IRC-Galleria

selkään koskee, niskaan koskee ja silmät rähmii.
mikä avuksi?
kahvi!
KAHVIIIII!
Kah-vi-a! Kah-Vi-AAAAAAA!
vedä pannullinen tai kaks,
tunnet olos paremmaks,
se saa sun mieles lentämään,
ja jalkas liitämään lalalaaaaaaaaaaaaaaa!

coffeeee <3

perkele mun hiukset on takussa ja lismaset ;(

Laita musiikkiohjelmasi shufflelle ja vastaa kysymyksiin tulevien biisien nimillä.


Missä asut: fight you till the end

Kuvaile ensirakkauttasi: tight rope

Ketkä ovat ystäviäsi: ich bin snappi

Kuvaile ulkonäköäsi: when a woman cries

Mitä teit viime yönä: conquerer

Mikä on elämäsi tavoite: shapes of insanity

Milloin harrastat seksiä : lake of regret

Miten haluat kuolla: you came

Mitä sanot vanhemmillesi: sheer heart attack

Mitä ajattelet yhteiskunnasta: scars of wisdom

Mikä on selityksesi kaikelle: bloody pleasures

Mitä ajattelet perjantaisin: lying delilah

Mikä on lempivärisi: two minds one soul

Mikä on neuvosi vähemmän kokeneille: beyond the dark sun

Mitä tekisit mieluiten juuri nyt: lay your heart to rest

Kuvaile parasta ystävääsi: you by my side

Mitä on sänkysi alla: the drapery falls

Mikä on ollut suurin saavutuksesi: let my hair down

Mihin menet häämatkalle: from cradle to enslave

Mitä on TEE NÄMÄ -listallasi: enthrone the dark angel

Missä olisit mieluiten juuri nyt: edessäni


moh.

tuoreet mansikat
pakastemansikat
soseutetut mansikat
mansikkapurkka
mansikkajäätelö
mansikkajuissi
mansikkarahka

<3 *kuolaa näppiksen pilalle*
Olen löytänyt lapsuuden the Mansikan uudelleen! Tätä täytyy juhlia kun tuli ostettua mansikkajäätelöökin tänään :'D

Ainiin, ja tajusin tänään, että olen teinipissis. Ja jonkin sortin wannabe. :b

löysinpä jennin päiviksestä tämmösen >8D

Hyveitä:

Suhteellisuuden taju
Oikeudenmukaisuus
Urhoollisuus

Syntejä:

Vatsan palvonta
Murehtiminen
Hengen velttous

mohahh.

Mazzai katsahti hätääntyneesti ympärilleen pudottaen kasan muistiinpanoja. Hänen ruskeat silmänsä kohdistuivat ensin ikkunaan, sitten oveen ja vielä kerran pyöreän huoneen ainoaan ikkunaan. Hän kuunteli pitkän tovin hiiskumatta sanakaan, edes hengähtämättä. Viimein, kun hän oli täysin varma, ettei kukaan ollut tulossa, hän uskalsi poimia pudonneet pergamenttiliuskansa.

Hän istahti työpöytänsä ääreen ja avasi oppikirjansa. Hän silitteli hajamielisesti kirjan kannen riimuja, joka kostautui heti puuttuneen keskittymisen aiheuttamana päänsärkynä. Tykyttävät ohimot eivät pohjustaneet parhainta aikaa opiskelulle, mutta noviisin on tehtävä mitä noviisin on tehtävä. Kokeeseen olisi enää muutama päivä, ja hänen olisi jo pian lähdettävä matkalle. Korkeimman taikuuden torni kun ei ilmestynyt silloin kuin matkaaja itse halusi, se oli oikukas ja oikut määräsi velhojen neuvoston päämies, Dalamar.

Mazzai keskittyi siis ja avasi mustan, nahkapäällysteisen kirjan. Pellavainen huppu kahahti kun hän tottuneesti selasi osioon, jossa käsiteltiin taisteluloitsuja. 'Sydänyön hohka' oli hänen oma loitsunsa, hieman keskeneräinen tosin, eikä hän edes tiennyt mitä sen oli tarkoitus saada aikaan. Olipa sentään edes nimi kunnossa, hän pohti itsekseen virnuillen. Puolisen tuntia sujui oikein hyvin, hän sai tankattua uusia loitsuja päähänsä suuremmitta ongelmitta. Vaikkakin lausuminen tuotti vaikeuksia tulikeihäsloitsun keskiosassa. 'Dqwer'sz eji nie ast epilak..' Dqwer'sz? Miten helvetissä tuon lausuminen oikein olisi edes mahdollista? Hänen mestarinsa kyllä tietäisi, voivoi, tietäisi, muttei kyllä jakaisi tietojaan hänen kanssaan. Mazzai oli yksin opiskelujensa kanssa, mestari Gerik oli hänen opettajansa vain nimellisesti.

Alakerrasta kuului kirkunaa. Naisen kirkunaa. 'Nidael!', Mazzai ajatteli paniikinomaisesti, mutta tiesi, että oli jo myöhäistä. Hän oli täällä. Noviisin olisi paettava ja pian sittenkin. Hän otti retkipakkauksensa, jonka hän oli pakannut valmiiksi ja sujautti pari kirjaa ja taikasauvan kaapunsa suurenevaan taskuun. Se oli oikein kätevää, sillä tavaroiden mentyä sisään, tasku pieneni normaaliin kokoonsa.

'Hän on täällä!'

Mazzai tarttui läheiseen kirjahyllyyn ja kaatoi sen. Arvokkaat loitsukirjat levisivät hidastaen hieman tuon pelottavan miehen etenemistä. Se ei kuitenkaan riittäisi, sen velho-oppilas tiesi varsin hyvin, ja syöksähti ikkunalle. Maahan oli viiden metrin pudotus, ja alla odotti piikkinen ruusupensaikko. Hän irvisti, mutta pirstoutuvan puun ääni muistutti häntä takana vaanivasta raa'asta kuolemasta, joka pian hänet perisi. Hän pidätti henkeään ja hyppäsi.

Terävät piikit repivät haavoja hänen käsivarsiinsa ja jalkoihinsa, eikä hänen naamansakaan säästynyt. Pitkiä, kirkkaanpunaisia suortuvia hiusta takertui ruusupensaan varsiin, mutta kivusta turtuneelle aateliselle se oli mitätön menetys. Hän raastoi itsensä pensaasta jättäen jälkeensä palasia hienosta viitastaan, jonka hän oli saanut täyttäessään kahdeksantoista. Tuolloin hänestä oli vielä pitänyt tulla herttua isänsä jälkeen.

Se oli kuitenkin ollut ennen kuin hän oli varastanut tunnetun maailman pelätyimmältä ja vaikutusvaltaisimmalta lordilta taikasormuksen, joka kuuleman mukaan voisi kuljettaa sen haltijan toisiin maailmoihin. Pian varkauden jälkeen Mazzai oli lähtenyt kiertämään maailmaa ja ajautunut opiskelemaan magian salatieteitä hallitakseen sormusta. Viisi vuotta hän oli paennut, ja paetessaan opiskellut, ja yhä hän pakeni.

Hän juoksi kyyryssä kohti pääporttia. Hänen yrityksensä sulautua varjoihin jäi yritykseksi, sillä hänen takaa-ajansa oli aivan hänen kannoillaan. Tuo demoni oli yksi maanvaiva! Portti heilahti auki ja sysäsi kartanon pihalle osastollisen hopeisella ketulla merkittyjä sotilaita. Mazzai kirosi hiljaa. Mitä Gutwulfin nimeen hän nyt tekisi? Hänet oli saarrettu! Demoni lähestyi ja sotilaat vetivät miekkansa huotristaan. Sormus! Sormus olisi hänen ainoa toivonsa. Hän ei ollut vielä koskaan kokeillut sitä, hän ei uskonut, että olisi tarpeeksi voimakas käyttääkseen niin mahtavaa ulottuvuusporttia, mutta nyt ei auttanut itku markkinoilla. Se oli joko kaikki tai ei mitään.

Ilma vääntyi omituisesti, ja sotilaat pysähtyivät. He katselivat hämmentyneinä toisiaan. Mustakaapuinen velho oli poissa.

***

Mazzai avasi silmänsä. Häntä heikotti, ja päätös antaa ylen läheiseen puskaan auttoi hieman hänen vaikeaa oloaan. 'Olen sentään vielä hengissä', hän ajatteli helpottuneesti ja alkoi tutkia olinpaikkaansa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mihin maailmaan hän oli ajautunut. Vaihtoehdot olivat vilisseet hänen silmiensä edessä, muttei hän kerennyt kunnolla valita minne mennä. Hän oli vain sujahtanut ensimmäiseen ulottuvuuteen, joka näytti houkuttelevimmalta.

Taivas oli yhä sininen ja ruoho vihreää. Hyvä, ehkä hän ei ollut tullut niinkään erilaiseen paikkaan kuin hän olisi voinut. Noviisi nousi ylös ja lähti kävelemään pitkin maahan tampattua polkua. 'Kai tämä johtaa jonnekin sivistyksen pariin', kärpäsiin kyllästynyt ylhäisömies ajatteli nyrpistäen nenäänsä, 'Kenties sieltä löytyy kuplakylpy'.

Hän tuli tien laitaan. Näky jäädytti hänet paikoilleen tehokkaammin kuin Marthan runsas rintavarustus konsanaan. Tien väylä oli leveä, se oli päällystetty jollain mustalla massalla ja mikä kummallisinta, sitä pitkin ajoi ihmisiä vaunuilla, joiden eteen ei oltu valjastettu hevosia! 'N-ne kulkevat itsestään!', Mazzai ihmetteli mielessään. Ehkä tämä oli jumalten koti. Ehkä minä saan tavata itse Nuitarin!

Hän perääntyi tieltä ja kyyristyi läheisen pensaan taakse. Eiväthän nuo vaunut olleet edes vaarallisia, vaikka lujaa ne kulkivatkin, ja metelöivät kuin irralleen päässeet kaaosdemonit. Pääteltyään nerokkaasti tämän, velho nousi, pudisteli pölyt ja ruohonkorret kaavustaan ja astui rohkeasti takaisin tielle.

Hän alkoi kävellä tien reunaa pitkin toivoen, että olisi älynnyt ottaa vähän mukavammat matkasaappaat. Kymmenen sentin korot eivät todellakaan olleet parhaat kävelyyn kohti tuntematonta. Mazzain varpaat olivat rakoilla, ja hän päätti jo ettei liikkuisi senttiäkään jos tuon mäen takana ei olisi mitään muuta kuin tämä sama tie. Hän kiskoisi saappaat jaloistaan ja yöpyisi jossakin, eihän tuo oudolla kivellä päällystetty tie minnekään katoaisi! Sen kostonhimoisen demonin Mazzai kyllä toivoi jääneen Krynniin, muuten hän olisi pahemmassa pulassa kuin aikaisemmin, sillä täällä hän ei tuntenut maata, valtiota, aikaa, tapoja eikä edes käypäisiä piilopaikkoja.

Mäellä hänen helpotuksen huokauksensa kuului taatusti jokaisen elävän olennon korviin sadan metrin säteellä. Talo!

***
.. no vittu ei tähän pysty..

kesä loppuu nyyh.

Severus huokaisi syvään selvästi pettyneenä. Mikä kumma oli saanut yrmeän juomamestarin niin pois tolaltaan? Syynä oli hänen rakas punainen villasukkansa. Viime aikoina sukka oli ollut kumman yhteistyöhaluton, se ei suostunut enää edes vilkaisemaan häneen päin. Severus ei voinut ymmärtää mikä oli vialla. Oliko hän tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Hän ei keksinyt mitään kovin raskauttavaa...

Vai olikohan sukka, jota kutsuttakoon tästä lähtien Pasiksi, vieläkin suuttunut siitä kun liemimestari oli siinä bokserikokoelmaansa pestessään vahingossa lorauttanut likavettä tuolille, jossa sukka oli vihellellyt hiljaa hilpeää pientä viisua. Viisu oli muuttunut alavireiseksi ja loppunut pian kokonaan. Severus oli käyttänyt kaiken nokkeluutensa saadakseen Pasin jälleen puhumaan hänelle, mutta pian sukka oli tiputtautunut tuolilta pieneksi, villaiseksi kasaksi ja alkanut tuijottamaan vastakkaista seinää kumman intensiivisesti. Juomamestari oli tullut kateelliseksi - oliko seinä komeampi kuin hän? Severus oli nostanut koukkunenänsä kopeasti pystyyn ja maalannut sydämin koristetun seinänsä kokonaan vihreäksi.

Hän oli kerrassaan neuvoton. Pasi oli ollut syömättä jo monta päivää, ja paine Severuksen kaavun etumuksessa vihjaili, että sukan paasto kävisi pian liian vaikeaksi palaksi kestää, ja että liemimestarin olisi pian lähdettävä vieraisiin huojentamaan oloaan.

"Kulta pieni, kertoisitko mikä sinua vaivaa? Olen sinusta äärettömän huolestunut", Severus yritti turhaan udella. Pasi ei sanonut mitään. Oliko hän tappanut Pasin tulikuumalla vedellä? Hän panikoi ja yritti turhaan ravistella Pasia toimintaan. Sukka lötkötti Severuksen otteessa todellakin - kuin kuollut.

Severuksella oli nyt vaikea tehtävä edessään. Hän voisi joko haudata Pasin kunniallisesti maahan, mutta kaikki saisivat tietää hänen tappaneen sukan ja hän saisi murhasyytteen, tai hän voisi salakuljettaa pasin kaapunsa sisällä Luciuksen kartanoon, jossa sille tehtäisiin kokeita mahdollista henkiin herättämistä varten. Päätös oli vaikea, mutta lopulta Severus päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ei hän ollut valmis luopumaan pasin ah-niin-ihanan tiukasta varresta, joka pisteli hieman hänen ruokkiessaan sitä. Hän kaappasi hormipulveria kouraansa, tunki sukan hätäisesti kaavunhihansa sisään ja hän astui takkaan.

"Malfoyiden kartanoon!" Hän kiljaisi ja katosi vihreään tulenleimahdukseen.

***

"Lucius! Oi, Lucce!"

Lucius nousi sängyltä ja tuijotti poikaansa ankarasti.

"Poika, sinä kutsut minua isäksi! Yksikin 'Lucce' vielä, ja hoitelen sinut niin, ette kävele viikkoon!" Herra Malfoy painotti sanomaansa vakavalla uhkauksella, joka kuitenkin näytti kaikuvan kuin kuuroille korville. Draco hymyili autuaana silkkilakanoiden keskellä ja koukisti etusormeaan kutsuvasti. Lucius ei voinut vastustaa tuon notkean sormen kutsua, vaan painautui vaaleahiuksisen nuorukaisen päälle päättäen antaa Dracolle viikon istuntakiellon, vaikka poika olikin pysynyt hiljaa. Se tosin jäi vain aikomukseksi, kun makuuhuoneen takka välähti vihreänä, ja sylki ulos rasvahiuksisen juomamestarin hätäinen ilme kasvoillaan.

"Öö.." Oli ainoa sana, minkä Severus sai suustaan. Olipas hän tullut pahaan aikaan. Noh, väliäkös tuolla.

"Voin odottaa, että hoidatte isä-poika tuokionne loppuun, ei minulla niin kiire ole", hän vakuutteli nähdessään luciuksen jäänsinisten silmien välähtävän ilkeästi. Herra Malfoy ärähti, ja nousi ylös. Silkkiset vaaleat hiukset heilahtivat pahaenteisesti tämän kävellessä kohti juomamestaria.

"Oliko sinulla jotain asiaakin, vai tulitko vain häiritsemään minun opetustuokiotani? Sinä tiedät varsin hyvin, että minun täytyy opettaa Dracolle edes alkeet sänkypuuhista ennen kuin hän vaihtaa kouluaan Durmstrangiin", Lucius kysyi ja siristi silmiään, "Onko sinulla jotakin housuissasi?"

Severus vilkaisi alaspäin. Sukka oli kietoutunut tiukasti hänen kyrpänsä ympärille aiheuttaen aikamoisen hyvänolon tunteen kärsivälle liemimestarille. Tosiaan, hänen housunsa pönköttivät. Hän ei tiennytkään maagisen matkustamisen sukkien kanssa olevan noin mukavaa. Täytyisi varmaan kokeilla toistekin, hän mietti ja vastasi Luciukselle, sillä tämä näytti olemaan valmis tekemään hänestä eunukin, mikäli selitystä ei pian kuuluisi.

"Aivan.. Aivan niin. Tulisitko vähän tänne syrjemmälle? En tahtoisi tämän kantautuvan muiden korviin", Severus sanoi ja kietoi kätensä Luciuksen olkapäälle. He kävelivät huoneen pimeimpään nurkkaukseen ja Severus selitti kuiskaten koko jutun. Malfoy pudisteli päätään, sukka oli mennyttä, se oli kuollut, eikä sitä voisi saada enää henkiin. Parasta vain, että he polttohautaisivat sen ja viskaisivat tuhkan tuuleen.

"Oi Pasi, voi ei, ei minun pientä Pasiani!" Severus huudahti kimeästi ja alkoi itkemään katkerasti kömpelyyttään nesteiden kanssa. Hän nyyhkytti niin, että kaapu kastui rinnuksilta aivan litimäräksi.

Lucius seisoi vieressä hieman vaivaantuneena, osaamatta auttaa pitkäaikaista rakastajaansa. Mitä hän voisi tehdä helpottaakseen juomamestarin selvästikin vaikeaa oloa? Hänen silmänsä karkasivat yhä vuoteella kuikkivaa Dracoa kohti ja sitten Severuksen suurta erektiota. Kiero hymy ilmestyi kuin itsekseen hänen kasvoilleen. Hän päätti tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Severus. Sinun pitäisi tehdä jotain tuolle kyrvällesi. Draco varmaan auttaa sinua aivan mielellään", Lucius ehdotti ja työnsi itkevän juomamestarin sängylle. Draco hyökkäsi nälkäisesti hyväksikäyttämään toisen voimatonta oloa.

"Isänsä poika", Herra Malfoy mutisi hyväksyvästi. Hänen silmänsä ajautuivat Severuksen hihasta tippuneeseen punaiseen villasukkaan. Hän poimi sen maasta ja käveli sen kanssa komeroon.

Komerosta kuului pienen pieni kuiskaus: "Nyt me voimmekin tutustua paremmin toisiimme. Pasihan sinä olit? Minä olen Lucius.."

Horoskooppi, joka kertoo totuuden~

Olen neitsyt/vaaka.

NEITSYT

Olet johdonmukainen ja inhoat epäjärjestystä. Saatat siivota autoasi kolme vuorokautta putkeen. Pikkutarkkuutesi raivostuttaa muita, joten Neitsyet eivät päädy lainkaan avioon. Olet kylmä ja tunteeton, lisäksi nukahtelet rakastellessasi. Neitsyet ovat mahdottoman hyviä bussikuskeja. Neitsyt on luultavasti kaikista tähtimerkeistä vittumaisin. Ihmeellinen tekopyhä säntillisyys ja patologinen turvallisuuden tunteen hakeminen käyvät joskus niin valtavasti muiden merkkien edustajien hermoille, että tapahtuu ikäviä asioita - Neitsyille. USA:n vankiloissa on paljon sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet vain Neitsyitä. He ovat varsin korkealle arvostettuja vankilan omassa hierarkiassa. Kuolemaan tuomituista vain Neitsyiden kohdalla tuomio pannaan aina täytäntöön välittömästi.

Onnenkapine: Ehjä immenkalvo
Onnennumero: Mikä tahansa luotettava numero
Onnenväri: Mikä tahansa väri, joka ei haalistu vaan pysyy aina samanlaisena
Motto: "Voi olla, mutta todellisuudessa..."
Auto: Seat Cordoba Diesel 2,9l/100 km

VAAKA

Olet hauras lyyrikko ja sinun on vaikea pitää jalat maassa. Jos olet mies, sinulla on hyvin voimakkaita homoseksuaalisia taipumuksia. Onnistut työ- ja raha-asioissa mainiosti. Vaaka-naiset onnistuvat parhaiten prostituutiossa hyvän vaaka-asentonsa vuoksi. Vaa"at kuolevat äkillisiin sukupuolitauteihin. Vaaka on ainoa joka jaksaa katsella omaa takamustaan peilistä vaikka kuinka kauan. Vaaoilla on valitettavan usein varsin hyvät ahterit. Naispuolinen Vaaka ei ole sisäistänyt, että ahteria ei ole suunniteltu vain katsottavaksi. Tästä johtuen Vaa'at eivät ole irtosuhteissa halutuinta riistaa.

Onnenkapine: Peili
Onnennumero: Vain 299,-
Onnenväri: Kevään muotiväri
Motto: "Tää on aivan ihana! Voiko teillä maksaa Visalla?"
Auto: Volvo S80