Elvi yhä vain hoki Riston nimeä tyydyttäessään itseään. Eikö hän ollut tarpeeksi hyvä? Oliko Risto parempi? Hän ei voinut uskoa sitä! Kalevi oli - vietettyään ensimmäisen iltansa Elvin kanssa - tehnyt kaikkensa pitääkseen Elvin miehen.. eikun mielenkiinnon taivaissa, muttei voinut olla kuulematta Elvin "Risto, oi Risto sexig!" - hoentaa saadessaan orgasmin. Jälkeenpäin hän oli väittänyt, että oli sanonut "Riisiä, oi riisisilakkaa!"
Kalevi epäili tätä. Hän puristi kätensä nyrkkiin, hän oli vimmoissaan, muttei kyennyt estämään aseensa latautumista. Viimein paine kävi pakottavaksi ja Kalevi jätti Elvin yksin suihkuun suunnistaen vessapaperikarttaansa hyväksi käyttäen Hinkin toimistoon.

***
Hinkkasen toimisto oli yhtä sotkua. Joka puolella oli lojui johtoja, soittimia ja kaljapulloja, joista osa oli rikkoontunut. Hinkillä olisi tänä iltana ensimmäinen keikka sitten teinivuosien! Vaikkakin se oli yläasteen diskossa, hän pääsi viimein toteuttamaan unelmansa; ei hän vakoilusta ollut koskaan edes pitänyt, mutta jollakinhan se mieshuora oli pystyttävä pitämään maksettuna.

Nykyään Hinkki maksoi tälle täyspäiväistä palkkaa siitä hyvästä, että tämä matkustaisi kaikkialle hänen keltaisessa repussaan. Pitkästyttävillä oppitunneilla repun suu auvautui ja mies ojensi kätensä avaten Samin sepaluksen. Vuosien harjoittelun jälkeen Hinkki onnistui salaamaan purkautumisensa oppilailta ja vaikkei pieni mies saanut nieltyä kaikkia Samin lapsia, kaikki luulivat lattialla olevan sotkun olevan Kalevin kuolaa.

Hinkkiksen mietiskelyt keskeytyivät kun Samin itsesuunnittelema pikauloskäynti salakäytävästä sylki ulos höynähtäneen pitkän matematiikan opettajan. Mikä riesa tuostakin oli tullut!

"Vittu sä rikoit mun kaljapullot! Sinne meni 50 centtii!" Hinkki kirkui Kaleville, joka puristi käsi valkoisena piliään ja katsoi anovasti Samia.

"Kuule rakas Hinkki-Pinkkiseni.. Älä viitsi olla vihainen, tiedät etten käyttäisi tuota ovea jos minulla ei olisi suuri hätä!"

"Viimeks tulit kun penikses oli jääny vetskarin väliin ja vittu mun piti leikellä sentti sun munastas et sain sut vapaaks, vitun dorka!" Sami kiljui yhä vihaisempana ja vetäisi jostain mustan paitansa poimuista suuren tikarin.

"Kun tarvitsisin apua.. Elvi.. Ähh.. Voisitko millään laukaista minut?" Kalevi anoi polvillaan Samin edessä.

"No hyi vittu, en!" Hinkki örisi ja veti housunlahkeensa sisäpuolelta sinne piilotetun katanan ja otti taisteluasennon.

"Voin kyllä pätkäistä hepistäs vähä lisää ni sun ei tarvi sit huolehtii siit", Sami ehdotti ja jatkoi: "Tai voin lainata sulle mun pikku-ukkoo. Pikku-Sami, hoi! Herätys!"

"Se on perkele laiska pummi, mut sen on pakko tulla, jos mä kutun sitä", Hinkki selitti Kaleville pienen miehen kaivautuessa alakuloisena ulos keltaisesta repustaan. Pikku-Sami tuijotti Hinkkiä murhaavasti, mutta köpötteli eteenpäin ja tarttui Kalevin erektioon. Hän alkoi liikutella kättään hitaasti edes takaisin. Kahelin hengitys kulki katkonaisesti ja kun pikkumies vaihtoi käden märkään suuhunsa, Kalevi ei voinut olla enää ähkimättä suureen ääneen. Kalevi tunsi neisteidensä purkautuvan pian ja Pikku-Sami valmistautui nielemään ne. Tämä irvisti ja yökkäsi spermat kaaressa roskikseen, jonka Hinkki nosti salamannopeilla salamurhaajan liikkeillään naamansa suojaksi, jonne ukko tähtäsi. Hän näytti ukolle kieltä ja kirkui voitonriemuisena. Kun Kalevi näytti olevan tyydytetty ja pikkumies oli ryöminyt takaisin reppuun kuorsaamaan, Sami virnisti.

"Läheks tänä iltana diskoon? Tai siis et tuuks mun kaa hanipeipe", Hinkki kysyi flirttailevasti ja sai toivomansa vastauksen. Nyt hänen ei tarvitsisi etsiä basistiä bändiinsä, hän ajatteli ja hihitteli jälleen. Olihan hihittely sentään eräs hänen rakkaimmista harrastuksistaan.


___

paska ol mut ei jaksa. VIRHEITÄ EI JAKSA KORJAAAAAA~

Valitse kuukausi jolloin synnyit:

Tammikuu- Söin
Helmikuu- Löin
Maaliskuu- Nussin
Huhtikuu- Katsoin
Toukokuu- Runkkasin
Kesäkuu- Vedin turpaan
Heinäkuu- Nauratin
Elokuu- Puukotin
Syyskuu- Ammuin
Lokakuu- Rakastelin
Marraskuu- Haukuin
Joulukuu- Pidin kädessäni

Valitse päivä jolloin synnyit:

1. Huoraa
2. Poika/tyttöystävääsi
3. Naista jolla on HIV
4. Seksikästä tyttöä
5. Joulupukkia
6. Playboy-pupua
7. Naimisissa olevaa äitiä
8. Koppakuoriaista
9. Äitiäsi
10. Pääsiäispupua
11. Jalkapallo pelaajaa
12. Pirua
13. Aasialaista
14. Opettajaani
15. Kiveä
16. Elvistä
17. Pornotähteä
18. Puhelinta
19. Tietokonettani
20. Sinun taloa
21. Äitiä
22. Lammasta
23. Pappia
24. Siihteeriä
25. Mr.Oikeaa
26. Transua
27. Terotinta
28. Sinun kuumaa siskoa
29. George Bush:ia
30. CD-levyä
31. Tulostinta

Nimesi kolmas kirjain:

A- koska tykkään suklaasta
B- koska minulla oli tylsää
C- koska housuni olivat liian tiukat
D- koska hedelmä tykkää kärpäsestä
E- koska sydämeni on liian pieni
F- koska en saanut yhtään lahjaa jouluna
G- koska tykkään kananmunista
H- koska huomenna on maailmanloppu
I- koska viilsin ranteeni auki
J- koska minulla ei ole tyttö/poikaystävää
K- koska pidän jalkapallosta
L- koska olin pilvessä
M- koska olin sekaisin
N- koska äitini käski
O- koska olen homoseksuaali
P- koskan olen yksinäinen
Q- koska vanhempani riitelevät paljon
R- koska minua panettaa
S- koska haluan tehdä itsemurhan
T- koska inhoan koulua
U- koska minulla on tarve masturboida
V- koska tykkään juhlia
W- koska se kutsuu minua
X- koska tykkään tummista
Y- koska tykkään uida
Z- koska olin humalassa
Ã…- koska minun vasen kives on suurempi kuin toinen
Ä- koska vasen rintani on suurempi kuin toinen
Ö- koska minulla oli sormi anuksessa

Osa 2.

Kervinen käveli ulos terveydenhoitajan vastaanotolta riiputtaen kaulaansa alakuloisena. Hänen päässään oli reikä! Pelottaisiko se viattomat, koskemattomat ja sitäkin maukkaammat koulupojat hänen luotaan? Eikö hän saisi enää tiukkaa anusreikää? Hän mieluummin kuolisi! Terveydenhoitaja Kuppanen ei kuitenkaan antanut hänelle paljoa toivoa.

"Aivotoimintasi saattaa myöskin hieman muuttua, puukko meni näes läpi oikean aivolohkosi", hän kertoi ja yritti työntää kaikin voimin tylsänä seinään tuijottavaa ja roskiksen päällä runkkaavaa Kervistä ulos huoneesta. Viimein se oli onnistunut ja nyt Kervis-parka vaelteli koulun käytävillä raiskaten mielivaltaisesti eteensä osuvia oppilaita. Oli käynyt ilmi, että verinen reikä Kerviksen päässä todella aiheutti kirkuvia reaktioita, mutta Kervinen päätti sen olevan seksikästä ja puristeli ja kaivoi reikää toivoen sen vuotavan lisää veristä visvaa. Kervisen hiukset saivat uuden lookin - verenpunainen!

Silloin tällöin Kervis tunsi menettävänsä itsensä hallinnan - vasen puoli, jalat ja kädet, tempoilivat mikä mihinkin suuntaan - ja se pelotti häntä. Reikä myös vaikutti hänen mieleensä, kun hän oli nähnyt ruokalan jäteruokapöntöstä esiin työntyvät Kalevin stringit, hän oli syöksynyt heti paikalla hipeltämään niitä.

Kervinen niiskaisi ja laahusti lukion ulko-ovelle. Hän oli juuri astumaisillaan ulos, kun hän näki mustissa kommandovarusteissa seinillä imukupeilla kiipeilevän Hinkkasen. Hänellä oli selässään infrapunalla varustettu kivääri, ja päässään koko pään peittävä kypärä. Kervinen alkoi hihittää, vaikka hänen olisi kuulunut olla vihainen.

"Sshh!!" Hinkki suhahti. Kervinen ulvoi selälläään; hän oli huomannut Hinkin povitaskusta roikkuvan poninhännän.

"Siis vittu nyt hiljaa!" Hinkkanen menetti hermonsa ja vinkui kuin kärpäsen kurkkuunsa saaneena. Hän kiskaisi dramaattisella eleellä kypäränsä pois paljastaen järkyttävän polkkatukkansa. Se vaiensi Kervisen harvinaisen tehokkaasti. Hinkkis piilotti virneensä; tämä tehosi aina! Kukaan ei ollut vielä tottunut tähän eriskummalliseen näkyyn, ja Hinkki käytti sitä röyhkeästi hyväkseen.

Kervinen laski hitaasti kymmeneen ja ryntäsi läpi lukion ovien. Viimein hän oli ulkona! Hinkki oli niin... pelottava! Mutta miksi Hinkkanen, laiska, kaljaa itseensä imevä hevari, joka aina moshasi humalassa ja oksenteli krapulaisena oppilaiden reppuihin, kiipeili nyt selvästikin voimaa vaativassa hommassa seinillä? Kervinen ei jaksanut ajatella enää mitään. Hän poimi maasta puukepin ja alkoi tökkiä päässä olevaa reikäänsä. Hän tunsi olonsa heti paremmaksi! Kervis läksi lihaksiaan uudella tarmolla pullistellen Patikseen koulupoikia iskemään.

***

"Joku on tulossa, piiloon yhdessä poninhännän hulmahduksessa!" Hinkkis ajatteli kyyneleen tirahtaessa hänen poskelleen. "Siis polkkatukan", hän korjasi itselleen surullisena. Hänen olisi totuttava kaljuuteen, oppivathan ihmiset elämään pahmpienkin asioiden kanssa. Hän avasi mustan, luotiliivillä varustetun kommandotakkinsa vetoketjua ja veti poninhäntänsä taskustaan. Hän hipelteli sitä, ja roikkui vaarallisen näköisesti yhdessä jalassa olevasta imukupistaan seinällä. Se oli niin kaunis! Sen silkkisyys.. Sen seksikkyys.. Kaikki poissa, vain yhden impulsiivisen ajatuksen takia!

"Perkele!" Sami kiljahti ja hakkasi päätään seinään tukahduttaakseen äkillisen psyykkisen pahoinvoinnin fyysiseen kipuun. Se tosin oli vaikeaa, kun hän oli ottanut Smolkusta mallia ja varustautunut kypärällä. Hinkkis kirkaisi turhautuneesti ja päätti hevihuutonsa voimin selviytyä tehtävästään. Hän oli sentään jo lvl 12 kommando! Tehtävä ei olisi mitään hänelle!

Hinkkiksen tehtävän oli varastaa rehtori Enskan toimistosta Falkin takavarikoidut glitterbikinit, ja palauttaa ne omistajalleen. Luonnollisesti eteentulevat viholliset olisi tuhottava: oppilas = 50 exp, opettaja = 100 exp ja rehtori = 200 exp. Hinkkis oli tippua seinältä, kun huomasi toimistoonsa hitain askelin laahustavan Pennasen.

'Pennanen lvl 5!' Hinkkanen ajatteli verenhimoisena ja hamuili elementaalikivellä varustettua infrapunakivääriään. Hän nosti aseen ja tähtäsi:

"Kyyllä.. Kyllä vain! Kohde lukittu, AMMU!" Hinkkis kirkui komentoja itselleen.

Kuului vaimea tömähdys, kun Seija kaatui verisenä kasana maahan. Hän hajosi pian kimaltelevaksi kasaksi valoa ja haihtui pois. Hän tiputti rahapussinsa maahan.

"Jajjajjajjauuuuhh!" Hinkkis kirkui falsetissa ja ajatteli, ettei vuosien jänistenmehtuu ollut mennyt hukkaan. Hän poimi saaliinsa maasta ja tunki sen povitaskuun ex-hiustensa seuraksi. 100 experienceä hankittu! Enää hänen tarvitsisi listiä yksi oppilas ja hän olisi lvl 13 HINKKANEN!

Hinkkis palasi tajuihinsa voitonhuumastaan nähdessään Enskan poistuvan toimistostaan glitterolkain housun sepaluksen välistä näkyen. Hän kirosi hartaasti ja lähti jäljittämään häntä; hänen oli saatava bikinit ennen kuin Enska poistuisi koululta! Muuten tehtävä epäonnistuisi! Onneksi Hinkkis oli hyvä jäljittäjä. Hän seurasi vaivattomasti kaatuneuden pulpettien osoittamaa reittiä käyttäen hyväkseen myös epämääräistä, keltaista vanaa, joka kiemurteli lattialla. Vuosien eränkävijätaidot auttoivat häntä ennakoimaan, minne saalis oli menossa. Pohjois-ovelle!

Hyvä kommando oli aina näkymätön, joten Hinkkanenkin juoksi varpaillaan yrittäen olla päästelemättä hevihuutojaan. Juoksun jännityksessä hänen sormensa olivat kuin itsestään lukkiutuneet hevisormimerkkiasentoon, ja hänen teki niin mieli kirkua kuin helvetin tulissa! Hinkkis pinnisteli, mutta musiikkiluokasta käytävään kantautuva taidokas rumpujen mätkintä katkaisi kamelin selän. Hän pysähtyi kuin seinään ja alkoi fiilistelemään antaumuksellä. Hän kirkui raikuvasti, moshasi surkuhupaisan lyhyillä hiuksillaan ja näytteli sormiaan.

'Vieläkun ois kaljaa', Hinkkis pohti syvällisesti, 'niin kaikki olisi täydellistä'.

Hetki meni kuitenkin ohi hänen tajutessaan, että hänen palkkionsa - 1000 exp ja 100 kultarahaa - olivat parhaillaan kävelemässä läpi Pohjois-oven.

"Aaaarrrghh!" Sami karjui, sieppasi aseensa ja ampui kuin hidastetussa Max Payne pelissä: sivulle hypäten ja ampuen minkä kerkesi. Helpotuksekseen hän näki Enskan kaatuvan ja haihtuvan ilmaan. 200 expeetä! Hinkkis tunsi exp:n virtaavan läpi kehonsa; hän sai juuri level upin! Valkea, metrinlevyinen valosäde lankesi hänen ylleen peittäen hänet hetkeksi näkyvistä.

"Leveli 13 Hinkkanen, PERKELE!" Sami kiljui ja aloitti taas naurettavan moshaamisensa.

Uteliaat oppilaat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen pällistelemään. Mistä vitusta he tänne tulivat?!? Vittu! Hinkkis tunki kypärän päähänsä, juoksi bikinien luo ja rynni läpi oppilasjoukon. Ehkä he eivät tunnistaneet häntä. Se oli kuitenkin turha toivo, oppilaat huutelivat hänen nimeään naureskellen minne ikinä hän juoksikin.

'Tästä mestari Falk ei tule pitämään'. hän ajatteli ja ampui eteensä hypännyttä Kervistä päähän.

"AAAA!! Mu-mu-mun päässä on TOINEN reikä, nyt mä kuolen VARMASTI!!" Kervinen suorastaan itki ja tunki kummatkin etusormensa reikiin estääkseen aivojensa lattialle valumisen. Hinkkis virnisti, oppisipa tuokin perverssi pysymään poissa lettinsä menettäneen hevisedän edestä! Oppilasmassa pysähtyi omaa show'taan pitävän Kervisen kohdalle sallien Samin paon pimeyteen. Falk olisi nyt tyytyväinen, bikinit tulisivat palautetuiksi! Hän hihitteli tyttömäisesti ja kääntyi kulmasta vasemmalle.


________


EI JAKSA, EI OSAA *evo*

Aamulla heräsin perkeleen väsyneenä, hyvä että koululle kompuroimaan. Kuten yleensäkin, möllötin passiivisena paikallani ihrojeni hyllyessä bussin töyssyjen tahtiin. Kuin ihmeen kaupalla en ollut kuollut siihen vatkaukseen, ja pääsin sen kummemmitta vaikeuksitta lukiolle. Jotenkin ihmeellisesti siellä oli tunnin etuajassa.. Miten ihmeessä pystyin kuluttamaan aikani? Helppo nakki. Nörtti kun olen, kukaan ei noteeraa jos käyttää konetta turhan tiuhaan tahtiin. Tuntikin vilahtaa ohi kuin läski hodariukko, jolta meinaa housut tippua. Jotenkin kuitenkin sain ajan kulumaan ja lähdettiin etsimään bussi nro. kutosta.

Siellä itse paikan päällä kukaan ei olu kuullutkaan mistään linjuri kuutosesta, kuski vaan pyöritteli hikistä päätään, kunnes joku nerokas mummeli päätti mikä oli kuutonen ja mikä seiska. Istahdin Jennin kanssa melkein etummaiseen penkkiin, joka tarkoittaa tietysti sitä toista. Veera ja Suvi pölöttivät takanamme kun yritin karistaa viimesetkin unenrippeet. Siellä sitten varmaan kuorsasin suu auki, ainakin herätessäni tajusin miten hölmösti pidin suutani auki. Noloako? Sellaista sattuu.

Bussi ajoi Tahko Spa:n pihaan, ja heti alkoi hirmu rynniminen sisälle maksamaan keiluusta. Piti tietysti päästä hamstraamaan parhaat keilapallit. Veeran diplomatialla Suvi joutui maksumieheksi selittelemään kassalla jotain. Ilmeisesti se "jotain" meni ihan hyvin, saatiin reunarata! Riemua tosin hillitsi se, että vieressä oli ikkuna, jonka takaa turhan innokkaat räkänokat tirkistelivät meidän mahtavia suorituksiamme.

Itse "keilahalli" oli kuin kreetalainen super market. Kämänen. Kuusi rataa, pinkkejä muovipenkkejä ja liian painavia palloja. Aikaa oli vain tunti, joten ei kerennyt edes kunnolla säheltää. Minun keilaamistaidoillani pallo seurusteli kourun kanssa aika useasti ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun taas Suvi ja Veera pitivät yllä privatetaistelua voitosta. Strike! Strike! Jopa me vähän "huonommat" saimme pari kertaa striken, mutta mitäs me titaaneille mahdoimme? Takkiin tuli. Huvitti kylläkin, pitkän ja lyhyen matikan opet viereisellä radalla.. Smolkku hipelteli ihan täpinöissään pinkkejä keilapallojaan ja raapi otsaansa ennen koristaneen patin kohtaa, jossa oli nykyisin arpi. Joskus hän innostui hiipimään kuin aave pahaa-aavistamattomien oppilaiden taakse ja ottamaan kuvan erottamalla kamerallaan.

Tunti kului aivan liian nopeasti, eikä ollut oikeastaan muuta tekemistä kuin lähteä talsimaan kohti Aholansaarta. Nerokkaita ihmisiä kun olemme, ei edes osattu sinne! Piti kysyä kassamummolta, joka kyllä osasi neuvoa.. Näitä porukan älykkäämpiä. Käppäiltiin sitten siinä kuravellitietä pitkin pari kilsaa, ohitettiin matikanopettajaparimme (he etenivät hitaammin kuin se hikinen hodarimies! Ei se kamera noin tärkeä saisi olla..) ja pystyssä pysyminen vaihtui jo vaikeemmalle tasolle - jäätie alkoi.

Kävelimme siinä lumotun arktisten haltioiden metsän ohi näkemättä kuitenkaan vilaustakaan heistä. Päättelimme nerokkaasti heidän taistelevan jääkääpiöiden yhdyskunnan kanssa. Kääpiöt kun olivat ovelia pirulaisia, he luikertelivat jään ja veden väliin muodostuneessa 20 sentin raossa. Havaitsimme paikoitellen avantoja, joista kääpiöt olivat putkahdelleet jään pinnalle. Heidän valtakuntansa kun sijaitsi järven pohjaan kaivetuissa tunneleissa..

Neljän kilometrin liukastelun jälkeen, puolen pepsi max pullon ja turhanpäiväisen hikoilun jälkeen onnistuimme rantautumaan Aholansaareen. Siinä sitä jo onnesta soikeana odotti ruokailua kodalla. Turhaan. Ei mitään luksusta: mandariinejä, banaaneja, ruisleipää ja makkaraa. Pillimehut loppui hitto justiinsa ennen meitä. Däämn.

Kodalle kävelles satuin vilkaisemaan eteenpäin, kappas, kaksi mummoa tulossa vastaan pipot korville vedettyinä. Meinasin ohittaa mumetsut mahdollisimman kaukaa, mutta se oli vaikeaa kun tie oli niin kapea. Meidän kohdallamme toinen mummo avasi suunsa ja kysyi hymy perseessä ja limaisella äänellään:

"Olikos lämmintä?" *wirn*

Mutisimme jotain vastaukseksi ja havaitsin mummojen olevan koulumme opettajia. Erittäin epätavallinen parivaljakko, Hinkkanen ja Pillukka, melkein käsi kädessä kävelemässä. Siis yöhh.. Pillukka voisi olla Hinkkiksen isoäiti ja silti.. Ihan värisytti kun katsahdin heidän jälkeensä. Paras unohtaa koko juttu, jos se vaan onnistuu...

Kodalla söin ruisleivän ja sain todistaa opettajien petollisuutta. Kamerahullut matikanopettajat kun pääsivät viimein paikan päälle. Heti oli Kalevi valittamassa suureen ääneen miten hänen lonkkansa meni jotenkin ihmeellisesti kipeäksi ja nyt oli saatava autokyyti pois! Ei yhtään törkeätä, eijjei! Siinä sitten piti alistua ja luistella takaisin jäätä pitkin. Ihan loppumetreillä Jenni iloitsi siitä miten hyvin on pysynyt pystyssä ja kas vain! Heti lensi persiilleen! Sitä kun ei koskaan pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen.. Noh, ehkä joskus opimme.

Jano pääsi yllättämään, ja tahkolle päästyämme huomasimme kyltin 'Spar'. 'Mitenkäs kerpeleessä sitä tuonne pääsis?' Siinä sitten menimme takaovesta sisään ja hissillä hotellin alakertaan. Pian jo olimmekin syvällä tahkon uumenissa. Se pyörrytti mukavasti, ja taas sitä meinasi väkisin takaovesta sisään mennä. Onneksi Jenni tajusi, että väärälle ovelle sitä taas oltiin käppästy. Parit motoristit siinä katsoi meitä kuin paiholasta karanneita, valmistautuen toimimaan mikäli kävisimme turhan vilkkaiksi.

Sparista ostimme juomista, aaaawwh. Miksi puolentoista litran pullo kokista maksaa saman verran kuin puolen litran?

Ihan kuin päivässä ei olisi ollut tarpeeksi kävelyä jo muutenkin, käveltiin Tahko Spa:n pihaan. Sieltä löysimme jääkääpiöiden kidnappaaman Ninan, joka nautti juuri suurta juhla-ateriaa. Aurinko paistoi ihanasti, mutta hetken lepuuttelun jälkeen sitä jo mentiin sisälle etsimään paikkaa jossa istua. Eihän sitä katkenneilla jaloilla minnekään liikuta!

Siinä sitä vielä tajusi Jennin kameran olemassa olon, ja siitäkös se riemu syntyi. Kuvia tuli otettua ehkä liian monta, ja meinasin jo huudahtaa kokkia poseeraamaan. Viime hetkessä tulin järkiini ja otinkin vain salakuvan hänen selkämyksestään. Nauratti niin, että vatsalihakset kasvoivat varmaan puolella. Suvi ja Veerakin olivat selvityneet pois saaresta, ja vaikka kuinka yritimme saada heitä tulemaan tykömme, he pääsivät jotakin kieroa teleporttiloitsua käyttämällä pakoon meitä hulluja paparazzeja.

Enää oli jäljellä matka pois Tahkolta. Päänsäryssä ja sokerihumalaisessa tilassa nauru raikui. Koko matkan ajan kuuntelimme Suvin ja Veeran arvuutteluleikkiä... Noh, mikäpä siinä, hauskaa tuntu olevan! Koululle kun pääsi niin sitä melkein heti joutuikin hyppäämäään toiseen linjuriin, että pääsis kotiakkin. Väsytti...


**

semmosta. minnuu väsyttää vielkii :B

Älä lue. Henkilöt eivät ole kokonaan omaa käsialaani, jotkut tietävät, jotkut ei :DD Noh, enivei.

Pääasiallisesti...

Risto/Elvi
Kalevi/Sami

Pitää yrittää tunkee mukaan vielä...

Heikki/koulupojat

Tähän tuli laitettua ny joitain noita insidejuttuja, kuten luokkamme rikkinäinen pulpetti, Smolanderin kuulo-ongelmat, matikan henki ja jne. Elkee kuiteskaa antako sen häiritä :D


Osa 1.

Elvi käveli jurona ympäri luokkaa sössötellen ärtyneesti suomenruotsiaan, josta kukaan ei koskaan mitään tajunnut. Elvillä oli ollut huono viikko; hänen niskansa oli jumissa ja se teki hänet aggressiiviseksi. Nytkin hän ihan huvikseen potki eturivin tyhjästä pulpetista kannen irti ja oli sitten niin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Hillitäkseen vihamielisyyttään hän oli käynyt säännöllisesti hieroja Napa Korun vastaanotolla hierottamassa pahaa oloaan pois. Nuorella miehellä oli niin hellät kädet... Hän hätkähti ajatuksistaan ja karjahti:

"Tyst nu!"

Jotkut oppilaista säikähtivät ja sulkivat suunsa, mutta suurin osa ei tajunnut tästä lausahduksesta mitään. He jatkoivat pälpätystään ja tuskin vilkaisivat opettajaa. Elvi ei voinut enää kestää sitä vaan lopetti tunnin hurjat KAKSI minuuttia ennen aikojaan ja ryntäsi niin nopeasti kuin pystyi ulos luokasta, ja palasi pian hakemaan pienen, elintärkeän opettajien korin. Sitten hän köpötti masentuneena ulos.

Hän itki vuolaita kyyneliä, kun yhtäkkiä törmäsi itsekseen puhuvaan Ristoon, joka yleisemmin tunnettiin Smolkkuna.

"Mtäh?" Smolkku kiljahti Elvi päällään liikehtien.

"Anteeksi rakas Risto, se oli vahinko", Elvi niiskutti ja hieroi räkäistä naamaansa Smolkun rintaan.

Smolkku ei saanut sanaa suustaan, hän vain ähki kiihottuneena kun Elvin roikkuvat rinnat ja haiseva eritys saivat hänen housunsa pönköttämään. Tilanne oli nolo - mitä Smolkku nyt tekisi? Hän kiepsautti Elvin salamannopeasti alleen, käyttäen suuuuuren Matikan Hengen taitojaan. Sitten hän nousi ylös, juoksi vessaan ja palasi viiden minuutin kuluttua otsa kiillellen ja raskaasti hengittäen.

Elvi ei tajunnut mitä juuri oli tapahtunut, hän oli liian masentunut ymmärtääkseen enää yhtään mitään.

"Ähh.. niin Elvi.. Tulisitko luokseni vaikka te-te-te-te-te-te-teelle... ta-ta-tai jotain.. Voit kertoa minulle kaikki murheesi!" hän kiljahti, kun Elvi meinasi lähteä kotiin.

He kävelivät Riston asuntoon ja ohittivat pari epämääräistä toisiinsakietoutunutta tyyppiä, jotka paljastuivat lähemmän tutkiskelun jälkeen Hinkki-Samiksi ja Kaleviksi. Samilla oli yllään musta verkkopaita, korkeakorkoiset, mustat saappaat ja kireät nahkahousut. Hänen hiuksensa liehuivat auki kuin shampoomainoksessa. Kalevi yritti epätoivoisesti kiinnittää Hinkin huomiota hyppelehtien alasti pili kädessään, kun Hinkkis kirkui hevin tahdissa hevisormimerkkiä näytellen.

Elvi ja Smolkku katselivat tätä näytöstä monttu auki ja hiippailivat olohuoneen ohi keittiöön miettimättä kertaakaan miksi Hinkki ja Kalevi olivat Smolkun asunnossa.

"Istuudu, pyydän", Smolkku pyysi Elviltä. Elvi katseli penkkiä epäluuloisesti - siitä puuttui yksi jalka ja oli suoranainen ihme, että se pysyi kasassa.

Smolander lorautti vihreää juomaa Elvin kuppiin ja katseli häntä. Elvi istuutui nopeasti alas - eikä penkki edes sortunut! Hätäisesti hän selitti ongelmansa Ristolle. Tämä kuunteli hiljaa kuin tatti ja sanoi sitten:

"Mitä?"

Kuuliaisesti Elvi toisti koko tarinan.

"Anteeksi, en tainnut kuulla mitä sanoit, tuo örinä olohuoneesta sotkee kuulokojeeni mikropiirien säteilyt", Smolkku sanoi hämmentyneesti keskellä otsaansa olevaa pattia rapsutellen. Hän sääti hieman kuulokojettaan ja jatkoi:

"Kertoisitko vielä kerran", hän pyysi lannistuneella äänellä.

Elvi meinasi jo karjahtaa ruotsalaishomon aksentillaan, "Tyst nu!", kuten oli luokassaankin tehnyt, mutta itseasiassa hän piti Hinkkasen hevikirkunasta. Se oli jotenkin niin... miehekästä ja samalla niin seksikästä. Elvi tunsi ruskeiden mummoalushousujensa kastuvan ja hän tunsi pakonomaista tarvetta hinkata jalkojaan toisiaan vasten.

Smolkku tuijotti sanattomana Elvin miltei huomaamatonta liikehdintää - Elvihän vain tärisytti pöytää niin, että kupit pomppivat mielipuolisina ylös alas. Ei tuollaista voinut mies rauhallisena katsoa! Hän huomasi Elvin liikkuvan rytmikkäästi rumpusoolon ja Hinkin huutojen tahtiin. Jokin alkoi taas pahaenteisesti nousta hänen vanhoissa farkuissaan. Voi ei! Mutta Elvi oli niin kiihottava...

Elvi alkoi taianomaisesti liikkua kohti Samia ja tämän ympärillä tanssivaa Kalevia, joka kerjäsi yhä huomiota. Hinkkanen ei edes huomannut häntä huutaessaan ekstaasissa ja työntäessään porkkanaa anukseensa. Pian Elvikin liittyi Kalevin joukkoon tanssimaan Hinkin ympärille. Smolander katsoi kiihkoissaan ähkiviä kollegoitaan ja vilkasi pystyssä törröttävää sepaluksesta ulos tunkeutuvaa pikku veikkoaan, jonka hän oli nimennyt Roopeksi. Risto ja Roope, se oli joskus teininä ollut hänen tavaramerkkinsä. Nyt Roope kuitenkin tuntui seuraavan Elviä magneetin tavoin paikasta toiseen. 'Voihan virtapiiri', Risto ajatteli Roopen vetäessä hänetkin tanssilattialle.

He kaikki pyörähtelivät piirissä Hinkin ympärillä, vaikkakin Smolkku hyppeli välillä vasten Elviä.

"Niin Elvi...ääh.. Kertoisitko vielä asiasi?" Smolander anoi.

Elvi ei kuunnellut, vaan kiskoi Kalevia Riston makuuhuoneen puolelle. Smolkku oli vihainen, mustasukkaisuus kalvoi häntä kuin tuhat makkarasta taistelevaa koiraa, ja hän tarttui Hinkkasen hiuksista kiinni. Hinkki älähti ja kirkui:

"Mitäää-ää-ää sä siinä riehuuuuuuuuuuuuut? Jaujjauj!"

Risto ei piitannut Samin vastaanänkyröinnistä, vaan kiskoi tämän hernelihaksillaan kohti makuuhuonettaan. Talossa oli vain yksi sänky, ja se sänky oli hänen! Elvihän ei pettäisi häntä jonkun..jonkun li-likaisen pitkän matematiikan opettajan kanssa, olivathan lyhen matikan opettajat paljon paremman näköisiä! Eikö niin?

Smolkku käveli huojuen, sillä vastaan täysillä hevimiehen voimillaan laittava Hinkkis oli kova vastus. Joskus he rysähtivät vasten seinää Hinkin heilauttaessaan hiuksiaan laajassa kaaressa. Smolkku sai silti säilytettyä otteensa tämän hiuksista. Sami huusi välillä 'Perkele!' tai 'saatana!' , kun Smolander sai kiskottua hevaria eteenpäin. Tämä varmaan johtui siitä, että Hinkkanen piti jääräpäisesti sormiaan heviasennossa, ja taisteli vain hiuksiaan apuna käyttäen. Lopulta Hinkki väsyi ja käveli kiltisti Smolkun perässä mutisten jotain itsekseen.

Makuuhuoneen ovella Smolkku yhtäkkiä pysähtyi, ja Hinkkis törmäsi häneen kaatuen samalla taaksepäin. Smolander kaatui tietenkin hänen päälleen.

"Vittuuuuuuuu..!" Hinkki kirkaisi ja jatkoi:

"Väisty päältäni sinä mato, tai kirveeni saa maistaa luopion verrrrtasi! Tulkaa veljet ja sisaret, kunnia on oleva meidääääääääänn!"

Smolkku tuijotti Hinkkiä pää hieman kallellaan. Hän naputti sormellaan kuulovehjettään ja kysyi sitten onnettomana:

"Mitä sinä sanoit? Kirkumisesi rikkoo aina kuulokojeeni mikropiirit!"

"En mitää, kuulostaa vaa siltä, että muijas ja mun Kalevi on päässy hommiin", Hinkki huomautti kirkumatta kertaakaan tällä kertaa. Makkarin puolelta kuuluvat äänet sekoittivat totaalisesti Smolkun naiivin pään, ja hän kiskaisi Hinkin ylös.

"Ja mehän menemme ny-ny-ny-ny-ny-nyt ja nä-näytämme heille ku-ku-kuinka se todella tehdään!" Smolander uhosi kuuntelematta Hinkin vastaväitteitä.

Hinkki oli asiasta toista mieltä. Hän vetäisi hiuksistaan, salaisesta kätköstään pienen tikarin ja uhkasi matalalla äänellä:

"Pysähdy, tai leikkaan lettini! Perkele!"

Uhkaus oli vakava. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Sami Hinkkasta lyhythiuksisena. Tullessaan kouluun ensimmäiselle luokalle, oli hänellä jo ollut ruskea, olkapäiden yli ulottuva letti. Hän oli ollut perus reipas, angstaava, itseäänviiltelevä seitsenvuotias kovis. Smolkku muisti kuinka oli katsellut häntä nurkan takaa. Hinkkiksellä oli ollut päällään Black Sabbath paita, ja Smolkku muisti kuinka oli kussut housuunsa tämän uuden pojan nähdessään.

Hän tunsi jotain lorahtavan housuihinsa. 'Voihan virtapiiri! Älä-älä-älä nyt hana ala vuotamaan!' Smolander ajatteli. Eihän Hinkkis enää ole niin pelottava, eihän?

Vilkaisu Hinkkaseen osoitti toista; tämä näytti murhamieheltä mustissa vaatteissaan ja ilman taistelussa pois lentäneitä lasejaan, joiden alta paljastuivat pistävät, siniset silmät. 'Omg apua!' Smolkku panikoi ajatuksissaan, mutta tuijotti yhä puukkoa hiuksillaan pitävää Samia. Smolkku ei ollut muistanutkaan, että Hinkillä oli ollut noin ilkeännäköiset silmät.. Toisaalta niitä korosti vihaisesti kurtistuneet kulmakarvat ja heviasentoon jumittuneiden sormien kahden pystyssä sojottavan sormen väliin tungettu puukko.

Smolanderin vanhojen farkkujen etumus kastui. Se oli hänestä epämiellyttävää, mutta hän ei voinut päästää Hinkin hiuksista irti - Hinkkanen ei ollut ainoa, jonka sormet olivat jumittuneet.

"Eikö sana kuulu vai eikö se tehoaaa-aaaah!? Vittuvittu!" Hinkkis kirkaisi falsettiäänellään.

Hinkki leikkasi hiuksensa kuin hidastetussa elokuvassa hieman leuan alapuolelta. Smolkun käsiin jäi tuppo epämääräistä hevimiehen karvaa. 'Olisikohan se miten arvokasta', Smolkku pohti ja tunki tupon taskuunsa. Hinkkanen tuijotti ilmeettömänä eteenpäin. Smolkun taskuun katosi juuri puoli metriä Hinkin entistä elämää.

"Iiiiiääääärrrggh öööööröröröööööö!" Sami kirkui ja viskasi puukkonsa turhautuneena vastakkaiseen seinään.

Se upposi kahvaa myöten seinään ja lävisti seinän takana salakuunnelleen Kervisen. Heikki hätääntyi ja alkoi huutaa möreästi rintaansa takoen:

"Mun päässä on reikä! Mä kuolen, enkä kerennyt edes raiskata sitä uutta oppilasta! Iiiiiiiiiii!"

Smolkun ja Hinkin siinä tuijottaessa Kalevi pyyhälsi ulos Smolkun makkarista pelkkä nahkaliivi yllään, hän ei ollut suostunut luopumaan siitä edes toimituksensa ajaksi. Elvi makasi raukeana Riston kapealla, yksipaikkaisella vuoteella.

"Pois tieltä, taikaliivini auttaa aina!" Kalevi huusi ja vetäisi sen yltään. Hän kietoi sen Kervisen pään ympäri. Hetken oli täysin hiljaista. Pian liivin alta kuuluva korina paljasti muille, että Heikki oli yhä hengissä. Tukehtumisen äänet olivat niin tuttuja heille kaikille..

"Näittekö, se toimii! Hahhah hah hahhaa!" Kalevin mielipuolinen nauru kaikui heidän ympärillään. Silmät paistoivat päässä kuin hullun Frankensteinin professorin! Kervinen nousi ylös ja mulkoili Kalevia vihaisena.

"Tästä me tulemme vielä keskustelemaan", raiskaajan maineeseen ansaitusti kohonnut Kervinen uhosi hiljaa. Kalevi kalpeni ja juoksi perse hyllyen makuuhuoneeseen pukemaan ylleen salaperäisesti kadonneita vaatteitaan. Hinkkanen jäi yksin itkemään olohuoneeseen, kunnes Smolkku tarjosi katkennutta hiustupsua takasin ja ehdotti hiuspidennyksien hankkimista.

"Tai saahan tuosta hyvän peruukinkin", hän sanoi ja päätti mennä suihkuun. Kyllä hän vielä Elvin saisi.






(* opettajien salatut suhteet)

Semmosta paskoo tänää. ja virheitähän ei jaksa korjata :D